Oletteko joskus havahtuneet siihen, että jokin asia vie teiltä huomaamattanne voimia? Vaikka jokapäiväisessä elämässä ei tuntuisi olevan selkeitä, suuria, stressin aiheita, niin silti joku mörkö on tehnyt kotinsa alitajuntaanne ja levittää sieltä myrkkyään.
Mä olen tällä viikolla ollut yllättävän väsynyt. On tuntunut, ettei mikään määrä unta riitä. Tiistain treeneissä olin kuin haamu itsestäni. Kroppa oli näkkileipää ja tasapaino käsite, jonka näytin unohtaneen.
Työ ei ole ollut muutamaan viikkoon kovinkaan stressaavaa ja vapaapäiviäkin olen saanut viettää melkein laittoman paljon. Siltikin tuntuu, että pää painaa enemmän kuin pitkiin aikoihin.
Tällä viikolla olen havahtunut olotilani syylliseen. Tai olenhan sen olemassaolosta tiennyt koko ajan, sillä tiedän sen vaanivan ajatuksissani vaikka vallitseva tilanne on sellainen, johon en voi juurikaan vaikuttaa. Olen antanut asian mennä omalla painollaan eteenpäin, mutta pitkään jatkunut tilanne alkaa syömään voimatasoja väkisin.
Koti on mulle hyvin pyhä paikka. Se on mun turva, jonne voin piiloutua kun siltä tuntuu. Nyt pyhyys on rikottu enkä ole päässyt kotiin viikkoihin. Olemme olleet evakossa kotoamme yli 7 viikkoa. Yksi viikko on venynyt jo seitsemään, emmekä vieläkään tiedä milloin pääsemme muuttamaan takaisin. Kesäkuun alussa tehty parkettiremontti piti kestää viikon. Meidän piti päästä reippaasti ennen juhannusta muuttamaan takaisin kotiin, mutta parkettimiehen ammattitaito olikin puutteellista. Tuloksena oli pilattu parketti, niiltäkin osin mihin tammikuussa sattunut vesivahinko ei ylettynyt.
Olemme olleet riitatilanteessa juhannuksesta asti. Me haluamme virheet korjatuiksi, mutta parketin hionut taho ei tarjoa korjausmetodia, joka korjaisi kaikki hänen tekemät virheensä. Olen hyvin väsynyt tilanteeseen. Tilanne on muutenkin hyvin monimutkainen, sillä sopassa on aivan liian monta osallistujaa ja kesäkuukausina kaikki tuntuvat olevan lomalla. Niin myös tämä parkettimies.
En tiedä miten hän yksityisyrittäjänä edes kehtaa lähteä kesälomalle tilanteessa, jossa on tehnyt tällaisia virheitä ja joutunut niistä riitatilanteeseen asiakkaansa kanssa. On jätkällä pokkaa. Olen villeimmissä unelmissani niitannut hänet kiveksistä kattoon ja miettinyt jo hitmanin palkkaamista. Eihän nämä kuvitelmat asiaa eteenpäin vie, mutta helpottavat hetkeksi oloa.
Tilanne on venynyt turhauttavan pitkäksi enkä ihmettele enää että alan henkisesti väsymään. Asia on päivittäin mielessä sillä kuka ei haluaisi takaisin kotiin. Olemme kuitenkin onnellisessa asemassa, sillä voimme asua lapsuudenkodissani, jossa on tilaa hengittää. Oma koti on kuitenkin oma koti ja vaikka kuinka rakastan perhettäni, kaipaan kotiin. Kaipaan omia rutiineja, vaatehuonetta, isompaa sänkyä, valokuvia, pieniä yksityiskohtia.
Asiasta on tullut energiasyöppö, joka luo varjoaan perheeni ylle sillä alamme jokainen väsyä, emme toisiimme vaan tilannetta hoitaviin tahoihin. Jokainen sähköposti saa meidät kiroilemaan ja kiroamaan parkettimiehen alimpaan, no, tiedätte jokainen minne. Olemme isäni kanssa veistettyjä samasta itsepäisestä puusta. Emme tällaisissa tilanteissa anna toiselle, meitä väärin tehneelle, osapuolelle tilaa hengittää. It’s our way or the highway.
Anteeksi purkaukseni, mutta ah, ehkä hieman helpottaa saada asia ulos myös tänne.
xxo,
Janina
JANINA MICHAELA 
