Kun hieman päälle vuosi sitten aloitin treenit TFW:llä, en saanut leuan leukaa. Todellisuudessa en pystynyt kauaa edes tangossa roikkumaan ja jokainen leuanvetoyritys päättyi päänsärkyyn.
Tekniikka ei ollut kohdallaan eikä voinut osuakkaan kohdalleen, sillä kehoni oli täyskipsissä. Treenasin paljon, huolsin kehoani vähän. Tein pitkiä pitkiä päivä, joten nukuin liian vähän. Kaiken sen vähäisenkin ajan nukuin hirviömäisellä tyynyllä.
Noista ajoista on nyt 1v 2 kk ja tänään se leuka sitten tuli. Se tuli vetämällä, ei rimpuilemalla. Kontrolloidusti ja reippaasti tangon yli. Se tuli niinkin hyvin, että rohkenin kokeilla lisäpainon kanssa. 1,25kg aka donitsi ei kuulosta paljolta, mutta kun siihen lisää lisäpainovyön painon.. No vitsivitsi. Jo ajatuskin siitä, että voin jonain päivänä kokeilla leukaa lisäpainolla on tuntunut hurjalta. Päässä on tanssinut Impossible-mörkö, mutta nyt se on hiljaa. Nyt olkapäällä hurraa Im-possible -otus, sillä lisäpainoyritys jäi muutamasta lyhyestä sentistä kiinni ja pikkasen pulpauttelin onnen naurua ilmoille.
Päänsärystä leukaan on ollut pitkä matka. Sen pituudella ei ole loppupeleissä niin paljoa merkistystä kuin matkan aikana tekemilläni päätöksillä, teoilla ja tekemättäjättämisillä. Niillä on sitä kuuluisaa painoarvoa. Mitä sitten muutin tekemisessäni?
- Ihan ensimmäinen lähti tyyny vaihtoon. Vanhalla heitin vesilintua (kuvainnollisesti). Soronoo!
- Aloin saapumaan salille vähintään 15 minuuttia ennen treenejä verryttelemään. Takaisin perusasioiden äärelle.
- Priorisoin unen takaisin kärkeen. Nykyään nukun 7,5-8,5 tuntia yössä – en kaikkina, koska elämä.
- Jäin treenin jälkeen tekemään muutaman leuan variaation esim. hyppäsin ylös ja pidin itseäni ylhäällä, hyppäsin ja laskeuduin mahdollisimman hitaasti.
- Samalla tartuin kotonakin leuanvetotankoon – itse asiassa oma vuoteni vaihtui kädet tangossa kiinni.
- Kysyin apua ja neuvoa. ”Miltä tekniikka näyttää?” ”Aktivoituuko oikein?” ”Mitä voisin vielä tehdä?” Apua saa kun pyytää.
Melko yksinkertaisia asioita, melkein itsestäänselviä, mutta jotka jäävät unholaan elämän kiireissä. Onko sinulla samoja kokemuksia leuanvedon tai muun liikkeen/asian kanssa? Miten harjoittelit ja kehityit?
xxo,
Janina
Kuvat: 
JANINA MICHAELA 