Kun 2007 lähdin Jenkkeihin vaihto-oppilaaksi, löysin itseni suurien, mahtipontisten ja vaikuttavien vuorien välisestä laaksosta. Joka aamu verhot avatessani edessäni kohosivat nuo kermavaahtokekoja muistuttavat lumiset kauneudet. Rakastuin niihin. Sinne takaisin lentäessä haluan aina istua lentokoneen ikkunapaikalla nähdäkseni vuoret. Ne kuvastavat mulle elämän vapautta ja rohkeutta.
Parasta vuorissa on niiden päälle (tai jo ihan korkealle rinteelle) kipuaminen. Olo yläilmoissa on koskematon. Suljet silmät ja hengität sisään, eikö tunnukin hyvältä! Vuoret ovat majesteettisia, yksi unelmistani on ollut päästä kokemaan Alppien ihmemaa – se olisi kaikista lähimpänä toista kotiani.
Kun vanha duunikaverini kertoi lähtevänsä Alpeille laskuoppaaksi, en kerennyt edes miettimään kun suustani jo pulpahtivat sanat me tullaan käymään! Se hetki oli viime vuoden loppukesää ja nyt, kolmen päivän päästä alkaa matkani kohti unelmiani ja maailman isoimpaa halia.
Matkakohteenamme Ranskan puoleiset Alpit, Les Deux Alpes. Ajatuksissani minua odottaa ehkä maailman pisimmät rinteet, auringonpaiste, naurukohtaukset, hyvä laskutuntuma. Kuuma, höyryävä, kaakao rinnekahvilassa ja hengensalpauttavat maisemat. Tai ehkä pieni ruotsin kielimatka, sillä olemme ainoat suomalaiset Ruotsin Alppimatkojen järjestämällä reissulla – en valittaisi.
Tiedän, että edessäni on mieleenpainuva matka. Matka, josta te saatte varmasti kuulla! Ootteko te käyneet Alpeilla? Minkälaisia kokemuksia, vinkkejä, suosituksia tai varotuksia teillä on antaa? :)
xxo,
Janina
JANINA MICHAELA 
Khyyl!
Pari kertaa kisamatkoilla ylitetty Alpit ja kerran käynyt siellä laskemassa vuosi sitten.
Mä pursuan aina vuorien ja tuntureidenkin lähellä semmosta iloa ja onnea, että meinaan tikahtua ja pakahtua riemusta. Valtaisat ja voimakkaat muodostelmat kuvastavat vapautta myös mulle. <3
TykkääTykkää