Aihearkisto: kiitollinen

Thanksgiving Day

Yhdysvalloissa vietettiin eilen Thanksgiving Dayta. Perheet ja lähisuku kokoontuvat yhteen nauttimaan ruuasta, juomasta, toistensa seurasta.. Monessa perheessä on tuttua katsoa jenkkifutistakin – ei hirveästi yllätä ketään? :)

Asuessani Jenkeissä perheeni vietti Kiitospäivää ihanasti, juuri yllä mainitulla tavalla. Jefu jäi katsomatta, teimme sen sijaan yhdessä asioita. Kokkailu alkoi jo päivää ellei kahtakin aikaisemmin: kalkkuna, kalkkunan täyte, kurpitsapiirakat.. Koti koristeltiin uudella tavalla, vain että saisimme taas riisua ne ja laittaa muutamaa päivää myöhemmin joulukoristeet. :) Meillä asuu muutama amerikkalainen ystävä Suomessa, joiden kanssa olemmekin puhuneet Thanksgivingin juhlimista myös täällä päässä.

Kaikilla meillä on syytä olla kiitollinen jostain. Välillä itsestäkin tuntuu että stressi ja pimeys vie kaikki mehut itsestäni, tekisi mieli vain näyttää finggeriä ärsyttävälle asiakkaalle ja painua peiton alle piiloon. Ei hirveän positiiviset ajatukset valtaa päätä.. Ei niin silti voi päiviänsä viettää. Annan hetken mennä menojaan ja jatkaa hymy naamalla.

Eilen oli aamusta asti veto poissa, on se ehkä vähän edelleenkin. Nukuin hyvin, mutta aamupalan syötyäni nukahdin sohvalle. Onneksi olin nähnyt päikkärit tuleviksi ja laittanut herätyksen soimaan. Päätä särki, niskasta alaselkään asti kroppa jumissa. Kaiken päälle vielä kuukautiskivut. Nauru kaukana.
Kihlattuni oli mennyt hieman aikaisemmin töihin ja saikin osansa niin valloittavasta mielialastani tekstiviestitse. Vastauksena sain iphonen hymiöin ’rakennetun’ hymyilevän naaman. Vasen korva taisi olla simpukka! Jotenkin hölmöllä tavalla fiilis parani. Aika uskomatonta, mutta kyllä. Myös töissä hymyilevät työkaverit piristivät kummasti oloa. Keskustelu ja nauru raikas. Kaikki oli taas hyvin.

Kiitollinen pitäisi muistaa olla vuoden jokaisena päivänä eikä vain marraskuussa kun on juhlan aika. En todellakaan ole tästä mikään malli esimerkki, mutta yritän parhaani. Tähän asti se on tuottanut itselleni tulosta, ajatusmaailma näyttää pikkuhiljaa kokonaan positiiviselta.

Muutama postaus sitten listasin asioita, jotka tekevät minusta onnellisen. Olen myös samoista asioista kiitollinen.

Mistä te olette kiitollisia? :)

Olen kyllä erittäin kiitollinen aamukahvista. Nukuttua tuli 5,5 tuntia. Miksi? Koska kroppa tarvitsi aamucardiota ja työt alkavat jo 8:45. Enää 8 tuntia ja monen päivän vapaani alkaa, kiitollinen siitäkin! Tulee erittäin tarpeeseen. :)

Myöhemmin tulossa postausta mun lempiprotskupatuista!

xxo,
Janina

– Posted using BlogPress from my iPad

Onnellisuuden tuojat

Terksu haastoi mut valoittamaan teille elämäni kymmentä lempiasiaa tällähetkellä. Hetken piti miettiä, kymmenen on aika monta asiaa enkä varsinkaan osaisi laittaa niitä ns tärkeysjärjestykseen – kaikki samalla linjalla. Tässä siis lempparini, sääntöjen kera.

1. Listaa tämän hetken kymmenen lempiasiaasi.
2. Jaa haaste vähintään viidelle tykkäämällesi blogille ja ilmoita siitä heille.
3. Muista nauttia listaamistasi asioista mahdollisimman usein! :)


1. Kihlattu
Niinkuin monesti olenkin täällä blogin puolella teille kertonut, ilman Mikoa en luultavammin olisi koskaan löytänyt itsestäni sitä endorfiiniaddiktia joka nyt olen. Saati astunut kuntosalille, huh! Vastoinkäymisiä on ollut enemmän kuin laki sallii, mutta läpi mennään vaikka tiiliseinän. En oikein osaa tiivistää teille kuinka tärkeä henkilö hän on. Mikosta löytyy kaikki rakkaus, tukeminen ja ystävyys. Onpas pehmopuhetta. :)
Yksi sana kuitenkin kiteyttää: korvaamaton.


<3


2. Perhe

Tämä varmasti löytyy useimman ”listalta.” Käsite perheestä on kuitenkin kaikille eri. Jollekin perheeseen kuuluu vanhemmat ja sisaret, toiselle se saattaa olla tiivis ystäväporukka. Ketä kuuluu omaani? Minun perheeseeni lukeutuu moni henkilö. Joku saattaisi väittää että liian moni, mutta ei itselleni. Omat vanhempani sekä pikkuveljeni että -siskoni. Kihlattu, hänen vanhempansa ja sisarensa. Isän puolen serkut, he kolme ovat itselleni kuin isoveljiä! Tietysti molemmat isoäitini, joiden kanssa olen pienestä pitäen viettänyt paljon aikaa. Perheeseeni kuuluu myös Yhdysvaltojen isä ja äiti sekä sieltä muutama serkku. Eivät ole verisukulaisia, mutta vaihtovuoteni aikana heistä tuli perheeni ja niin se tulee aina olemaan. 

Broidi ja mamma. <3

3. Hyvinvointi
Niin fyysinen kuin henkinenkin. Muutama vuosi sitten opittiin kantapään kautta miltä tuntuu kun henkisesti on, kirjaimellisesti, rikki. Viime vuonna opin miltä tuntuu kun on fyysisesti täysin löysä. Tämän vuoden aikana olen opetellut löytämään tasapainon. Opetellut sanomaan ei ja puskemaan itseäni eteenpäin. Olen löytänyt taas oman positiivisen ja hymyilevän itseni. Haluan pitää tästä kiinni. 

Kesä ja rentoutuminen kuuluvat hyvinvointiin.

4. Kuntosali/Fitness
Nämä voisi rinnastaa hyvinvoinnin kanssa, mutta ansaitsevat oman erittelynsä. Sali ei ole itselleni vain painojen nostelua. Haastan itseäni joka ikinen kerta, tekemään enemmän, kovempaa, isommilla painoilla, pidempään..  Jos jotain jää hampaankoloon en voi muutakuin syyttää itseäni ja tehdä vielä kovempaa ensi kerralla. Kuntosali toimii omana terapeuttinani. Olenkin sen monesti sanonut. Tänäänkin aamun v***tus kohdistettiin hiihtolaitteeseen, enkä olekkaan noin reipasta tahtia aikasemmin sutinut. Fitneksestä on tullut itselleni elämäntapa. ”I’m not on a diet, it’s my lifestyle.”  
Olen myös pitkään miettinyt että tämä ala olisi itselleni kuin nappi silmään. Ensi vuonna siitä tehdään totta. Personal Training -koulutus hoidetaan, jotta pääsen kunnolla tekemään sitä mitä haluan eli auttamaan muita.



5. Ystävät

Mitä vanhemmaksi tulen, huomaan näkeväni tämänkin asian hieman eri näkökulmasta. Laatu korvaa määrän, näin se vain on. Olenkin karsinut lähintä ystäväpiiriäni paljon. Helppoa se ei ole ollut, mutta tarpeellista. Jaotteletteko te ystävät/kaverit/tuttavat? Ystävät tietävät tarkkaan missä mennään. He ovat puhelimen favorite-valikossa ja aina kuuntelemassa. Tietenkin suhde on myös toisinpäin toimiva. En voisi kuvitella päiviäni ilman heitä, mutta välillä se on ikävä fakta. Esimerkiksi rakas ystäväni asuu tällähetkellä Australiassa ja jokainen päivä näkemättä on kamalaa. Onneksi meillä on Skype ja muu maailman teknologia. Ystäviä on muutenkin ympäri maailmaa, Yhdysvalloista Eurooppaan Koreaan. 

Pelkkää rakkautta. 

6. Jäätelö
Kyllä. Fitness-hullun listalle päätyi jäätelö. NAMNAM. Voisin maailmassa luopua kaikesta muusta herkusta, mutta jäätelö on heikkouteni. Varsinkin italialainen, itsetehty. Ohhh. En usko että tätä pitää sen enempää perustella. :)

Rooman matkaltani. Ohh.

7. Bloggaus

Aloittelin bloggausta jo viime vuoden puolella. Silloin kiireet ja se inhoamani stressi veivät mukanaan. Elokuussa starttailin puoli vahingossa. Kihlattuni oli jo pitkään toivonut aloittavani, sillä kirjoittelin muuten vain huvikseni. Miten sitten päädyin kirjoittamaan? Makasin sairaalan odotustilassa leikkausvuoroa. Ei lehtiä eikä seuraa, ainoastaan puhelin. Latasin Blogger-sovelluksen ja aloin näpyttämään. Kirjoitus vei heti mukanaan ja sairaslomalla tämä piti motivaationi, unelmani sekä tavoitteeni hengissä. Blogista on tullut tärkeä osa elämääni. On ihana löytää samanhenkisiä ihmisiä, motivoida ja auttaa muita. Jakaa kokemuksia. Kaikista parasta on tuo muiden motivointi. Yhtenä esimerkkinä, omat vanhempani ovat molemmat ottaneet itseään niskasta kiinni ja vaihtaneet turhanpäiväiset tv-ohjelmat lenkkeihin ja kuntopyörään. 
8. Muutos
.. on hyväksi. Paljon on tänä vuonna muuttunut ja ensi vuonna muuttuu vielä enemmän. Asunto, työpaikka, opiskelu, PT-koulutus, treenaaminen, fitnessmalli-kisat.. Unelmista tehdään totta muutosten kautta. 
9. Matkustelu

Uusista paikoista, ihmisistä ja elämyksistä saa niin paljon irti. Energiaa ja motivaatiota. Pienestä pitäen matkusteltu vanhempien kanssa, se taitaa olla veressä. Ympäri maailmaa menty, paljon nähtävää vielä edessä. Aina rakastanut. Rakastan vieläkin. Harmittaa, ettei mahdollisuutta matkoille ole tullut pitkään aikaan. Ensi vuonna tähänkin tehdään loppu ja lähdetään jonnekkin ihanaan paikkaan! Ehkä hieman pitemmäksi aikaa, kuka tietää. Pitempi viikonloppureissukin riittäisi. Silmät ja korvat auki, ehkä mahdollisuuksia tulee! :)

Hawaiin matkalta.
10. Elämänasenne
Positiivinen. Uskon kovasti siihen, että asiat tapahtuvat tai jättävät tapahtumatta tarkoituksella. Toki asiat voivat harmittaa nyt, mutta huomenna sama asia saattaa jo tuoda hymyn huulillesi. Opettelen parhaillaan olemaan harmittelematta asioista joihin en itse pysty vaikuttamaan. Jos en pysty oman käytöksen tai tapojen muutoksella vaikuttamaan/parantamaan asioita, miksi stressaisin niistä? 
Hymy huulille ja kohti uusia mäkiä. Pilke silmäkulmassa kaikkialla ja talven kaamoskin on voitettuna! ;)
Tämä oli erittäin, erittäin hyvä haaste! Mietittävää oli ja ymmärtää taas olla kiitollinen. Oikeastikkin. Elämä on erittäin kohdallaan tällähetkellä. Rakastan sitä. 
Nyt on teidän vuoronne! Jätän kakkos-kohdan tekemättä, koska haluan kuulla kaikkien teidän, lukijoiden, asiat jotka laittavat suun hymyyn ja saavat teidät nauttimaan elämästänne! 

%d bloggaajaa tykkää tästä: