Aihearkisto: joululahja

Antaa hyvän kiertää

Hyväntekeväisyysjärjestöt, rahankeräykset, vähävaraiset, nälkäänäkevät, kodittomat, vaatekeräykset, lahjoitukset, avuntarvitsijat… Auttamisen mahdollisuuksia löytyy pilvin pimein, mutta mistä tiedät että apusi menee varmasti perille – sitä kiperimmin tarvitseville?

Kysymys, joka pohdittaa itseäni usein. Viimeksi pari viikkoa sitten jäin tavoistani poiketen pitemmäksi aikaa juttelemaan Unicefin feissarin kanssa. Kuulin mm. nälänhädästä ja opintielle haluavista lapsista – ruoka ja koulutus saattavat olla meille itsestäänselvyyksiä, mutta ei kaikille. Elämän välttämättömiä asioita, jotka kuuluisivat kaikille – maasta, kulttuurista, uskonnosta, ihonväristä riippumatta.

IMG_20151203_125019

Mä haluaisin auttaa kaikkia ja nähdä kuinka maailma parantuu, mutta musta on tullut todella kriittinen kaikkia avustusjärjestöjä kohtaan – varsinkin rahankeruuta harjoittavia. Haluan nähdä ja tietää konkreettisesti, kuinka autan. Se, että lahjoittaisin kuusi euroa kuussa, tuntuu omalla tavallaan tyhjältä sillä en tiedä mihin rahani käytetään. Autan mieluummin teoilla ja muilla tavoin kuin seteleillä ja pankkisiirroilla.

Sen takia lähdinkin keskiviikkona kohti Itäkeskusta, jossa tapaisin Johannan – vapaaehtoisena Hope Ry:n Hyvän Mielen Joululoungessa, ottamassa vastaan lahjalahjoituksia sekä Natalian, tuomassa lahjalahjoitusta, jotta jokaisella lapsella olisi Joulu. Loungen seiniä ja ikkunoita verhosivat naruista roikkuvat kortit, joissa jokaiseen oli kirjoitettu lapsen hartain toive. 2,5-vuotias poika toivoo työkaluja, 11-vuotias poika sekä tyttö toivoo askarteluvälineitä, alle vuoden ikäinen tarvitsisi vaatteita. Luin kortteja rauhallisesti, etsien toivetta, jonka toteuttaisin. Valinta ei ollut helppoa, mutta päädyin täyttämään yhden tytön ja yhden pojan toiveet. Aktiivisuus on itselleni sydämen asia, joten pulkka- ja lumipotkulauta-toiveet saivat mielikuvitukseni juoksemaan, ja pystyin kuvittelemaan muksujen hymyt ja kikatukset lumessa juostessa.

Vietin loungessa muutaman tunnin, sillä rakastan paketointia ja halusin ehdottomasti paketoida lahjani itse. Pulkan kanssa jouduin hellävaraisesti painimaan lähemmäs tunnin. Ei sillä, että olisin tarkka siitä miten paketoin. Paketointini lomassa ikäiseni mies asteli loungeen sisään Playstation 4 kanssa. Seitsemän vuotiaan pojan leuka tulee tipahtamaan muutaman viikon päästä, sillä itsekin sitä keräilin loungen lattialta kylmien väreiden lyödessä läpi kehon.

Screenshot_2015-12-04-11-50-30-1

Auttaminen on ihana asia. Se antaa paljon enemmän kuin ottaa, sillä jossain vaiheessa se hyvä minkä annoit, palaa luoksesi. Siihen uskon, uskotko sä? Mitä mieltä oot muuten auttamisesta ja hyväntekeväisyysjärjestöistä? 

Hymyllä viikonloppuun!

xxo,
Janina

Avainsanat: , , , , , , , , , , ,

Kirje ystävälle

Joulu on ensi viikolla. Ei yhtäkään joululahjaa hankittuna. Miten tästä selvitään? 

Tenttiviikko on vihdoin takana. Eilen illalla tanssahtelin kihlattuni paidassa ja lauloin omia sanoituksiani – aivan tavallinen ilta meidän kotona. Erikoisen tästä teki ymmärrys siitä, ettei edessä ole yhtäkään deadlinea seuraavaan kuukauteen! Pääni on samaan aikaan yhtä tyhjä kuin täysi. Niin paljon olisi kirjoitettavaa ja tehtävää, mutta sanat unohtuvat ja lauseet sotkeutuvat. Silti olohuoneen matolla maatessani hymyilyttää – elämä on todella ihanaa! 

Jos pystyisin tuon olotilan purkittamaan, tekisin sen. Olen kuitenkin päättänyt ohjata nämä tunteet luomiseen – joululahjojen kirjoittamiseen ja askarteluun. 

DSC_0656

Lapsena minulla oli kirjekavereita, joiden kanssa kirjoiteltiin milloin mistäkin. Suoraa puhetta ja värien kirjoa. Missähän he lienevät nyt? Yksi tärkeimmistä kirjekavereistani oli Puerto Ricossa tutustumani Julia. Osa noista kirjeistä on varmasti tallessa isoissa lapsuuden laatikoissani, joihin olen tallettanut kaiken lempi-pehmoleluista lähtien. 

Kirjoittaminen on aina ollut minulle tärkeää. Olen kirjoitellut omia kirjoja, rakastunut tietokoneen näppäinten ääneen. Sen takia varmasti oman blogin perustaminen oli pitkään unelmanani. 

Nykypäivänä ihaillaan kiireistä elämää ja olen samassa pyörässä itsekin. Tekemistä riittää, mutta yritän parhaani tasapainoittaa kiireen ja vapaa-ajan. Pelkään kuitenkin, että en kerkeä sanomaan rakkailleni kuinka upeita he ovat. Kuinka kiitollinen olen saadessani heidät elämääni. Ystävät eivät ole itsestäänselvyys, joten nuo asiat pitäisi pystyä sanomaan mahdollisimman usein.

DSC_0659

Olen päättänyt muistaa lähimpiä ihmisiä kirjeillä. Ei koneella näpyteltynä vaan käsin kirjoitettuna. Ne tulevat olemaan todella henkilökohtaisia ja aitoja. Sisältämään tunteita ja muistoja, joihin on mahtavaa palata vuosienkin päästä. 

Samalla kun kirjoitan kirjeitä muille, selvitän omia ajatuksiani ja tunteitani. Ensimmäisen kirjeen aikana vieritin muutaman kyyneleen, hymyilin ja nauroin – yksin. On uskomatonta kuinka upeita ihmisiä olen saanut lähipiiriini. 

Joulu on läheisten ihmisten aikaa. Muistetaan heitä, kerrotaan tärkeimmillemme kuinka paljon he oikeasti merkitsevät. Minun parhaista ystävistäni puolet asuvat toisella puolella maapalloa. On upeaa huomata ystävyyden aitous, sillä vaikka välissämme on tuhansia kilometrejä – ystävyys sen kuin vahvistuu. 

xxo,
Janina

PS. Asiasta kukkaruukkuun, en pysty olemaan kertomatta teillekin kuinka innoissani olen aloittamassa ensi vuotta ryminällä – nimittäin ystäväni pyysi minua jenkkifutiksen alkeiskurssille. Arvatkaa, olenko menossa? Kyllä! Upeista ystävistä puheenollen, minulla on huikeita, kaikesta innostuvia ystäviä – nimittäin muutama rakas mimmi on liittymässä seuraani kurssille! Tästä tulen kirjottamaan paljon tammi-helmikuussa! 

Avainsanat: , , , , , ,

Joululahjoja ja muutama vinkki

Joululahjat tuottavat monelle päänsärkyä ja turhaa stressiä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän nauttii vain rentoutumisesta ja yhdessä olosta. Vaikka pidän lahjojen ostelusta ja niiden annosta paljon (onhan niitä tietysti myös mukava saada), olen jo monena vuonna tehnyt päätöksen että ostan joululahjoja vain jos tiedän sen olevan tarpeellinen tai saajan oikeasti ilahtuvan siitä. Rakkaat ystävät ovat jo muutamana vuonna jääneet tavara-lahjoitta, sillä en koe turhan krääsän antoa tarpeelliseksi. Jos (ja kun, hehee) olen rikas ja varaa panostaa lahjoihin, niitä ehkä ostan. Ystävien kanssa vietän aikaa, tarjoan syömään/leffaan, käydään treenaamassa.. Asioita, joista ilahtuu molemmat puolet.

Viime joulun budjetti oli erittäin tiukka. Päätä vaivasi mitä ostaisin Mikolle lahjaksi, koska tiesin itse saavani ihania asioita. Mietin, googletin, kyselin lahjaideoita mutta mikään ei oikein tuntunut hyvältä. Kunnes hoksasin hyvin yksinkertaisen ja halvan lahjan: kuponkeja. Ei rahallisia vaan tekoja, kuten ”janni siivoaa”, ”janni kokkaa lempiruokaasi”, ”aamiainen sänkyyn”, ”20 minuutin päähieronta” jne.. Koko lahjan hinta alle 5€ ja paljon hyvää mieltä. Miko tykkäsi ja onkin säästellyt niitä, pahojen päivien varalle. Käyttöaika tosin loppuu vuoden lopussa, joten kiire tulee. Huonompi homma mulle. Haha.

Tähän tyyliin..

Toinen lahjani Mikolle oli Spotify Premium. Maksaa itselleni 10€ kuussa, joka on varaa varmasti maksaa. Musiikki on niin iso osa elämäämme ja varsinkin treenejä, että se kyllä osui ja upposi. JEE! Tämä on myös erittäin hyvä lahjaidea, jos mietitte mitä antaa. Se on helppokäyttöinen ja kulkee aina mukana puhelimessa, eikä artistivalikoimakaan voisi olla parempi ja suurempi. Omasta mielestäni mieluisampi lahja kuin esimerkiksi cd-levy.

Oma joulu-/syntymäpäivälahja toiveeni oli saada Oxygen-lehden tilaus uusintaan. Aikaisempi vuoden settini loppui kolme kuukautta sitten ja voih, olen kaivannut sitä. Tämä onneksi toteutui ja sen pitäis olla jo matkalla luokseni! Heti uusimman numeron saatuani kerron teille siitä enemmän. Tarkoituksena oli siis antaa vinkki, että lahja voisi myös olla lehtitilaus – itsestään uusiutuva lahja, josta on iloa pitemmäksikin aikaa. :)

Kesäfiiliksiä. 

Mitä mietteitä teillä on joululahjoista?  


Tänä Jouluna omaa pussiani helpottaa sillä perheeni lähtee (jättää mut tänne!) melkein kolmeksi viikoksi Mauritiukselle. Ensimmäinen matka missä en ole mukana, hieman outo olo. Ikävää ei tietenkään helpota matkan ajankohta, joka on mun synttärit-joulupäivät-uusi vuosi. Hmph. No, onneksi Mikon perhe on täällä (porukasta tosin puuttuu isosisko, joka asuu Australiassa :(.)

Muuten! Minut löytää myös Instagramista, täältä. Seuraamaan vaan, mielelläni seuraan myös teitä lukijoita! :)

xxo,
Janina

%d bloggers like this: