Puolituntia hyvään oloon

Sunnuntai. Oman viikkoni odotetuin päivä. Nukuin reippaasti yli kymmeneen, mikä on itselleni aivan outoa. Yleensä kello soi jo aamukuuden jälkeen. Nyt kuitenkin annoin itselleni luvan nukkua ja skipata viikon viimeisen salitreenin. Yläkroppa tuntuu olevan niin jumissa etten tiedä tekisikö tuo treeni oikeasti hyvää. Tuleva viikko on palautteleva viikko eli kroppa lepää aerobisten kautta.

Aamu alkoi polviin asti ulottuvat villasukat jalassa, kihlattuni iso villapaita päällä. Kahvi tippumaan ja protskupannari paistumaan. Kaveriksi verigreippiä, jonka sato on juuri nyt parhaimmillaan. Sohvalle peiton alle, kynttilät palamaan ja leffa pyörimään. En olisi voinut nauttia enempää.

protein pancake, red grapefruit, breakfast

Kiireettömän aamun jälkeen oli edessä kahvittelut appivanhemmilla sekä päivällinen minun vanhempieni luona. Kahvia, kakkua, herkkua, ulkofilettä, kermaperunaa, suklaata. Hyvin on syöty. Siellä lapsuuden kodin lattialla maatessani alkoi neitoa väsyttää. Kello oli vasta kuusi. Kihlattukin hiipi unen rajamailla. Oli aika lähteä kohti kotia.

Istuessamme bussissa tokaisin, että ulos oli päästävä. Koko päivä sisällä vietettynä ei ollut ihme että molemmat haukoittelivat. Ovesta sisään, lenkkivaatteet päälle ja ulos. Kännykät jätettiin kotiin, tarkoituksella. Lenkki kesti puolituntia, mutta tuntui todella hyvältä ja tarvitulta. Emme tehneet tylsää kävelyreissua vaan ensimmäisten minuuttien jälkeen huomasin itseni kokeilevan kuinka pitkälle pystyn leikatulla jalalla hyppäämään. En kovinkaan korkealle, mutta sen jälkeen pompimme molemmat eri suuntiin ylös – alas – sivulle. Polven nostot. Pyllypotkut. Sivuttaisjuoksut. Kihlattuni muisteli nuoruutensa amerikkalaisen jalkapallon treeneissä tehtyjä motoriikka harjoituksia ja niitä tehtiin pitkin katuja. Lopuksi vielä pompimme leikkipuistossa penkkien päälle. Se on liike, jota olen kammonnut aina. En ole uskonut omaan ponnistusvoimaani ollenkaan, peläten leualleni putoamista. Eihän missään kehity ellei sitä kokeile. Kokeilin ja pompin yllättävänkin korkealle.

Hiki päässä. Hymy huulilla. Puoli tuntia intervalli-tyyppistä lenkkiä oli riittävän pitkä piristämään meitä molempia.

Monet luulevat, että kävelylenkkien pitäisi olla pitkiä ja tylsiä. Tai treenien kahden tunnin mittaisia ollakseen tehokkaita. Kaikki riippuu itsestään ja tekemisistään. Raitis ilma + sykkeen nostot = hymy huulilla ja pirteyttä kehossa.

Nyt iltapalaa ja kasvonaamio. Mikään ei voisi olla paremmin.