Penny for your thoughts

Aurinko häikäisee silmiin ja valaisee kasvoilla vallitsevan hymyn. Kylmät väreet kirivät läpi kehon. Kehon, joka tuntuu niin kovin kevyeltä. Fiilis on sama kuin pienenä odottaessa ensimmäistä huvipuisto-reissua. Kuinka paljon vuoristoradan ylä- ja alamäet tulisivat kutittamaan mahasta? Tai se innokkuus jouluaaton aaton iltana kun ei tahdo saada unen päästä kiinni – koska huominen!

Kutkuttava odottaminen, positiivinen jännittäminen. Se tunne on pitänyt vallassaan pitkään, vahvistuen päivä päivältä. Viime perjantaisen posetunnin jälkeen on tuntunut kuin kävelisi pilvillä. Tiedostan, mutta en ole sisäistänyt, että debyytti-kisani ovat ensi viikolla. ENSI VIIKOLLA! Siis 11 päivän päästä. Tarkoittaen käytännössä sitä, että jok’ikinen tämän viikon treeni on tämän kisadieetin viimeinen sellainen. Voimat ovat poissa, mutta tunne sisällä on vahva.

20150311_112000

Henkinen vahvuus on taianomaista. Se pystyy siivittämään mitä ihmeellisempiin suorituksiin vaikka fyysisesti se tuntuisi melkein ylivoimaiselta. Lauantaina, pitkän työpäivän päätteeksi, suunnatessani etureisi-treenille olin valmiiksi puhki. Väsymys on muuttanut muotoaan monesti ennen kokemattomiin tunnetiloihin. Tuo lauantai-ilta piti sisällään yhden tunnehuipun. Kuohun, joka purkautuessaan sai aikaan todella voimakkaan hyökyaallon.

Jalat lopen uupuneina kipusin viikon viimeisen kerran crosstrainerin selkään HIIT:iä varten ja aloin vispaamaan. Musiikin voima. Oikea biisi, oikealla hetkellä, tilanteeseen sopivilla lyriikoilla. Tuntui kun olisin havahtunut hetkeksi usvasta. Aivan kuin juuri sillä sekunnilla kaikki se tehty työ ja tehdyt uhraukset olisivat iskeneet kotiin. Nieleskelin kyyneleitä. Annoin mennä. Vispasin ennätykselliset 280 vetoa minuuttiin. 15 minuutin jälkeen pääsi itku, tuli nauru, tyhjeni pää. Viisi minuuttia tunteiden pyörremyrskyä. Olen venyttänyt omat rajani äärimmilleen. Vieläkö ne voivat venyä, vai onko tämä nyt se väsymyksen pohja?

Sinä yönä nukuin levollisesti. Heräsin hymy huulillani varmana siitä että tästä hyvä fiilis vain moninkertaistuisi. Ja niin se on tehnytkin. Yksi iso fiilis-harppaus tapahtui valmentajani luona, viimeistelyviikon sotasuunnitelmia taktikoidessamme. Se tunne kun toisen sanat vahvistavat omat ajatuksesi, ehkä ne hullultakin tuntuneet unelmat.

20150407_080044

Loppu häämöttää, hetki jota kohti olen kulkenut viimeiset kaksi vuotta. Se on aivan nurkan takana. Olen nauttinut matkasta ja itseni haastamisesta. Mutta. Voin silti rehellisesti sanoa odottavani dieetin jälkeistä aikaa. Odotan endorfiiniryöppyjä, jotka saivat mun rakkauden treenaukseen syttymään. Odotan täriseviä jalkoja. Hyvän olkapäätreenin jälkeisiä irvistyksiä kun yrität ottaa vaatteita pois. Odotan myös kylmää valkoviinilasillista ihanien ihmisten seurassa. Tietenkin sillä aurinkoisella terassilla. Odotan pitkiä valoisia, naurun täytteisiä kesäöitä. Niitä hetkiä, jotka elävät muistoissa aina.

Tulevaisuus näyttää avoimelta ja freessiltä. Se lupaa hyvää.

xxo,
Janina

Avainsanat: , , , ,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: