Maailman paras joululahja: oma terveys

Heippa mussukat!

Täällä kirjottaa tänään maailman parhaimman joululahjan saanut mimmi.

Aamuaerobinen muuttui muutamaksi lisätunniksi unta ja aamupala nautittiin rauhassa. Stressitön, meikitön ja rauhaisa vapaapäivä starttasi siis hyvin vaikkakin hieman jännittyneenä. Tänään olisi viimeinen fysioterapia-käynti (jos kaikki menee jatkossakin hyvin). Luvassa olisi yhden jalan POMPPUJA sekä suunnanvaihtoja.

Edellisestä käynnistä asti, eli kuukauden päivät, olen viikoittain jopa pelännyt tätä päivää. Polven kanssa pomppiminen ei tosiaankaan tuntunut ajankohtaiselta. Tämä on yksi niistä hetkistä, jossa pitää vain osata luottaa ammattilaiseen. Vaikka oma pää ja mieli pelaavat pelejään, on vain pompattava. Ja näin tein!

Ensimmäisenä makasin pöydälle tutkittavaksi; leikattu polvi koukistuu terveen polvenlailla, suoristuu jopa hiukan paremmin kuin terve jalka. Mahtavia uutisia! Ortopedinkin kirjoittama lausunto viime käynniltä oli positiivinen ”kaikki aikataulussa ja mallillaan.” JEE!

Polven kunnon tutkimisen jälkeen siirryimme salin puolelle tekemään harjoitteita. Ensimmäisenä oli painon puolelta toiselle siirto -harjoitus bosu-pallon tapaisen pallon päällä. Käännettiin siis tuo pallo ympäri eli seisoin muovipuolen päällä. Siinä sitten pallon heiluessa siirsin painoa vasemmalta oikealle ja takaisin, hyvin sujui.

Seuraavana liikkeenä oli tuon samaisen puolipallon päälle hyppy YHDELLÄ jalalla. Fyssarin näyttäessä mallia tuskan hiki nousi korviin ja kädet silmien peitoksi – APUA! Pallo vajaan metrin päässä itsestäni pomppasin varovasti, ei se tuntunutkaan kamalalta ja polvi kestää. Pomppasin uudestaan, tää on kivaa! Eteenpäin hyppääminen – check. Entäs sivulle? Haparoiden, mutta kuitenkin tehden, onnistuin tässäkin. Paljon on kuitenkin vielä harjoiteltavaa, jotta liikkeet olisivat sujuvia.

Pallosta siirryttiin lattialle, johon oli teipattu viiva. Tarkoitus hyppiä sen viertä leikatulla jalalla. Sen sujuessa päästiin uudelle levelille, eli viivan molemmille puolille pomppimiseen. Kääk apua ei, hui. Kotiin pitää kuvitella viiva ja alettava harjoittamaan motoriikkaa ja koordinaatiota. Harjoiteltavaa riittää.

Päällimmäisenä kuitenkin hyvä olo. Fyssarin mukaan jonkun pitäisi melkeinpä kaatua päälleni, jotta polvi menisi rikki. Eiköhän se ole aika mahdotonta ellei lumi ja sen alla oleva jää tee temppuja vieressä käveleville.
Fyssarin tuoma ja suoma hyvä fiilis sekä hymy senkuin suurenivat. ”Pystyt treenaamaan kuin terve henkilö, ainoa poikkeus on polven ojennuksessa, jota et saa tehdä muutakuin viimeistä 10-15 astetta ojennuksesta eli pientä etureiden pumppausta.” JEEJEEJEE!

Oma terveys ja polven taivaallisen hyvä kuntoutus ovat tärkein ja mahtavin joululahja mitä voin saada. Vaikka itseäni saan kiittää harjoittelusta, olenkin tehnyt kaikkeni kuntoutumisen eteen, en osannut unelmoida tällaisista uutisista 17 viikkoa polvileikkauksesta.

Maastavedot, syväkyykyt, isot painot.. I’m back in the game ! :)

Olen onnellinen. Erittäin kiitollinen. Mitenkäs muuten asian voi vielä kertoa? Synttärit ensi viikolla, saa nähdä tuleeko jotain ihania yllätyksiä vielä. Tämä kyllä riittäisi itselleni kovin.

JEEE!

Toivottavasti teidän viikkonne on alkanut yhtä hyvissä merkeissä! Oletteko muuten saaneet jo joululahjat hankittua? Itselläni se on edessä niinkin aikaisin kuin ensi viikolla! Ei tosin stressaa, tiedän mitä ostan ja mistä ostan.

xxo,
Janina

4 ajatusta artikkelista “Maailman paras joululahja: oma terveys

  1. Finde sanoo:

    Tosi hieno juttu, että polvi alkaa olla kunnossa! Nopeasti se on kyllä kuntoutunut, tuossa voi olla kyllä ylpeä, koska noinkin nopeissa tuloksissa on kyse vain omasta ahkeruudesta! :)

    Tykkää

    • Janina sanoo:

      Kaveria lainaten ”ei se parhainkaan fyssari kotiharjotteita puolestasi tee.” :) Eli jonkin verran täytyy kiittää itseään jaksamisesta. Kuulostaapa hassulta. Kiitos paljon tsempistä! :)

      Tykkää

  2. Antti sanoo:

    Hei! Hyvä kuulla että kuntoutuminen on sujunut noin hyvin, sulla varmasti fiilikset katossa ja niin pitääkin :) tsemppiä tuleviin treeneihin!

    Tykkää

    • Janina sanoo:

      Olin luultavasti hölmön näköinen kävellessäni Stadissa ainakin näääin iso hymy naamalla. Oon aivan innoissani. Kyseessä kuitenkin MAVE! Hehee. ;)Kiitos paljon, tästä on hyvä jatkaa!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: