Avainsana-arkisto: Alpit

KUOLEMAN KIELEKKEELLÄ

Olemme vihdoin saaneet matkalaukut purettua ja käytyä kaupassa, ruoka kun tuppaa olemaan ensimmäisenä mielessä herätessä. Asiointi ranskalaisessa ruokakaupassa oli hieman tavallista monimutkaisempaa, mutta löysimme yhden englantia hatarasti puhuvan myyjän.

Saavuimme perille 2:30 maissa aamuyöstä, noin 16 tunnin matkustamisen jälkeen. Koneemme Tukholmasta Torinoon lähti tuntia myöhemmin lumisateen takia, mutta olimme silti ennätysajassa perillä Les Deux Alps:illa. Torinon kentällä meitä oli vastassa Alppimatkojen oppaat, myös ystäväni Hanna – jonka luona asumme reissumme ajan. Tiukkojen halausten jälkeen hyppäsimme bussiin, joka kuljettaisi meitä 4 tunnin ajan kohti päämääräämme.

Bussimatka sujui kommelluksitta siihen asti kun saavuimme vuorien juurille ja bussi alkoi kipuamisen jyrkkää, serpentiinitietä pitkin. Istuimme bussin yläkerrassa, minä ikkunan puolella. Kaikkialla oli pimeää, mutta jostain saattoi kajastaa kaukaisten rakennusten valot. Bussi eteni tasaista tahtia ja sitten tein sen virheen – katsoin alas. Sen tehdessäni menin täysin lukkoon. Tie tuntui kiemurtelevan aivan kielekkeellä, jonka reunalta pudotus olisi loputtomaan rotkoon. Sydämeni sykki tuplanopeutta, puristin Mikoa kädestä ja käänsin katseeni pois. Vaikuttiko unenpöpperö ajatuksiini, sillä en yleensä ole näin heikkohermoinen.

Les Deux Alps

Saavuimme kaikesta huolimatta turvallisesti perille ja nukuimme kuin tukit. Hannan asunto on kaiken keskellä. Matka lähimmälle hissille on vajaa 50 metriä. Parvekkeelta avautuu näkymä koko Alppi-kylään sekä rinteille. Mäen alapäästä alkaa pääkatu täynnä ravintoloita, vuokrauspisteitä, kauppoja ja kahviloita. Olemme onnekkaita.

Tänään on meidän sopeutumis- ja järkkäämispäivä, jotta loppuloma sujuu smoothisti. Vuokrasimme äsken sukset netin kautta (20 % halvempaa kuin suoraan mestasta) ja nyt lähdemme katselemaan tarkemmin ympärillemme.

Aurinko paistaa täysillä, lämpötila on plussan puolella, aurinkolasit on syytä olla silmillä koko ajan – muuten lumisokeutuu.

xxo,
Janina

Avainsanat: , ,

UNELMIEN ALPIT

Kun 2007 lähdin Jenkkeihin vaihto-oppilaaksi, löysin itseni suurien, mahtipontisten ja vaikuttavien vuorien välisestä laaksosta. Joka aamu verhot avatessani edessäni kohosivat nuo kermavaahtokekoja muistuttavat lumiset kauneudet. Rakastuin niihin. Sinne takaisin lentäessä haluan aina istua lentokoneen ikkunapaikalla nähdäkseni vuoret. Ne kuvastavat mulle elämän vapautta ja rohkeutta.

Ruka, Pirun kirkko

Parasta vuorissa on niiden päälle (tai jo ihan korkealle rinteelle) kipuaminen. Olo yläilmoissa on koskematon. Suljet silmät ja hengität sisään, eikö tunnukin hyvältä! Vuoret ovat majesteettisia, yksi unelmistani on ollut päästä kokemaan Alppien ihmemaa – se olisi kaikista lähimpänä toista kotiani.

Kun vanha duunikaverini kertoi lähtevänsä Alpeille laskuoppaaksi, en kerennyt edes miettimään kun suustani jo pulpahtivat sanat me tullaan käymään! Se hetki oli viime vuoden loppukesää ja nyt, kolmen päivän päästä alkaa matkani kohti unelmiani ja maailman isoimpaa halia.

Ruka

Matkakohteenamme Ranskan puoleiset Alpit, Les Deux Alpes. Ajatuksissani minua odottaa ehkä maailman pisimmät rinteet, auringonpaiste, naurukohtaukset, hyvä laskutuntuma. Kuuma, höyryävä, kaakao rinnekahvilassa ja hengensalpauttavat maisemat. Tai ehkä pieni ruotsin kielimatka, sillä olemme ainoat suomalaiset Ruotsin Alppimatkojen järjestämällä reissulla – en valittaisi.

Ruka

Tiedän, että edessäni on mieleenpainuva matka. Matka, josta te saatte varmasti kuulla! Ootteko te käyneet Alpeilla? Minkälaisia kokemuksia, vinkkejä, suosituksia tai varotuksia teillä on antaa? :)

xxo,
Janina

Avainsanat: , , , ,
%d bloggaajaa tykkää tästä: