Aihearkisto: kiitollinen

Kiitollinen, siunattu & onnellinen

Nyt on hyvä aika kiittää omia tukijoukkojani. Olen erittäin kiitollinen, siunattu sekä onnellinen löytäessäni ympärilleni ihmisiä, jotka rehellisesti haluavat auttaa ja tukea minua saavuttamaan suurimmat unelmani. Taustajoukkoni ovat suuret, enkä olisi päässyt elämänmuutoksessa näin pitkälle ilman heitä. Muutama henkilö ansaitsee kuitenkin erikoiskiitokset. He ovat olleet puhelimen päässä 24/7, kuuntelemassa, tsemppaamassa, nauramassa – antaneet rehellistä palautetta, ilman mielistelyä.

Tällaisia ihmisiä tarvitsee jokainen. Muistetaan kiittää heitä usein. Koitetaan muistaa heitä muutenkin kuin avuntarpeessa. Suurin osa meistä omistaa älypuhelimen, joten nopean ”mitä kuuluu? ollut kiire. ikävä” -viestin lähetys ei pitäisi olla hankalaa. Tällaisia viestejä minä lähetän ystävieni kanssa, kerrotaan toiselle että hän on mielessä vaikka saattaisi mennä kuukausia ilman näkemistä.

EEVI

Jokainen ihminen pitäisi olla siunattu yhdellä ystävällä kuten Eevi. Emme ole tunteneet vielä montaakaan vuotta, mutta sinä hetkenä kun Eevistä tuli yläkerran naapurini, potkaisi onni minua. Pieni ja pippurinen, oikea taskuraketti. En pysty vertaamaan Eeviä keneenkään muuhun, hänen asenteensa ja luonteensa ovat täysin omiaan. Alkuvuosi on ollut molemmille todella haipakkaa, Eevi valmistuu kesäkuussa Personal Traineriksi ja itse olen painanut tuplatreenejä kilpailut tavoitteena. Yhteydenpito ei silti lakkaa päiväksikään, viestejä laitetaan puolin toisin ja monesti Eevin viesti on huonon päiväni piristys.
Tsemppaaja & auttaja, tukija & ilontuoja – Eevi on luottoystävä. Ihminen, joka ei katoa rinnalta vaikka mitä tulisi vastaan.

Kuva: Sami Siilin


MIKO

Elämänkumppanini, sana johon kiteytyy aika paljon. Kuten olen aikaisemminkin kertonut, Miko on se ihminen, joka tuuppasi minut ensimmäistä kertaa kuntosalille. En tuolloin osannut kuvitellakaan mihin tuo tie tulisi viemään.
Miko on oikea viilipytty kun itse olen melkoinen menopää. Itse elän enemmän tunteiden kautta, Miko tasapainottaa elämäämme järkeilemällä. Polvileikkauksesta kilpailuihin valmistautumiseen on ollut aikamoista henkistä vuoristorataa itselleni. Polvi on ollut murheen kryyni jo pitkään ja vaikuttanut omaan tekemiseeni todella paljon. Kuitenkin huonoista hetkistä on selvitty – yhdessä.
Miko on opettanut minua rakastamaan itseäni sellaisena kuin olen. Tekemään päätöksiä omien tunteiden perusteella, ei sillä mitä muut ehkä minulta odottaisivat. Harteiltani on pudonnut iso taakka, sillä tiedän että päivän päätteeksi minulla on kotona ihminen kenen kanssa on hyvä olla. Ihminen, joka tukee niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Ihminen, jota rakastan päivä päivältä enemmän ja, jota ilman olisin hukassa.

Kuva: Jeremy Brown

PERHE

Oma rakas, korvaamaton perheeni. Vanhemmat, pikkuveli sekä -sisko. Heidänkin kanssaan näemme välillä harvemmin, välillä useammin. Kuitenkin heidän merkitystään omassa menemisessäni ei voi vähätellä. Pikkusiskolleni olen esikuva, haluan omilla teoillani ja valinnoillani näyttää hänelle terveellisen elämäntavan ihanuuden. Äiti on ollut alusta asti tukemassa, iskä alkanut ymmärtämään rakkauttani lajiin enemmän päivä päivältä. Suurimpana tsemppauksena ei ole heidän ihanat ja kannustavat kommenttinsa vaan heidän tekonsa.
Pikkuveljeni on löytänyt tiensä kuntosalille ja hurahtanut täysin. Hän on myös uskaltautunut tavoittelemaan haaveitaan, vaikka ne eivät vanhempiamme heti miellyttäisi. Äitini on löytänyt itsestään kadonneen liikkujan ja painelee menemään Töölönlahden rantoja sekä työpaikan jumppatunteja. Iskäni kanssa olemme löytäneet yhteisen sävelen, vuosia kadoksissa olleen aallonpituuden. Mikään rasvaprosentti tai lihaksen kehitys ei korvaa ihmissuhteita. Olen saanut yhden tärkeimmistä suhteistani korjattua matkani aikana, vain koska uskallan olla oma itseni. Miten yksinkertainen ratkaisu, mutta niin ison työn takana?

”KAKKOS”VANHEMMAT

Vanhemmillani on iso ja tiivis ystäväpiiri. Olin tuon piirin ensimmäinen lapsi, joten olen edelleen monelle heistä se ikuinen muksu. Heistä monet ovatkin itselleni kuin kakkosvanhempia. Olen siunattu heidän rajattomalla tuellaan ja rakkaudellaan. Näemme aivan liian harvoin, mutta heidänkin löydettyä facebookin pysymme helpommin yhteydessä. Kesä on onneksi tulossa, mikä tarkoittaa juhlia ja illanistujaisia joissa toivottavasti pääsemme viettämään aikaa yhdessä.
Myös vaihto-oppilasvuoteni Jenkeissä toi elämääni ihmisiä, joita voin kutsua kakkosvanhemmiksi. Oma vaihto-oppilasperheeni, jonka vanhempia kutsun äidiksi sekä isäksi. Heidän lisäkseen parhiampien ystävieni vanhemmat lukevat minut osaksi perhettään ja kohtelevat kuin omaansa. Olemme tiiviisti yhteydessä ja tiedän heidän ottavan minut avosylin vastaan milloin vain.

MARGE

Urheilua rakastava, samanlainen rämäpää kuin itse olen. Ystävä, joka on valmis mihin vain. Itseltäni välillä puuttuva järjen ääni. Kun omat ajatukseni ovat solmussa, on Marge paikalla niitä avaamassa. Kun itseltäni loppuu usko, on Marge sanavalmiina työntämässä eteenpäin. Hän on ollut tukena jo 2012 Fitnessmalli-kilpailun haussa, joka lopulta tyssähti polvileikkauskutsuun. Marge on uskomaton tuki ja turva, jota en koskaan halua menettää.

Myös te, ihanat ja aina kannustavat, lukijani olette olleet tärkeässä roolissa. Hankalina päivinä on ollut huikeaa lukea tsemppaavia kommentteja. Kiitos. Kaikki kommentit ovat jatkossakin tervetulleita! :)

KIITOS.

xxo,
Janina

Korvaamattomille !!

Eilinen ystävänpäivä meni itseltäni töissä. Kiitos teknologialle, joka mahdollisti sydäntä lämmittävien viestien saapumisen sekä lähettämisen. Ystävänpäivän merkitys on ihana, mutta mielestäni heitä pitäisi muistaa vuoden jokaisena päivänä. Yritän itse lähettää edes lyhyitä viestejä, joilla kerron heille että vaikka kiireiden päivien seassa emme välttämättä kerkeä näkemään ovat he mielessäni. 

Tämä postaus on rakkaille ystävilleni, korvaamattomille sisaruksilleni sekä parhaimmalle tukijoukolle. 
Parhaimmat ystäväni Jenkeistä. Korvaamattomia ihmisiä.
Yksi rakkaimmista, Ausseissa – liian kaukana. 

Sister-In-Law? Nah, isosisko jota mulla ei koskaan ollut. Ausseissa myöskin.
Paljon läheisiä ihmisiä maailman toisella puolella. 

Samalla aaltopituudella? :)

Oon siunattu ihanilla pikkusisaruksilla. 

PUSPUSPUS ! 
Ihanaa (myöhäistä) Ystävänpäivää kaikille! :) 
xxo,
Janina

Kiitollisuutta ja treenin tuoma helpotus

Elämässä tulee vastaan ylä- ja alamäkiä yllättävissäkin kohdissa. Vastoinkäymisten ilmaantuessa tulee harmittelun lomassa pysähdyttyä miettimään omaa elämäänsä. Miten paljon positiivisia asioita siinä onkaan?

Eilen aamupäivästä elämääni pudotettiin pommi, todella vakavalaatuinen sellainen. Tuosta hetkestä tähän hetkeen olen stressannut, ollut vihainen, ärtynyt, hukassa.. Eilen nukkumaan mentäessä puhuimme asiasta Mikon kanssa, kerroin kuinka turhautunut olin tilanteeseen ja kärsimätön saamaan sen päätökseen. Kärsivällisyys ei ole koskaan ollut minulle helppoa, varsinkaan kun en itse pysty nopeuttamaan prosessia vaan roolini on odotella.

Tuon keskustelun aikana kuitenkin itsekin ”valaistuin”. Ei elämäni tähän tule loppumaan, asioihin löytyy aina jonkinlainen ratkaisu vaikka se tällähetkellä tuntuu todella kaukaiselta. Minulla on loppupeleissä elämässä kaikki hyvin. Pääsen esimerkiksi jokainen ilta nukkumaan Mikon viereen, oli päivä kuinka huono tai hyvä tahansa.

Onneksi minulla on oma ässäni hihassa, nimittäin treenaaminen. Sain aamullakin ajatukset pois tilanteesta ja pumpattua rintalihakset ja ojentajat hyvin, hyvin loppuun. Kiitollisuus on tärkeä muistaa vuoden jokaisena päivänä. Vaikka edelleen tuo tilanne on tapissa, emmekä tiedä mietä tuleman pitää, pystyn keskittymään tähän päivään paremmin.

xxo,
Janina

%d bloggers like this: