Aihearkisto: ravinto

MINKÄLAINEN ON HYVÄ VALMENTAJA?

Ja mistä sä maksat?

Oon mielenkiinnolla seurannut sivusta keskustelua ja tarinoita personal trainereista ja valmentajista. Oon kuullut niin älyttömiä kauhutarinoita, jotka saa mut miettimään minne katosi maalaisjärki? Jos maksaa itsensä kipeäksi ohjauksesta, jonka aikana alkaa voimaan huonommin, ei saa valmentajaa kiinni tai ohjelmia ei päivitetä kuten kuuluisi – mikä saa ihmisen jäämään?

Oletuksena on, että hyvä valmentaja maksaa – ei välttämättä ole alansa kallein, mutta ei todellakaan edullisin. Miksi? Koska valmentajan työ ei ole 9-17 toimistoduunia. Se on ympärivuorokautista läsnäoloa, valmiudessa oloa. Siitä kuuluukin maksaa. Halvemmalla saat valmentajan, joka tekee katoamistemppuja – ei ilmesty sovittuihin tapaamisiin, kiertelee vastauksia tai jättää vastaamatta kokonaan.

On sääli, että ahneet ja ajattelemattomat valmentajat jättävät paskan maun suuhun ja pilaavat muiden maineen. Mielestäni, jokaisen tällaisen ihmisen nimi pitäisi jakaa muiden tietoon – ihan vain siksi, ettei kukaan muu lankeaisi heidän temppuihinsa.

Olen itse ollut valmennettavana viimeiset kolme vuotta. Siihen on kulunut tuhansia, hyvin sijoitettuja euroja. Uskon vakaasti jokaisen omaan terveyteen satsatun euron maksavan itsensä hyvillä koroilla takaisin – opin ravinnosta, itsestäni, kehostani ja pidän siitä huolta, näin säästän tulevaisuuden lääkärilaskuista. Ja sen takia en minä, eikä miehenikään, ole valittanut maksetuista laskuista. En ole valittanut laskuista, mutta olen välillä miettinyt mitä vastinetta rahalleni saan.

IMG-20150813-WA0108

Liukuhihna on liukuhihna ja tuntuu, että olen itsekin ollut osa sitä. Vain pieni hiutale leijumassa pyörteissä muiden hiutaleiden seassa. En ole katkera, olen ollut nuori, sinisilmäinen ja ymmärtämätön. Kun valmentaja kysyy hieman suunnitellun kisadieetin alkua, kisaatko sittenkin keväällä vai syksyllä, pitäisi tuntosarvien nousta pystyyn. Mitä täällä tapahtuu? Kun ruokavaliosta löytyy kerta toisen jälkeen maitotuotteita, vaikka et niitä syö, pitäisi havahtua ajattelemaan. Kun kuulet, että samat ohjelmat kiertävät valmennettavalta toiselle, pitäisi ymmärtää, että sinulle ei anneta sitä, mistä maksat.

Hyvä valmentaja tietää omat rajansa. Ymmärtää, kuinka monta valmennettavaa hänellä voi samaan aikaan olla ilman, että narut menevät solmuun ja mielessä pyörivät vain hätäuloskäynnit. Hän kuuntelee ja on tavoitettavissa, eikä vastaa viesteihin monia päiviä lähetyksen jälkeen. Viesteihin ja kysymyksiin saadut ammattimaiset ja kärsivälliset vastaukset rohkaisevat jatkamaan kyselyä.

Huonoa valmennussuhdetta ei kuitenkaan voi automaattisesti laittaa valmentajan syyksi, vaikka nopeasti niin tehdäänkin. It’s a two way street. Luottamussuhde syntyy, kun molemmat osapuolet ovat rehellisiä, avoimia ja aktiivisia. Oletko syönyt ohi sovitun ruokavalion? Kerro siitä. Onko treenejä jäänyt tekemättä? Kerro siitä. Tuntuuko jokin kohta huonolta? Kerro siitä. Sinä saat mitä pyydät, joten kommunikoi ilman muureja.

ValmentajaSI on sinua varten.

Tällä hetkellä saan juuri sitä mitä haluan: läsnäolevan, välittävän ja keskittyvän valmentajan. Treeniohjelmat tehdään minun toiveiden mukaisesti, ruokaohjelmat sisältävät vain niitä ruoka-aineita, joita haluan syödä. Olen oppinut kommunikoimaan, kertomaan siitä viime viikkoisesta kun joka päivä söin jotain herkkua. Puhumattakaan siitä hätäisestä irtokarkkipussista, jonka piti antaa energiaa ja piristää lamaantunutta.

Valittaessa valmentajaa etsi palautteita hänestä. Tarkkaile, tarkasta ja kysele. Älä tyydy, mutta älä odota epärealistisia tuloksia. Jos kohtaat valmentajan, joka kertoo sinulle suoraan ettei kisaunelmaasi pysty toteuttamaan alle vuodessa tai ettei tiukka bikinikunto tule kuukauden pikadieetillä ja jos hän vielä perustelee nämä järkevästi – pidä hänestä kiinni. Hän arvostaa terveyttäsi ja miettii parastasi.

Parhaassa tapauksessa löydät vierellesi ihmisen, jonka tukemana jokainen elämän osa-alueesi paranee. Valmentaja on nimittäin muutakin kuin musterivit paperilla. Hän on henkinen tuki, jonka avulla kohtaat haasteet selkä suorassa, arvostat itseäsi enemmän ja näin parannat elämäsi jokaista osa-aluetta.

xxo,
Janina

KOMMENTOI TÄSTÄ

Avainsanat: , , , ,

PROTSKUTTOMAT VIIKOT

Maidottomuus on ollut osa elämääni jo yli kaksi vuotta. Välillä erittäin ehdottomana, jäätelöä himoitessa hieman vähemmän. Oon ollut todella tyytyväinen päätöksestä lähteä kokeilemaan rahkojen ja raejuustojen jättämisen vaikutusta niin ihoni sekä olotilani kuntoon. Uskon kyllä, että ne ovat vahvasti linkissä toisiinsa. Kehon hyvä tai huono vointi näkyy kasvoilla viivyttelemättä.

Janina Pohja, maidottomuus, Unelma Itsestä, heraproteinii

Maitotuotteet jäivät siis aikaisemmin, mutta olen jatkanut heraproteiinin käyttöä. En ole vannoutunut minkään tietyn merkin nimeen vaan kokeilemalla kuulostellut oloani. Viime kuukausina olen kuitenkin oinastellut heran soveltuvuutta itselleni. On tuntunut, että aina treenin tai välipalan jälkeen mahani turpoaa kovaksi ja olo muttuu hieman epämukavaksi. Olen selkeästi jo alkanut tottumaan siihen eikä olotilan muutokset olleet pitkään aikaan kiinnittäneet huomiotani samalla tavoin. Sitä vain painelee eteenpäin menosta ja velvollisuudesta toiseen, kuuntelematta.

Onnekseni protskuvarastomme ovat hupeneet loppuun antaen seuraavalle kokeilulleni hyvät lähtökohdat. Tämän lisäksi Unelma Itsestä -valmennuksen viime viikon teemana oli detox, joka kuin pyytämättä sysäsi mut päätökseen. Tunnen, että olen sopivassa tilanteessa kokeilemaan kuinka olotilani muuttuu jos en käytä heraa ollenkaan. Maanantaina vielä join kiireessä väsätyn aamusmoothieni protskulla, mutta silloin tyhjeni myös meidän viimeinen pussimme.

Janina Pohja, maidottomuus, Unelma Itsestä, heraproteinii

Janina Pohja, maidottomuus, Unelma Itsestä, heraproteinii

Tiistaina laitoin valmentajalle viestiä tilanteesta ja kyselin korvaavia ruokia. Välipalaprotsku korvaantuu kahdella kananmunalla (mitkä muuten riisikakkujen päällä on tööööörkeän herkkua – keitettynä tai paistettuna!) mutta treenin jälkeen syönkin vain hedelmän. On hieman hullu olo kun on viimeisen kuuden vuoden aikana, poikkeuksia lukuunottamatta, juonut treenin jälkeen aina protskun – siis aina. Se tarkoittaa käytännössä aika montaa kiloa heraa, joten tämä tauko voi olla muutenkin ihan tervetullut!

”Puhtaassa kehossa ajatukset sekä tunteet ovat kirkkaampia ja meillä on kevyempi olla.” –Tuuli Kaunisluoto

Ei kuulosta mitenkään hölmöltä tavoitteelta. Alku on ollut vakuuttava. Ihoni on kyllä kukkinut nyt hieman enemmän kuin pitkään aikaan, johtuuko sitten elimistön ”puhdistumisesta” vai mistä, mutta myöskään housut eivät purista, vatsa toimii ja olo on kevyempi. Olen löytänyt pikkuhiljaa myös tasapainon ruokailuilleni. Se ei ole ollutkaan niin helppoa kisadieetti + rento kesä = kroppa tiltissä vuoristoradan jälkeen. Seuraavat muutamat viikot kuuntelen tarkasti kroppaani ja siihen, toivottavasti, tulevia muutoksia. Näiden jälkeen katsomme uudestaan ruokavaliotani.

Janina Pohja, maidottomuus, Unelma Itsestä, heraproteinii

Onko teillä ollut samanlaisia kokemuksia? 

xxo,
Janina

KOMMENTOI TÄSTÄ

PS. Moni on pyytänyt kommentointi-nappulaa postauksen loppuun, mutta jostain syystä en saa sitä siirrettyä. Olen ratkaissut tämän niin, että linkkaan teille jokaisen postauksen loppuun suoran linkin kommentointiosioon (katso yllä) – näin teidän kommentointi helpottuu :)

Avainsanat: , , , , ,

TUKHOLMAN PARHAAT

Sain ensimmäisen kosketuksen kevääseen kun matkustimme Tukholmaan helmikuun alussa. Hotellihuoneemme ikkunasta näkyi merelle, joka heijasti puolipilvisen taivaan auringon säteitä. Ilma oli kirpeä, mutta lumettoman talven jälkeen kovin piristävä. Rauhallinen kävely kauniissa vanhassa kaupungissa sai stressin häviämään.

Olimme liikkeellä koko suvun voimin, juhlimassa serkkuni 30-vuotis synttäreitä – ruokailuteema vain parasta sopi itselleni valittamatta!

NYTORGET 6

Hieman hämyinen tunnelma, kotoisa sisustus, ihanan isot nojatuolimaiset tuolit! Nytorget 6 on yksi Tukholman suosituimmista ravintoloista. Kaksikerroksisen ravintolan yläkerrassa voit nauttia lasillisen, tapasten kokoisia ja tyylisiä pieniä suupaloja nauttien samalla miellyttävästä puheen sorinasta ja ystävällisestä palvelusta. Ravintolan alakerta on tarkoitettu menu-asiakkaille – tila on käytetty mahdollisuuksien mukaan hyödyksi ja kellarissa olevalla entisellä hyvin pienellä esiintymislavallakin voi nauttia kahden istuttavissa pöydissä, omasta rauhasta. Harrastaen yhtä mun lempijutuistani eli ihmisten seuraamisesta. Menu oli laaja ja jokaisen ruokalajin saadessa veden kielelleni valinta ei ollut helppo. Alkupalana söin talon falafelit (spot on!) ja pääruuaksi raikkaan salaatin lankkupihvillä (myohmy!)

Ravintola oli liitoksiaan täynnä, jo saapuessamme ulko-ovelle oli muodostunut jono – niin varauksen tehneitä kuin onneaan kokeilevia. Osa seurueestamme sai alkujuomia odottaessamme, mielestäni erittäin tärkeä ele, sillä olimme varanneet pöytämme ja he olivat myöhässä. Tilaus, ruuan saapuminen ja kaikki muukin sujui sulavasti – myös rollaattorin kanssa liikkuva ah, niin nuorekas, isoäitini otettiin todella hyvin huomioon, vaikka hän puhuikin tarjoilijoille suomeksi.

Aivan huikea ilta täynnä naurua ja maittavaa ruokaa!

Nytorget 6Nytorget 6, Stockholm restaurantNytorget 6, Stockholm restaurant

BROMS

Lauantai oli synttäreiden vieton pääpäivä, serkulleni oli järjestetty James Bond -etsivätehtäviä ympäri Tukholmaa, joka päättyi BROMS:in illalliselle.

Jos Nytorget 6 oli kotoisa, Broms oli tyyliltään minimalistisempi. Ravintolaan tullessa meidät vastaanotti Broms:n oma puoti, jossa he myyvät samoja raaka-aineita, joita he käyttävät – leivistä juustoihin, hedelmistä kastikkeisiin. Tämäkin ravintola oli jokaista tuolia myöten täynnä, syöjiä oli jopa baaritiskillä! Ikkunoissa roikkuvat suuren valokuvat olivat omistajien käsialaa ja saivat katseeni vangittua.

Ruotsin kieli ei ole vahvuuteni, mutta tunsin tällä reissulla olevani vahvimmillani – ehkä elämäni parhaimman ruotsin maikan kertauksista olikin jäänyt jotain mieleen. Käänsin menu:ta pikkusiskolleni. Muut olivat saaneet käsiinsä englannin kieliset listat ja heidän jo tehdessä päätöksiä, olin päässyt alkupaloissa puoleen väliin – ei epäilystäkään emmekö olisi nopeasti luntanneet englanninkielisestä. Heh.

Tilasin silti ruotsiksi ja olin siitä kovin ylpeä, tarjoilija suurimmaksi osaksi huvittunut. Huvittunut ehkä myös siksi, että vilautin kyseiselle miespuoliselle reippaasti – istuessani hiukan väljä mekkoni oli avautunut kaulasta napaan. Voiko sitä enää vilautukseksi kutsua? 

Herkullisia ja monipuolisia vaihtoehtoja tämäkin lista täysi, mutta päädyin alkupalana ottamaan hashbrownsit mädillä (suurinta herkkuani; smetanalla ja punasipulilla!) ja pääruuaksi ankkaa. Ankka oli herkullista, mutta rasvakerrosta ei oltu valmistettu kuten ankassa kuuluisi vaan ne olivat liian ”raa’at”.

Broms KarlaplanBroms

Viihdyimme ravintolassa pitkään ja lähdimmekin illan viimeisinä asiakkaina. Ruokailut kuin matkakin oli ikimuistoinen – se aloitti meidän suvulle uuden perinteen: suuret juhlat juhlitaan ulkomailla. Seuraava reissumme on viimeistään kesällä 2017 – kohteenamme, yksi unelmieni kohteista, Italian Como-järvi. Ruokailu on, ja tulee aina olemaan, yksi meidän intohimoistamme, asia johon me panostamme.

Suosittelen ehdottomasti tekemään varaukset näihin ravintoloihin, ennemmin kuin kokeilemaan onneaan, nälkäisenä ei ole kiva etsiä ravintolaa!

xxo,
Janina

Avainsanat: , , , ,
%d bloggaajaa tykkää tästä: