Kävimme Isänpäivänä vierailulla mummoni luona. Sitä ilon ja naurun määrää kun saavuimme paikanpäälle. Olen viettänyt isovanhempieni kanssa useat kesä- ja talvilomat, joten on sanomattakin selvää että olemme erittäin läheisiä.
Muistan jokaisella vierailukerrallani tuijottaneeni keittiönseinältä löytyvää taulua. Lueskellut sanoja, niitä ymmärtämättä. En voinutkaan nuorempana ymmärtää mitä elon mausteita olisivat saunaillat ja kyyneleet? Tälläkin kerralla toimin samoin kuin ennenkin, otin kengät eteisessä pois ja astelin keittiöön. Tuo taulu roikkuu keittiön oviaukon vasemmalla puolen ja saa katseeni kiinnittymään.
Luin sanat muutamaan otteeseen ja nyt ymmärrän, miten paljon kukin näistä mausteista merkitsee sopassa, jota elämäksi kutsutaan. Rakkautta, huolia, terveyttä, leikkimieltä, onnea, luottamusta, kyyneleitä, elämäniloa, sisua, päivänpaistetta, ystäviä, saunailtoja, vastoinkäymisiä ja tavoitteita. Meidän jokaisen sopassa on erinlainen sekoitus näitä mausteita – ne tekevät meistä ainutlaatuisia.
Välillä tuntuu, että elämä iskee vastenkasvoja tavalla, jolla chilikokkare yllättää ruuan seasta. Se pistää irvistämään, laittaa kyyneleet valumaan ja tekisi mieli vain huutaa. Pakokeinoa ei tunnu löytyvän, kunnes rauhoitut ja hengittelet. Huomaat, että polttamisen tunne alkaa lieventyä ja pian se jo katoaa. Viime viikolla koin paljon ahdistusta kasaantuvista asioista, tuntui että pääni ei pysy mukana ja halusin vain lomalle. Ajatukseni olivat jo seuraavassa päivässä, jolloin olisin 14 tuntia opintojeni ja töideni parissa – ainoastaan, putkeen. Aamukahdeksasta iltakymmeneen, kuulostaako tutulta?
Aamun valjetessa mieleni oli rauhallinen. Olin nukkunut yöni lyhyesti, mutta sikeästi. Elämä ei kaatunutkaan niskaan vaan nauroin läpi päivän, näin ihmisiä joita olin kaivannut ja salaa näppäilin luennolla blogia. Huonot päivät kestävät vain hetken, niin chilin polttokin.
xxo,
Janina
JANINA MICHAELA 