Avainsana-arkisto: dieetti

Fitness Classic – wrap up

Ajatukset ja tuntemukset vaihtuvat hetkessä ääripäästä toiseen. Onnellinen, ylpeä & motivoitunut VS. pettynyt & häpeävä. En ota selvää omista fiiliksistäni. Tuntuu, että pyörin tässä mylläyksessä yksin. Yritän muodostaa ajatuksistani lauseita siinä onnistumatta. Kukaan ei tunnu ymmärtävän, mutta en ole yllättynyt. Minä olen tämän matkani kulkenut, ei kukaan muu – vaikka tukena ovatkin olleet.

Viimeistelyviikon kuvia. Vasemmalla tiistai, oikealla keskiviikko.

Viimeistelyviikon kuvia. Vasemmalla tiistai, oikealla keskiviikko.

Kilpailuni päättyivät lyhyeen. Tipuin eliminaatiorundilla – mikä oli odotettavissa. Kuten aikaisemmassa kirjoituksessani kerroin, valkoisen lipun heilutus oli lähellä. Näkyvät vatsalihakset peittyivät yhdessä yössä vesi-ilmapallomaiseen vartaloon. Nesteen määrä oli niin järkyttävän suuri (katso ylläoleva vasemmanpuoleinen kuva), että isot verkkarini olivat kuin legginssit. Lopputulosta oli kuitenkin hankala arvioida ennen viimeistelyjen tekemistä, joten päätimme valmentajani kanssa jatkaa. Halusin uskoa ihmeisiin, mutta vaikka pieniä sellaisia tapahtuikin, ei kunto kiristynyt riittävästi. Kun syksyllä katselin SM karsintojen -kilpailijoiden kuntoja, muistan näyttäneeni Mikolle esimerkkiä omaan silmääni aivan liian pehmeästä kunnosta – sellaiselta en itse haluaisi lavalle noustessa näyttää. No, enköhän näyttänyt siltä.

poset

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

DSC_1517

Miksi nousin lavalle, jos epäilin omaa pärjäämistäni? 
Koska jos olisin heittänyt hanskat tiskiin viimeisillä metreillä, olisi vitutus ja pettymys tällä hetkellä aivan eri luokkaa. Uskon, että vaikka oma tavoite jäi saavuttamatta, tulen seuraavien kuukausien aikana tunteitani läpikäydessä ymmärtämään projektin läpiviemisen tärkeyden.

Tiedän nyt, ja tiesin jo ensimmäisen askeleen lavalle ottaessani, löytäneeni lajini. Takahuoneen jännitys ja stressi kunnosta katosivat kirkkaisiin lavavaloihin. Ensimmäisistä lavaminuuteista en juurikaan muista, mutta muuten olin erittäin rauhallinen. Keskityin tuomareihin katseellani, kuuntelin tukijoukkojeni kannustushuutoja ja hymyilin aitoa hymyä. Nautin jokaisesta lavahetkestä, tunsin kuuluvani sinne.

Kuvia katsoessani mietin kuka helvetti päästi ton lavalle! Miksei kukaan ottanut kädestä, vetänyt sivuun ja sanonut suoraan, että nyt kannattaisi mennä kotiin kasvamaan? Kuvien ulkopuolella päällimmäisenä ajatuksena kuitenkin on hyvä mieli siitäkin että kävin itseni nolaamassa. Olen ylpeä, vaikkakin pettynyt. Tämä kilpakausi jätti paljon hampaankoloon. Se kuitenkin kasvatti itseluottamusta, luonnetta sekä nosti treenimotivaation taivaisiin.

aula

Ensi viikolla käymme kilpakauden valmentajani kanssa läpi; missä onnistuttiin, mitä opittiin ja tietysti, miltä tulevaisuus näyttää. Minulle se näyttää valoisalta, sillä tälläisestä kilpasuorituksesta ei voi muutakuin parantaa. Fysiikan parantaminenkin on helppoa, kun tekee mitä rakastaa – nostaa rautaa ja haastaa itseään entistä päättäväisempänä.

Asenne ratkaisee kaikessa. Tiedän epäonnistuneeni, mutta negatiivisissa ajatuksissa vellominen ei vie minua eteenpäin. Keskityn siis positiiviseen. 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

xxo,
Super-Janina

Avainsanat: , , , , , , , ,

Dieettiviikko III

Syö nyt jotain ettei kaduta dieetillä, nälkä sulla kuitenkin tulee. 

Näillä saatesanoilla minut lähetettiin kisadieetin vietäväksi. Itsekin odotin jotain suurta tapahtuvaksi, kuinka elämä muuttuisi nyt kun dieetti olisi virallisesti alkanut. Olen itsekin myöhemmin ihmetellyt mitä oikein odotin. Ruoka jota syön ei ole muuttunut. Maut ja mausteet joita käytän eivät ole muuttuneet. Ympäristöni ei ole muuttunut. Minä en ole muuttunut. Tai en ainakaan ole vielä muuttunut. Tämä projekti tulee varmasti muuttamaan monia käsityksiäni, joten bear with me: ajatukseni, mielipiteeni, kokemukseni – kaikki saattavat muuttua kuukausien edetessä.

Dieetin ensimmäinen päivä on ollut tähän asti stressaavin. Ruokien grammalleen punnitseminen aiheutti aivoissani kränää kuten tässä postauksessa kirjoitin. Nyt tuokin ajatus tuntuu kaukaiselta, olen siitä turhia stressaamatta huomannut punnitsevani ruuat grammalleen – myöskin ne iltapalan tomaatit. Muuten vihanneksia löytyy aterioiltani minun määräämä määrä, eli melkoisesti. Yhtenä päivänä taisin syödä toisella ateriallani n 500 grammaa vihanneksia. Heh. Puolikiloa päivässä, menikin kerralla. Voittekin vain kuvitella meidän kauppareissut.

Monia varmasti mietityttää minun painoni. Niin se kiinnosti minuakin ja hyppäsinkin dieetin ensimmäisenä aamuna vaa’alle. Arvailin lukuja etukäteen, mutta mitään tarkkaa en osannut sanoa sillä viimeisestä vaaka kerrasta on yli puoli vuotta. Olen välttänyt sen käyttöä tietoisesti, sillä ex-ylipainoisena olen pelännyt että sen näyttämät numerot ottaisivat ajatuksistani uudestaan vallan. Kuten on käynyt niin monesti aikaisemmin. Halusin kuitenkin tietää mistä painosta lähdemme liikkeelle ja vaaka vilkuttikin lukua 74,4 kg! 

Vasemmalla 2011, painoi keikkui 72 kg korvilla. Oikealla kuukausi sitten.

Vasemmalla 2011, painoi keikkui 72 kg korvilla. Oikealla kuukausi sitten.

Aikamoinen paino. Totta puhuakseni, ei ole ensimmäinen kerta kun vaaka näyttää 70 kg plussaa. Muutamia vuosia sitten nuo (ja korkeammat) luvut nähdessäni häpesin. Kuinka olin voinut päästää itseni siihen kuntoon. Tuona maanantaina reaktio oli kuin toisesta maailmasta. Minua hymyilytti. Mitä! Voiko 165 senttinen mimmi olla tyytyväinen painaessaan noin paljon? Miksi en olisi? Olen tehnyt hurjan työn kehittääkseni itseäni sekä vartaloani. Ensimmäisen viikon tulos -2,9 kg, taisivat hypätä takaisin vapaan viikonlopun aikana jolloin menetin hieman otettani vapaasta syönnistä. Minkäs niille Punnitse & Säästän ihanille salmiakkijauhe-kuorrutetuille suklaamanteleille mahtaa. NAM.

Elämä ei ole siis kovin muuttunut. Nälkä kyllä tulee ateriavälien pidentyessä, mutta niin se tuli off-kaudellakin. Ei se ole mitään uutta. Mieluummin koen nälkää kuin kuljen alati kroppa tukossa ympäriinsä.  Ruokailujen suunnitteleminen vie hieman enempi aikaa kuin aikasemmin, sillä en esimerkiksi töissä pysty sanelemaan ruoka-aikojani vaan silloin on syötävä kun minulle suunniteltu tauko on. Pitkinä päivinä (kuten huomenna) se on hieman haasteellista, mutta itse olen tieni valinnut.

Odotan innolla tulevia viikkoja, sillä kunnon edistymisen lisäksi lukukausi on loppu suoralla. Siirryn töissä kokoaikaiseksi vastaamaan liikkeemme treeni- ja juoksuosastojen toimivuudesta sekä saan enemmän aikaa panostaa blogiini.

Kuinka teidän joulukuunne on alkanut? Onko viikonloput tukossa pikkujouluista ja joululahjaostosreissuista? 

xxo,
Janina

PS. Olin kirjoittanut tämän postauksen valmiiksi kun aloitin kuvia lisäämään. WordPress flippasi ja poisti puolet tekstistäni. Toivottavasti loppupuoliskossa on edelleen järkeä. Kiukutti oikein paljon!

Avainsanat: , , , , , ,
%d bloggaajaa tykkää tästä: