Avainsana-arkisto: tough viking

Kun seinä tulee vastaan

…. ei auta kuin tehdä 30 burpeeta. 

Minun seinäni oli 5,5 metriä korkea. Ylitsepääsemätön.

Viime lauantaina moni meistä kohtasi tuon samaisen seinän. Eikä kovinkaan moni siitä ylitse selviytynyt. Ihaillen katsoin niitä harvoja, jotka kovan kiihdytyksen ja jaguaarimaisen loikan jälkeen saivat ”helpotusnarusta” kiinni sekä kammettua itsensä paraatipaikalle. Omalla kohdallani naru jäi muutamista kymmenistä senteistä kiinni, mutta olisiko se loppupeleissä merkinnyt esteen ylittämistä? Voi olla, sillä ylätasanteelle päässeet kilpailijat pitivät yllä tapahtuman yhteishenkeä auttaen seuraavia kilpailijoita ylös vetämällä jaloista ja käsistä.

Tough Viking. Matkana 12 kilometriä on itselleni paljon, olen yhden ainoan kerran juossut niin pitkän matkan (kilpailua edeltävällä viikolla). 21 estettä pilkkovat matkan helpompiin osuuksiin, joiden aikana mietit vain seuraavaa estettä. Osallistujia oli tänä vuonna paljon, ehkä jopa hieman liikaa, johtaen esteillä jonottamiseen. Läpimärkänä paikoillaan seistessä kymmenenkin minuuttia on paljon. Tuli kylmä, fiilis tapahtumaan laski. Onneksi minulla oli seuranani mitä mahtavin tiimi. Barely Lethal. Tarkoituksenamme oli lähteä pitämään hauskaa, siinä onnistuen.

Oikeasti hyppäsin.

Kun toinen suorittaa esteen ongelmitta, on ainoa vaihtoehto laittaa sakkoburpeen tekijöihin vauhtia!

161+162

Rakastan rymyämistä. Rakastan tällaisia tapahtumia, ne ovat kuin aikuisten leikkikenttiä! Ne laskevat viralliset muurit ja antavat luvan vapauttaa sisäisen lapsen. Vaikutuksen huomasi esimerkiksi ystävässäni, joka heittäytyi täysillä mukaan hyppien jokaiseen vesi- sekä mutalammikkoon. Itse liukastuin mutamäessä tyylillä, josta kanssakilpailija antoi minulle 12/10 pisteestä! Kädet mutasina piirsin poskilleni taisteluviivat. Tällä radalla ei hienostella.

Viimeisenä – rymyämisten, kiipeilyjen, roikkumisten ja uimisten – jälkeen häämötti se kaikista kutkuttavin este. Sähköeste. Olin aikaisemmin kuullut, että toisen maan esteradalla samainen este oli yhdeltä kilpailijalta vienyt neljä kertaa jalat alta. En varmasit ollut ainoa, jota samaan aikaan jännitti mutta innosti! Vesialtaasta noustessa nappasin ystävääni kädestä kiinni ja spurttasin. Nopeasti läpi – ei yhtään osumaa! Toisin oli miehelläni, jolta osuma niskaan vei sekunniksi tajun. Miko havahtui huutooni ja pääsi iskujen saattelemana ryömimään loppumatkan. Yhdessä startattiin, yhdessä ylitettiin maaliviiva.

Kaveria ei jätetä.

Loppuun asti yhdessä.

Nuo 30 burpeeta kesken matkan eivät olleet mukavia. Varsinkaan kun niitä joutui tekemään yhteensä 90. Hampaankoloon jäivät ramppi, köysikiipeäminen sekä monkey bars. Kokeilin, mutten onnistunut. Ensi vuonna aion onnistua. Onko sulla vinkkejä treeneihin? Maaliin tultiin joukkueena, juuri kuten startattiinkin. Yhdessä suusta huudettiin Elastiselta lainattu toteamus NYT SAA TUULETTAA!

Voisiko tuota 30 burpeen tekniikkaa soveltaa jokaisella elämän osa-alueella? Kun opintotyössä tulee seinä vastaan, mitä jos tekisikin burpeita. Pieni paussi ja aineenvaihdunnan herätys tekisi varmasti koneella istujalle hyvää.

xxo,
Janina

Avainsanat: , , , , , , , ,

Tougher than a viking

Sydän pamppailee. Et pysy paikoillasi. Kädet hikoavat. Suu kääntyy hymyyn. Odotat niitä vapauttavia paikoillenne-valmiit-nyt sanoja. Ne kuullessasi sinkoat matkaan. Ensimmäisen esteen kohdalla adrenaliini syöksyy läpi kehosi ja unohdat kaiken muun. Neljännen esteen jälkeen mihin sä oot taas ryhtynyt -ajatus välähtää mielessä. Se saa sut hymyilemään ja toimimaan ripeämmin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kun pari viikkoa sitten avasin sähköpostini ja luin Tough Vikingin kutsun treenaamaan Santahaminan sotilasesteradalle hypähdin innostuksesta. Kertoessani rauhanturvaaja-veljelleni sain sympaattisen katseen lisäksi ”get ready to die” -kannustuspuheen. Innostuksen jälkeen alkoikin mietintä, mitä jos nolaan itseni? Mitä jos en pystykään ylittämään esteitä? Mitä jos en pysty ylittämään pientä korkean paikan pelkoani ja hypätä esteiltä alas? 

Mutta mitä sitten? Kuin sattuman kaupalla olin juuri viikkoa ennen aloittanut lukemaan uutta kirjaa pelottomasta elämästä. Tässä taisi olla ensimmäinen koetus. Sen ajatuksen turvin ilmottauduin nopeasti mukaan, etten pystyisi perääntymään. Onneksi menin, onneksi haastoin itseni, onneksi ylitin nolautumispelkoni.

Rata itsessään on noin 500 metriä pitkä sisältäen 20 estettä. Ensikatsomalla rata ei näytä pahalta, eikä vielä edes tunnukkaan kun esteet käydään yksi kerrallaan läpi tekniikkavinkkien kanssa. Vasta kun seisot START-linjalla saatat havahtua todellisuuteen ja radan haastavuuteen – etkä välttämättä silloinkaan. Viimeistään radan puolivälissä, omasta mielestäni haastavimman esteen kohdalla, hymy hyytyy. Irish table, tuo kahden metrin korkeudessa istuva lankku vei itsestäni voiton enkä sitä ensimmäisissä treeneissä päässyt yksinäni yli. Otti päähän ja ketutti, joten olin erittäin motivoitunut kun sain mahdollisuuden revengeen. Kyllä, kesytin sen lankun!

WP_20150714_19_20_54_ProWP_20150714_19_21_07_Pro

WP_20150714_18_58_07_Pro

Viimeisen esteen yli kevyesti hypättyäsi sprinttaat loppuun, kirit viimeisetkin sekunnit kellosta pois. FINISH-linjalla sydän hakkaa ennenkuulumatonta tahtia, keuhkoihin sattuu mutta mielihyvä valtaa olon. Keuhkojen pihinän lomasta tsemppaat parisi maaliin, jossa me tehtiin se –halaus odottaa. Sinä hetkenä tuntee elävänsä. Se sytyttää. Se koukuttaa. Sen fiiliksen haluaa tuntea uudestaan. Ja siksi olenkin lähdössä uhmaamaan omaa kestävyyttäni syyskuun kisaan!

20150714_201827

Duo Rämäpäät.

20150714_202348

Löytyykö teiltä vinkkejä itse kisaan? Kuinka selvitä 12 kilometristä ja matkan aikana odottavista esteistä? 

xxo,
Janina

PS. Ensimmäisten treenien aikani oli n 6:20-6:30. Arvuutteluille jäi sillä ajanottajan puhelimesta loppui akku loppusuoralla. Toisissa treeneissä pamautin itsellenikin suurena yllätyksenä 5:11. POW !

Avainsanat: , , , , , ,
%d bloggers like this: