Mua on nuoresta iästä asti arvoitettu ulkonäön perusteella. Sain kuudennella luokalla silmälasit, yläasteella aloin kärsimään aknesta ja lukion alussa lihoin 15 kiloa vaihto-oppilaana. Olin siis kävelevä pilkan kohde ja pilkka osui useimmiten arkaan paikkaan. Välillä huomaan itsessäni edelleen tuon vaikutuksia, epävarmoina hetkinä ahdistun ja olen varma että jokainen ympärilläni oleva katsoo ja arvostelee niistä samoista asioista kuin nuorena – silmälasit, kilot ja naama.
Peilikuva ei ole sitä mitä mun pään sisäinen pieni pirulainen haluaisi sen olevan. Sinne on pinttynyt kuva timmeistä vatsalihaksista, pyöristyvistä takareisistä, siitä hartialinjasta puhumattakaan. Muistikuvia motivaatiotaulun kuvista, fitness-lehdistä ja esikuvista. Välillä vieläkin katson itseäni ja kierolla tapaa mietin kaipaavani sitä ja tätä.
Elämän edetessä kartutamme kokemusta ja ajatusmaailmamme laajenee. Olen ymmärtänyt sen, että olen oman onnellisuuteni, elämäni ja positiivisuuteni seppä. Ja nyt, mulla on ensimmäistä kertaa elämässäni oikeasti, niin kuin aikuisten oikeasti, helvetin hyvä olla omassa kehossani. Se liikkuu enemmän kuin koskaan ennen, liikkuvuus on kasvanut – sainhan eilen melkein spagaatinkin (kohta puhutaan enää puuttuvista milleistä). On mulla vatsamakkaraa ja ehkä seiskalla alkava paino (kuka edes tietää kun en välitä käydä vaa’alla). Ja hitto, varsinkin reisiin on kotiutunut vähintäänkin yksi selluliittisuku ellei kaksikin. Mutta kuten Aino omassa blogissaan kirjoittaa:
”Ne ihmiset jotka arvottaa mut sen perusteella miltä mä näytän ei todellakaan oo sellaisia kenen kanssa haluaisin jakaa mun elämän, ilot ja surut. Yksikään mun läheisistä ei oo koskaan antanut mun ymmärtää etten olis tarpeeksi hyvä, etten kelpais. Kukaan ei oo kommentoinut mun vatsamakkaroita tai todennut mun takapuolen olevan lättänä.”
Mä olen muutakin kuin pintaa. Olen kaikki se kipinä, mielikuvitus, oma maailma, hyvin hullunkurinen ajatusmaailma ja hitto, mikä huumori. Se on aivan omaa luokkaansa ja uskallan sen sanoa. Mä nauran jokainen päivä, jaan typerimmätkin vitsit kaikkien kuulevien kanssa ja no, ihan Snapchat-feediäni katsoessa tietää, etten anna muiden mielipiteille painoarvoa. Ei meikkiä, tukka heitettynä nutturalle ja neljä silmää – moi mä oon Janina. Kiva kun seuraat. Toivottavasti myös sä koet voivasi olla luonnollinen, aito, oma itsesi.
Jokainen meistä painii itsevarmuuden ja itsensä rakastamisen kanssa. Sen takia olenkin innoissani, että pääsen arpomaan teille 2 kpl I Love Me -messulippuja. Arvon nämä yhtenä pakettina, sillä kuten tässä postauksessa kirjoitin, kaikki on parempaa jaettuna ystävän kanssa. Kerro mulle kommenttikentässä, kenen kanssa sä lähtisit messuille? Arvonta suoritetaan tiistaina 18.10. klo 17.
xxo,
Janina
JANINA MICHAELA 