Aihearkisto: kuntoutus

Maailman paras joululahja: oma terveys

Heippa mussukat!

Täällä kirjottaa tänään maailman parhaimman joululahjan saanut mimmi.

Aamuaerobinen muuttui muutamaksi lisätunniksi unta ja aamupala nautittiin rauhassa. Stressitön, meikitön ja rauhaisa vapaapäivä starttasi siis hyvin vaikkakin hieman jännittyneenä. Tänään olisi viimeinen fysioterapia-käynti (jos kaikki menee jatkossakin hyvin). Luvassa olisi yhden jalan POMPPUJA sekä suunnanvaihtoja.

Edellisestä käynnistä asti, eli kuukauden päivät, olen viikoittain jopa pelännyt tätä päivää. Polven kanssa pomppiminen ei tosiaankaan tuntunut ajankohtaiselta. Tämä on yksi niistä hetkistä, jossa pitää vain osata luottaa ammattilaiseen. Vaikka oma pää ja mieli pelaavat pelejään, on vain pompattava. Ja näin tein!

Ensimmäisenä makasin pöydälle tutkittavaksi; leikattu polvi koukistuu terveen polvenlailla, suoristuu jopa hiukan paremmin kuin terve jalka. Mahtavia uutisia! Ortopedinkin kirjoittama lausunto viime käynniltä oli positiivinen ”kaikki aikataulussa ja mallillaan.” JEE!

Polven kunnon tutkimisen jälkeen siirryimme salin puolelle tekemään harjoitteita. Ensimmäisenä oli painon puolelta toiselle siirto -harjoitus bosu-pallon tapaisen pallon päällä. Käännettiin siis tuo pallo ympäri eli seisoin muovipuolen päällä. Siinä sitten pallon heiluessa siirsin painoa vasemmalta oikealle ja takaisin, hyvin sujui.

Seuraavana liikkeenä oli tuon samaisen puolipallon päälle hyppy YHDELLÄ jalalla. Fyssarin näyttäessä mallia tuskan hiki nousi korviin ja kädet silmien peitoksi – APUA! Pallo vajaan metrin päässä itsestäni pomppasin varovasti, ei se tuntunutkaan kamalalta ja polvi kestää. Pomppasin uudestaan, tää on kivaa! Eteenpäin hyppääminen – check. Entäs sivulle? Haparoiden, mutta kuitenkin tehden, onnistuin tässäkin. Paljon on kuitenkin vielä harjoiteltavaa, jotta liikkeet olisivat sujuvia.

Pallosta siirryttiin lattialle, johon oli teipattu viiva. Tarkoitus hyppiä sen viertä leikatulla jalalla. Sen sujuessa päästiin uudelle levelille, eli viivan molemmille puolille pomppimiseen. Kääk apua ei, hui. Kotiin pitää kuvitella viiva ja alettava harjoittamaan motoriikkaa ja koordinaatiota. Harjoiteltavaa riittää.

Päällimmäisenä kuitenkin hyvä olo. Fyssarin mukaan jonkun pitäisi melkeinpä kaatua päälleni, jotta polvi menisi rikki. Eiköhän se ole aika mahdotonta ellei lumi ja sen alla oleva jää tee temppuja vieressä käveleville.
Fyssarin tuoma ja suoma hyvä fiilis sekä hymy senkuin suurenivat. ”Pystyt treenaamaan kuin terve henkilö, ainoa poikkeus on polven ojennuksessa, jota et saa tehdä muutakuin viimeistä 10-15 astetta ojennuksesta eli pientä etureiden pumppausta.” JEEJEEJEE!

Oma terveys ja polven taivaallisen hyvä kuntoutus ovat tärkein ja mahtavin joululahja mitä voin saada. Vaikka itseäni saan kiittää harjoittelusta, olenkin tehnyt kaikkeni kuntoutumisen eteen, en osannut unelmoida tällaisista uutisista 17 viikkoa polvileikkauksesta.

Maastavedot, syväkyykyt, isot painot.. I’m back in the game ! :)

Olen onnellinen. Erittäin kiitollinen. Mitenkäs muuten asian voi vielä kertoa? Synttärit ensi viikolla, saa nähdä tuleeko jotain ihania yllätyksiä vielä. Tämä kyllä riittäisi itselleni kovin.

JEEE!

Toivottavasti teidän viikkonne on alkanut yhtä hyvissä merkeissä! Oletteko muuten saaneet jo joululahjat hankittua? Itselläni se on edessä niinkin aikaisin kuin ensi viikolla! Ei tosin stressaa, tiedän mitä ostan ja mistä ostan.

xxo,
Janina

Ortopedin ylpeys

Tiistai aamupäivästä olin käymässä ortopedini luona. Vaikka polven turvotus oli suurimmaksi osaksi jo laskenut eikä sitä ollut vihlonut vähään aikaan, jännitin kamalasti. Kädet tutisi.
En onneksi joutunut odottelemaan kauaa vaan pääsin sisään nopeammin kuin yleensä.

Polven kuulumiset olivatkin melkoisen muikeat! Turvotus ja nesteiden kertyminen ovat normaalia, uusien liikkeiden ja ärsykkeiden kautta se saattaa hieman ”ottaa itseensä” jo turvota. Mistään vaarallisesta ei siis ole kyse, hyvä tietää jatkon kannalta kun treenit rankentuvat ja uusia rasittavempia liikkeitä otetaan mukaan.
Suoristuminen sujuu ongelmitta, joka on todella tärkeää kävelyn kannalta. Jos polvi ei suoristuisi loppuun asti, kävelisin hieman ontuvan näköisenä, koska toinen jalkanihan olisi silloin hieman ”pidempi”. Saan myös polven koukistettua melkein täydellisesti, joten mikä voisi olla paremmin? Tietysti se, että ortopedini on ylpeä kuntoutuksesta ja aikataulussa pysymisestä vaikka takapakin takia jouduinkin hieman päälle viikon ottamaan varovaisemmin.

Nyt pitää vain olla tarkkana kun talvi iskee ettei liukastele menemään. Viimeksihän polvi leikattiin marraskuun puoliajan jälkeen ja kepeillä huitelin jäisillä kaduilla menemään. Turhan paljon ei tullut liikuttua. Noh, nyt on onneksi aivan toiset kuviot ja reisilihaksetkin palautumassa, joten jalka on tukevampikin. :)

Saan siis huokaista helpotuksesta ja laittaa taas kunnon painoja treeneissä! :) Huh ja jes.

Tänään on aika kiireinen päivä, sillä tavalla etten kotona tule hirveästi olemaan. Töiden jälkeen pääsen näkemään rakkaita ystäviä, joiden kanssa tuntuu (eikä vain tunnu, ne menee!) aikataulut aina ristiin. Illaksi sitten nauttimaan saunavuorosta, jossa emme olekkaan kahteen viikkoon olleet.. Ensin mun polven turvotuksen takia ja seuraavalla viikolla Miko olikin jo kipeänä. Ei hirveän hyviä yhdistelmiä olisi olleet.

Viikot kuluvat kuin siivillä, tänään on jo torstai! Huominen aamuvuoro enään ja sitten pääsenkin nauttimaan melkein 4 päivän vapaista! Hurraa! :)
Viikonloppuna olisi tarkoitus kokeilla muutamaa uutta reseptiä ja jakaa ne myös teidän kanssanne!

Miten teidän viikko on mennyt?


Tältä näytti aamupalani tänään, oikeastaan useimpina päivinä. Tuosta puuttuvat vain marjat, jotka kuuluvat brekkikseeni. :)

Mitä te syötte aamupalana? Löytyykö vaihtelua? :)

xxo,
Janina

– Posted using BlogPress from my iPad

%d bloggers like this: