Aihearkisto: treeni

HYVÄ YKSIN

Ihmiset ovat kuin susia. Tykkäämme kasvaa laumassa. Perheestä ja ystävistä muodostuva lähipiiri on kuin sädekehä päämme ympärillä. He ovat elämämme tukipilareita, joissa laatu korvaa määrän.

Elämämme pursuaa yhdessä tekemistä. Ryhmätyöt, ryhmäliikunnat, ryhmämatkat. Opithan työskentelemään ryhmässä. Se on tärkeä taito, erittäin tärkeä – varsinkin kansainvälisissä ryhmissä, sillä kulttuurierot tuovat oman mausteensa. Oma opinpolkuni on ollut täynnä ryhmätöitä, viimeksi kevät lukukaudella painin kokoajan vähintään kolmen eri ryhmän kanssa.

Helsinki, Cafe Regatta, melonta, Sup Regatta, kajakki, kanootti, yksinäisyys, Janina Pohja, Fit Times, Olympus Suomi, Sibelius-puisto, Visit Helsinki, harrastus, auringonlasku, Rajasaari

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yhdessä on kivaa, mutta olisi hyvä oppia olemaan ihan vain itsekseen. Tehdä juuri sitä mitä itse haluaa, nauttia elämäsi arvokkaimman ihmisen seurasta – sinun itsesi.

Tiedän, että se saattaa aluksi tuntua hassulta. Mennä nyt esimerkiksi elokuviin yksin. Kokeilin sitä vuosia sitten ensimmäisen kerran kiivettyäni ensin hurjan kynnyksen yli. Mietin hölmöjä, luuleeko ne että mulla ei ole ystäviä? Näytänkö säälittävältä? Tuon kokemus avasi silmäni, yksin olemisessa olikin jotain viehättävää. Sain olla vain hiljaa, ajatella omiani ja katsella ympärilleni rauhassa.

Helsinki, Cafe Regatta, melonta, Sup Regatta, kajakki, kanootti, yksinäisyys, Janina Pohja, Fit Times, Olympus Suomi, Sibelius-puisto, Visit Helsinki, harrastus, auringonlasku, Rajasaari

Helsinki, Cafe Regatta, melonta, Sup Regatta, kajakki, kanootti, yksinäisyys, Janina Pohja, Fit Times, Olympus Suomi, Sibelius-puisto, Visit Helsinki, harrastus, auringonlasku, Rajasaari

Helsinki, Cafe Regatta, melonta, Sup Regatta, kajakki, kanootti, yksinäisyys, Janina Pohja, Fit Times, Olympus Suomi, Sibelius-puisto, Visit Helsinki, harrastus

Vuosien saatossa olen tehnyt monia asioita yksin. Lomaillut Roomassa, leikkinyt turistia kotikaupungissani, palvonut aurinkoa ja viimeisimpänä melonut yksin. En tiistain työpäivän jälkeen halunnut treenaamaan vaan päätin extempore lähteä melomaan, en saanut frendiä mukaan, joten en antanut sen pysäyttää. Ilta-auringon heijastaessa tyyneen merenpintaan kelluin Helsingin edustalla ja kuuntelin hiljaisuutta. Hukkasin ajantajun ja rentouduin. Tietysti myös plutasin kengän mereen ja jouduin kävelemään ilman kenkiä kotiin. Haha.

Helsinki, Cafe Regatta, melonta, Sup Regatta, kajakki, kanootti, yksinäisyys, Janina Pohja, Fit Times, Olympus Suomi, Sibelius-puisto, Visit Helsinki, harrastus, auringonlasku, Rajasaari

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jos haluat tehdä jotain, tee se nyt. Älä jää odottamaan muita, sillä sellaista optimia hetkeä ei välttämättä koskaan tule. Yksin, mutta et yksinäisenä.

xxo,
Janina

KOMMENTOI TÄSTÄ

 

Avainsanat: , ,

Sohvannurkasta syväkyykkyyn!

AAAHH. Lauantai-aamu kello 6:27. Avaan silmät, kurkistan puhelimen kelloon. Eikö se oo taaskaan herättänyt?!
No eihän se ollut koska ensimmäiseksi olin katsonut ajan väärin, kello olikin vasta 5:27! Olin aivan pirteä! WAU. Ei muutakuin ylös, kuppi kahvia ja banaani napaan > salille! Jesjesjes. Skulaa tosi hyvin!

Olkapäätreeni sujui erittäin hyvin! Ohjelman kuusi liikettä pistivät huutamaan ja irvistämään. Täysillä vedettiin, yhtään ei hölläilty. Oltiin Mikon kanssa ainoat salilla, ei varmaankaan yllätä ketään? Seitsemältä takaisin kotiin ja valmistautuminen töihin. Aamupalakin syötiin junassa muiden uteliaiden katseiden alla. Siihen on onneksi jo tottunut, ensimmäisillä kerroilla kun söi esimerkiksi lämpimiksi ruuiksi tarkoitetut kylmänä muovikiposta ruuhkajunassa, tuijotukset hieman häiritsivät.

Edellisyönä olin nukkunut todella huonosti, niinkuin teille kerroinkin. Päästessäni töistä olin todella väsynyt, yritin kotimatkalla lukea kirjaa mutta en pysynyt mukana. Silmäluomet vain tipahtelivat. Päässäni pyöri jalkatreeni joka pitäisi tehdä tai ensi viikon treenit menevät uusiksi. Riittääkö kahvi ja banaani starttaamaan kehoni uudestaan, antamaan energiaa?
Kotiinpäästyäni istahdin sohvalle miettimään. Avasin koneen ja klikkasin itseni bloglovin-sivustolle. Suosikkiblogejani oli taas päivitelty, joten lukaisin muutaman postauksen. Voi pojat. Vaikka noin väsyneenä en mitään hurjan isoa motivaatiopotkua olisi varmaan mistään saanut, sen verran muiden treenikertomukset nostivat intoani että lähdin reippaana kulkemaan salia kohti. Ennen lähtöä nappasin vielä mieheni kreatiinivarastoista pillerin ja olin valmis.

Treeni ylitti kaikki odotukset noin 100%! Syväkyykyssä rokattiin hieman isommilla painoilla, kuten jalkaprässissäkin. Lantionnostojen ja askelkyykkyjen yhdistelmä oli räjäyttää takareidet. Loppuun vielä pohkeet ja oli myyty. Kyllä maistui palkkari jälkeenpäin erittäin hyvältä, tosin niinhän se aina tekee. ;)

Kotimatkalla aloin miettimään voiko treeninsujumisodotuksilla olla jotain tekemistä suorituksen kanssa? Itselläni on nyt muutamaan otteeseen käynyt niin että väsyneenä, kiireessä tai muuten huonolla päällä treenatessa vaikuttaa sujuvan paremmin. Odotukset sujumisesta ovat alhaalla koska väsyttää ja loogisesti ajattelee ettei ole esimerkiksi riittävästi energiaa kunnolla treenaukseen. Kuitenkin kun salille pääsee saa kutos vaihteen päälle ja homma luistaa. En harmittele yhtään. Enkä tarkoita tässä sitä etteikö hyvinä päivinä sujuisi, toki sujui, mutta niinä päivinä tuntuu välillä myös takkuavan enemmän kuin yleensä. Oletteko huomanneet samaa?

Nyt työpäivä kunnialla loppuun, jonka jälkeen pääsen rutistamaan ihanaa perhettäni joka laskeutuu Suomeen päivän aikataulusta myöhässä. Heidän lomamaassaan oli ollut myrsky eikä sieltä päässyt lentämään pois. Pelotti hieman heidän puolestaan. Tänään kuitenkin ihana ilta edessä! <3
Ihanaa viikonloppua kaikille! Lukija kunta kasvaa kokoajan, saatte mut hymyilemään! KIITOS!

xxo,
Janina

Hymyä ja porrastreeniä

Huomenta!

Aamu alkoi todella nihkeästi, heräsin 1,5 tuntia herätyskelloa jäljessä. En onneksi myöhässä töistä, mutta aerobiseen varattu aika oli mennyt nukkuessa. Olin todella grumpy, Miko yritti lepytellä kahvilla ja sanoilla. Kello tikitti eteenpäin ja mahdollista treeniaikaani kului sohvalla. Päässä raksutti ajatuksia laidasta laitaan. Mieli vaati päästä hikoilemaan, mutta salille en enää kerkeisi.

Kamat päälle, napit korville ja portaikkoon. Asumme 17 kerroksisessa talossa, 13 kerroksessa. Kävelin rappuset alimpaan kerrokseen eli ensimmäiseen kellari kerrokseen. 5 kertaa ylös alas, yhteensä 1503 porrasta ja n 30 minuuttia. Aina ylimpään kerrokseen päästyäni minua odotti yksi onnellisimmista näyistä: aurinko paistaa lumisten kattojen yli ja taivas on sininen. IHANA TALVI! :)

Olin jo unohtanut rappustreenit, tein niitä aikaisemmin hieman enemmän – myös asuessani keskustassa. Helppo, aina vieressä oleva treenimuoto. Oletteko tehneet porrastreenejä? Minkälaisia?

Nyt hymy huulilla reippaana töihin ja illalla salille! Hyvää viikonloppua kaikille!

xxo,
Janina
%d bloggers like this: