höpötystä | JANINA MICHAELA

Huh 08 2015

Ajatuksia, Fit Times, höpötystä, Yleinen

Penny for your thoughts

Aurinko häikäisee silmiin ja valaisee kasvoilla vallitsevan hymyn. Kylmät väreet kirivät läpi kehon. Kehon, joka tuntuu niin kovin kevyeltä. Fiilis on sama kuin pienenä odottaessa ensimmäistä huvipuisto-reissua. Kuinka paljon vuoristoradan ylä- ja alamäet tulisivat kutittamaan mahasta? Tai se innokkuus jouluaaton aaton iltana kun ei tahdo saada unen päästä kiinni – koska huominen!

Kutkuttava odottaminen, positiivinen jännittäminen. Se tunne on pitänyt vallassaan pitkään, vahvistuen päivä päivältä. Viime perjantaisen posetunnin jälkeen on tuntunut kuin kävelisi pilvillä. Tiedostan, mutta en ole sisäistänyt, että debyytti-kisani ovat ensi viikolla. ENSI VIIKOLLA! Siis 11 päivän päästä. Tarkoittaen käytännössä sitä, että jok’ikinen tämän viikon treeni on tämän kisadieetin viimeinen sellainen. Voimat ovat poissa, mutta tunne sisällä on vahva.

20150311_112000

Henkinen vahvuus on taianomaista. Se pystyy siivittämään mitä ihmeellisempiin suorituksiin vaikka fyysisesti se tuntuisi melkein ylivoimaiselta. Lauantaina, pitkän työpäivän päätteeksi, suunnatessani etureisi-treenille olin valmiiksi puhki. Väsymys on muuttanut muotoaan monesti ennen kokemattomiin tunnetiloihin. Tuo lauantai-ilta piti sisällään yhden tunnehuipun. Kuohun, joka purkautuessaan sai aikaan todella voimakkaan hyökyaallon.

Jalat lopen uupuneina kipusin viikon viimeisen kerran crosstrainerin selkään HIIT:iä varten ja aloin vispaamaan. Musiikin voima. Oikea biisi, oikealla hetkellä, tilanteeseen sopivilla lyriikoilla. Tuntui kun olisin havahtunut hetkeksi usvasta. Aivan kuin juuri sillä sekunnilla kaikki se tehty työ ja tehdyt uhraukset olisivat iskeneet kotiin. Nieleskelin kyyneleitä. Annoin mennä. Vispasin ennätykselliset 280 vetoa minuuttiin. 15 minuutin jälkeen pääsi itku, tuli nauru, tyhjeni pää. Viisi minuuttia tunteiden pyörremyrskyä. Olen venyttänyt omat rajani äärimmilleen. Vieläkö ne voivat venyä, vai onko tämä nyt se väsymyksen pohja?

Sinä yönä nukuin levollisesti. Heräsin hymy huulillani varmana siitä että tästä hyvä fiilis vain moninkertaistuisi. Ja niin se on tehnytkin. Yksi iso fiilis-harppaus tapahtui valmentajani luona, viimeistelyviikon sotasuunnitelmia taktikoidessamme. Se tunne kun toisen sanat vahvistavat omat ajatuksesi, ehkä ne hullultakin tuntuneet unelmat.

Loppu häämöttää, hetki jota kohti olen kulkenut viimeiset kaksi vuotta. Se on aivan nurkan takana. Olen nauttinut matkasta ja itseni haastamisesta. Mutta. Voin silti rehellisesti sanoa odottavani dieetin jälkeistä aikaa. Odotan endorfiiniryöppyjä, jotka saivat mun rakkauden treenaukseen syttymään. Odotan täriseviä jalkoja. Hyvän olkapäätreenin jälkeisiä irvistyksiä kun yrität ottaa vaatteita pois. Odotan myös kylmää valkoviinilasillista ihanien ihmisten seurassa. Tietenkin sillä aurinkoisella terassilla. Odotan pitkiä valoisia, naurun täytteisiä kesäöitä. Niitä hetkiä, jotka elävät muistoissa aina.

Tulevaisuus näyttää avoimelta ja freessiltä. Se lupaa hyvää.

xxo,
Janina

Avainsanat: bodyfitness, henkinen hyvinvointi, kisadieetti, kuulumisia, tunteet

syys 16 2014

Jätä kommentti

Fit Times, höpötystä, omia juttuja

Niin hyvä on

Istut bussiin väsyneenä pitkästä päivästä. Laitat kuulokkeet korville ja lempibiisit soimaan. Yrität ottaa hetken aikaa itsellesi. Iso nälkä kurnii vatsassa ja jalkoja painaa. Tekisi vain mieli nostaa ne suoriksi bussinpenkille. Mutta eihän se olisi soveliasta. Mietit jo valmiiksi huomisen kiireitä, mutta yrität olla stressaamatta liikaa.

Avaat kotioven ja kymmeniä kiloja painava laukku räsähtää maahan. Tähän hetkeen kulminoituu väsymys. Ei vaan jaksa. Kengät jalasta ilman nauhojen avausta. Äkkiä vapaaksi farkuista. Huh. Keittiöstä kurkkaa kaivatut, tutut kasvot. Turvallinen tiukka rutistus. Jo minuuteissa olo tuntuu kevyemmältä.

Ilta päättyy siihen että irvistelette kilpaa keittiössä. Mitä jos asiakasta palveltaessa yhtäkkiä vain irvistäisi kesken lauseen. Demonstrointi lyö vettä löylyyn ja nauratte vedet silmissä. Kaksinkerroin. Kippurassa. On niin simppelin hyvä olla.

xxo,
Janina

Avainsanat: nauraminen, niin hyvä on, onnellinen, parisuhde

syys 09 2014

2 kommenttia

Ajatuksia, Fit Times, höpötystä, hyvinvointi

Slow motion is better than no motion

Siihen mä uskon. Siten mä yritän myös miettiä omaa projektiani. En voi saada kaikkea heti nyt vaikka kuinka haluaisinkin. Olen aina ollut sellainen luonteeltani. Niin laihdutuksen kuin tavaroidenkin parissa.

Kuten moni muukin, nuorena ja tiedottomana aloin haluamaan pienempää vyötäröä, thigh capia ja ”parempaa” ulkonäköä. Halusin tulokset niin nopeasti kuin mahdollista, joka ajoi minut nurkkaan – syömään näkkileipää ohuilla kurkkuviipaleilla. Tuloksia tuli muutamissa päivissä – JEE. Arvaatteko mitä silloin tapahtui? Näkkäri jäi ja tulokset sen mukana – kuinka kliseistä? Saman kuvion kymmeniä kertoja toistaneena tiedän sen tuottavan vain lisästressiä. Ei haluni kaiken heti saamiseen ole vuosien varrella mihinkään kadonnut. Suuri muutos on kuitenkin tapahtunut asenteessani. Tiedostan hitaamman vauhdin olevan minulle parempi vauhti. Nopeampi tahti ei veisi itseäni loppupeleissä yhtään eteenpäin. Kaksi kiloa pois = kaksi kiloa takaisin. Se ralli on so last season.

Viime lauantaina havahduin kroppani muutoksiin valmentajani toimesta. Kuntotsekissä hymyiltiin ja naurettiin. Olin ennen tsekkiä rauhallisena, luotin saavani hyvää palautetta. Ja sitähän tuli. Kroppa on kiinteytynyt neljässä viikossa yllättävän paljon, niinkin paljon että sen näkee paljaalla silmällä. En ollut itse huomannut muutosta yhtä radikaalisti, mutta Samulin näyttäessä neljän viikon takaisia kuntokuvia en voinut kuin hymyillä. Hih. Saattaisinko kerrankin uskaltaa myöntää olevani tyytyväinen. Näyttää kuvia kaikille!

Samanlainen momentti tapahtui tänään vierailullani tiimikaverini salilla, Hyvinkään Villatehtaan FIT24:lla. Olimme sopineet yhteisposeerauksista, sillä faktahan on että lavalla tulemme olemaan ihmisten edessä eikä turvallisten kotiseinien sisällä. Pienin askelin laajentamaan yleisöä. Heh. Puolentoista tunnin jälkeen olimme hiestä märkiä ja onnellisia. Olemme molemmat kehittyneet poseeraustemme kanssa huimasti. Instagramissa (@msbottom) minua seuraavat näkivät jo alla olevan kuvan. Oikealla kokeilen anatomista asentoa ensimmäistä kertaa. Kuvien välissä on päälle vuosi, mutta paljon on tapahtunut niin fysiikassa kuin poseerauksessakin.

Eteenpäin mennään. Noin kolme kuukautta ennen dieetin alkua. Paljon tehtävää, melkoisen paljon aikaa. Välillä edetään tanssimaisesti kaksi askelta eteen & yksi taakse. Välillä eteneminen tapahtuu pituusloikan tapaan. Tärkeintä on matkalla opitut asiat. Kuten se, että pysyvä muutos ei tapahdu viikossa eikä edes kuukaudessa – se vaatii aikaa. Se vaatii haparoivia vauvanaskelia. Niistä mäkin olen oppinut pikkuhiljaa tykkäämään. Koska? Slow motion is better than no motion.

xxo,
Janina