JANINA MICHAELA

Tästä postauksesta piti tulla täysin erilainen, mutta onko sattumaa, että päivä sen jälkeen kun olin kirjoittanut luonnoksiini postausotsikon ”toteutuuko unelmat keväällä” yksi unelmistani toteutuu?

Mieheni palautti ennakkotehtävänsä kouluun tiistaina ja se sai mut ajattelemaan sekä omia että mieheni unelmia. Oikeasti haluaisin kutsua niitä tavoitteiksi, sillä olemme molemmat tehneet asioita niiden eteen.

Kevät tuntuu olevan maagista aikaa, silloin tehdään rohkeampia päätöksiä. Luotetaanko me enempi tulevaan vuoteen ja mahdollisuuksiin koska näemme auringon pimeän tunnelin päässä? Päivistä tulee hetki hetkeltä valoisempia, jaksamisemme on parempi – näemmekö asiat positiivisemmin?

Vuosi sitten keväällä debyytti-kisoihini oli kaksi viikkoa aikaa. Olin kerennyt unelmoimaan kisalavoista jo vuosia ja maaliskuun taittuessa huhtikuuksi olin tekemässä unelmastani totta. Jokainen päivä tein valintoja, jotka toivat tavoitteeni lähemmäksi. Priorisoidessani treenit, ruoka-ajat ja levon listan kärkipäähän en antanut sattumille sijaa ja nousin lavalle voittajana ja saavuttajana. 

Tavoitellessaan jotain ja pysyessään vankasti samalla tiellä, vastoinkäymisistä huolimatta, onnistuu saavuttamaan. Et välttämättä saavuta sataprosenttisesti sitä, mitä olet tavoitellut, mutta se on okei. Se voi parhaimmassa tapauksessa olla siunaus, jolla kehityt ja kasvat – hetken päästä saatat huomatakin olevasi pidemmällä kuin osasit kuvitellakkaan.

Mieheni on esimerkiksi kehittynyt piirtämisessä viimeisen puolen vuoden aikana aivan hurjasti. Niinkin paljon, että en välillä sisäistä että hän on piirtänyt joitain hahmoja. Hän on puhunut unelmastaan 3D-animoinnin parissa kaikkien yhteisten vuosiemme aikana ja olen sanattoman ylpeä siitä, että hän päätti vihdoin tarttua kiinni ja tehdä kaikkensa välittämättä muiden mielipiteistä. Joku muu voisi kummastella 34-vuotiaan opiskelemaan hakemista, mutta minä en. Onko susta? Unelmat muuttuvat tavoitteiksi, tavoitteet toteutettaviksi.

Huhtikuu on meille selkeästi isojen tapahtuminen ja päätösten kuukausi. Mun body fitness -kisat, mieheni ennakkotehtävien palautus sekä se, että sain eilen tietää pääseväni työharjoitteluun unelmien paikkaani, tekemään just enkä melkeen sitä, mihin jo viime vuonna tähtäsin.

Vielä viikko sitten olin varma, etten löydä harjoittelupaikkaa. Ei-vastauksia alkoi satelemaan sähköpostiini ja ne alkoivat painaa päätäni alas. Tiesin kyllä, etten jäisi puille paljaille, sillä isälläni on oma firma ja olinkin ilmoittanut isälleni tulevani hoitamaan ainakin osittain heidän markkinointiaan, jollei muuten tärppää. Se olisi kuitenkin ollut viimeinen vaihtoehtoni (sori iskä <3). 

Huhtikuusta saattoi juuri tulla minulle kuukausi, joka on hieman muita kuukausia kivempi.

Herättääkö kevät sut tekemään unelmista tavoitteita? 

xxo,
Janina

Haluatko heti tiedon uusista postauksista?
Seuraa: Facebookissa – Bloglovin:ssa – Instagramissa