Avainsana-arkisto: elämänmuutos

AUTTAAKO LIHATON LOKAKUU MAAILMAA?

Aloitin pikkusiskoni kanssa lihattoman lokakuun sunnuntaina, lokakuun ensimmäisenä päivänä. Alustavasti olimme sopineet, että jätämme punaisen lihan syömättä kanan ollessa ok. Näiden muutaman päivän aikana olen tullut siihen tulokseen, että jätän kanankin syömättä. Muutaman päivän aikana lautaselleni on päätynyt niin juustoja kuin nyhtökauraakin. On muuten mainittava, että nyhtökauran kausimaku inkivääri on aivan luvattoman hyvää. Y A M ! Minä tykkään, mieheni ei välitä siitä niinkään sillä hän rakastaa isoja makuja.

Janina Michaela, Visit Porvoo, vaikuttaja, somevaikuttaja, lihaton lokakuu, kasvisruokavalio, ajatuksia, kuulumisia, pohdintaa, bloggaaja, luonto

Rehellisesti sanottuna en osaa vastata otsikon kysymykseen – osaatko sinä? Pystyn pohtimaan tempauksen plussia ja miinuksia, mutta oikeaa vastausta en osaa sanoa. Oman mielipiteeni vain. Haluan uskoa siitä olevan hyötyä ja apua.

Olen esimerkiksi pohtinut nautakarjan ja riistan eroa. Ymmärrän, että ruuaksi kasvatetuilla eläimillä ei pääsääntöisesti ole mahtavat oltavat; tilaa on vähän, kohtelu on luokatonta ja kaikki asiat tehdään ihmisen tarpeet edellä. On siis täysin ymmärrettävää jättää eettisistä syistä nämä ruokavaliosta. Miten on riistan laita? Esimerkiksi hirvi, joka on Suomen syödyin riistaeläin, elää metsissä onnellista ja vapaata elämää – jos nyt riista-aitoja teiden ympärillä ei lasketa. Onko hirven lihan syöminen hyväksyttävämpää? Onhan ihminen metsästänyt vuosisatoja. Huomioithan, että en tiedä asiasta juurikaan vaan nämä ovat minun pohdintojani sekä haluan keskustella, kuulla teidän mielipiteitänne ja oppia asiasta.

Janina Michaela, Visit Porvoo, vaikuttaja, somevaikuttaja, lihaton lokakuu, kasvisruokavalio, ajatuksia, kuulumisia, pohdintaa, bloggaaja

Lihaton lokakuu -kampanja alkoi vuonna 2013 kun henkilö haastoi toisen lihattomaan kuukauteen. Pienestä heitosta on syntynyt iso ja palkittu kampanja ja jo se on positiivista. Se antaa ainakin itselleni inspiraatiota siitä, että minunkin teoillani ja sanoillani on merkitystä. Se, että olen viimeiset päivät kertonut kaikille Before the flood -dokumentin havainnoistani voi ehkä ärsyttää osaa, mutta myös istuttaa ajatuksia heidän alitajuntaansa. Itselleni yksi silmiä avaavimmista faktoista oli lihatuotannon käyttämä veden määrä, mikä on aivan järjetön! “Tilastojen mukaan suomalainen söi vuonna 2012 keskimäärin 78 kiloa lihaa, jonka tuotantoon kuluu 550 000 litraa vettä. Keskiverto suomalainen säästäisi kuukauden lihattomalla ruokavaliolla 6,5 kiloa lihaa ja 45 000 vettä.” Sen lisäksi siis, että lihan tuotannossa “tuhlataan” vettä monien kehitysmaiden tarpeiden verran niin se on myös hyvin tehotonta maan käyttöä.

Olen tullut elämässäni siihen tilanteeseen, että minulla on enemmän varaa valita sekä jaksamista ottaa asioista selvää. Miehelleni jo puhuin tuulienergiaan vaihtamisesta ja haluaisin ehdottaa vanhemmilleni aurinkopaneeleita mökille – Helsingin keskustaan niitä tuskin saa. Olen myös alkanut kierrättämään paljon laajemmin kuin ennen. Ennen kaikki taloutemme roskat menivät samaan pussiin – kyllä. Nyt lajittelemme niin paperit, kartongit, lasit, metallit, biojätteet + muut. Olen siitä muutoksesta ylpeä.

Janina Michaela, vaikuttaja, somevaikuttaja, lihaton lokakuu, kasvisruokavalio, ajatuksia, kuulumisia, pohdintaa, bloggaaja, luonto, sadepäivä

All this said, mokasin jo lokakuun neljäntenä päivänä – eilen. Työpalaveri venyi pitkäksi ja minulle tuli hoppu omiin menoihini. Olin suunnitellut jo hakevani kantapaikastani, Tortilla Housesta, ruokaa ja kun pääsin sinne tapahtui seuraava. ”Pork salaatti, kaikilla täytteillä, mukaan. Kiitos.” Nälkäisenä nappasin ruokani ja lähin pikakävelyllä kohti treffauspaikkaa. Sinne päästyäni, siskoni tokaisi, eikö possu ole lihaa? Jos saisin tähän sisällytettyä facepalm-emojin, tekisin sen. Ei hitto, että ihmisestä voi tuntua tyhmältä.

Elämä onneksi jatkuu ja elämäntapamuutoksia tehdessä tulee takapakkeja. Muistan varmasti tästä lähtien hieman paremmin keskittyä hetkeen, jossa olen. Rauhoittua päätöksiin, joita olen tekemässä.

Lihaton lokakuu, mitä ajatuksia se sinussa herättää?

xxo,
Janina

JÄTÄ KOMMENTTI

Ps. Jos et vielä lukenut tätä tekstiä, niin tee se nyt.

Avainsanat: , , , , , , ,

KYLVÄ HYVÄN SIEMEN

Se kel onni on, se onnensa näyttäköön, jakakoon ja levittäköön! 

Janina Michaela, lifestyle-bloggaaja, Suomenlinna, TFW Konala, be the change you want to see in the world, kuinka maailma muutetaan?, positiivisuus, kuinka tulla positiiviseksi, #kehukeskiviikko

Ja näin rakkaat ihmiset olemme luoneet uuden sanonnan, joka tulee leviämään historiassa suusta-suuhun, sukupolvelta toiselle. Autathan mua siinä?

Olipa kerran maanviljelijä. Hän eli onnellista elämää kauniissa talossaan. Talo oli hieman vino, ikkunoiden tiivistykset olivat vuosien aikana haparoituneet ja kuistin maalipinta oli alkanut halkeilemaan. Kaikista näistä ja muistakin vioista huolimatta hän rakasti taloaan. Sen perustukset olivat kunnossa, joten vaikka osa asioista olivatkin hieman rempallaan, se pysyi pystyssä ja antoi asujalleen turvan.

Janina Michaela, lifestyle-bloggaaja, Suomenlinna, TFW Konala, be the change you want to see in the world, kuinka maailma muutetaan?, positiivisuus, kuinka tulla positiiviseksi, #kehukeskiviikko

Maanviljelijällä oli selvä päivärytminsä, josta suurimman ajan hän vietti maata kääntäen ja siemeniä kylväen. Kaiva, istuta, kaiva, istuta. Tulevien päivien, viikkojen ja vuosienkin aikana hän hoivasi niitä päivittäin, antoi viljelyksilleen mitä ne tarvitsivat kasvaakseen täyteen kukoistukseensa. Mitä paremmin maanviljelijä viljelyksiään hoiti, sitä paremman ja jatkuvamman sadon hän sai.

Jokaisen sadonkorjuun tullessa maanviljelijä sai aina hieman suuremman saaliin. Mitä paremman saaliin hän sai, sitä enemmän hän panosti niiden hoitoon, uskoen että seuraavakin sato voisi olla hieman parempi, suurempi, maukkaampi.

Janina Michaela, lifestyle-bloggaaja, Suomenlinna, TFW Konala, be the change you want to see in the world, kuinka maailma muutetaan?, positiivisuus, kuinka tulla positiiviseksi, #kehukeskiviikko

Tarinan tarkoituksena ei ole kertoa teille maanviljelystä vaan siementen kylvämisestä. Ai niin, minkä siementen? Luuleeko Janina oikeasti saavansa meidät kaivamaan maata ja istuttamaan jotain? Eihän mulla ole edes mahdollisuutta siihen – asun keskustassa, ei mulla ole aikaa eikä mua oikeastaan edes kiinnosta. Rehellisesti sanottuna ei minuakaan. Meillä ei jostain syystä kotona pysy edes yrtit hengissä.

Maanviljelijä olet sinä. Talo on elämäsi. Siemenet kuvastavat positiivisuutta, hyvää, onnellisuutta. Treeniemme motivaatiotarinana liittyi tänään siemenen kylvämiseen. Siihen kuin jokainen meistä jo TFW Konalassa* treenaavista olemme maanviljelijöitä, siinä mielessä, että me kylvämme ja levitämme TFW:n sisintä sanomaa: tiivistä yhteishenkeä, turvallista ja motivoivaa treenipaikkaa hyvinvointi edellä.

Janina Michaela, lifestyle-bloggaaja, Suomenlinna, TFW Konala, be the change you want to see in the world, kuinka maailma muutetaan?, positiivisuus, kuinka tulla positiiviseksi, #kehukeskiviikko

Tartuin tiukasti tuohon ajatukseen kiinni, sillä olen yrittänyt itsekseni jonkin aikaa jo toimia tuon ajatuksen mukaan – hieman laajemmin. Haluaisin leimata itseni positiivisuuden sanansaattajaksi sillä vaikka kuinka suomalainen sananlasku kehottaisi tekemään päin vastoin, minä koen onnellisuuden levittämisen yhtenä pienenä elämäntehtävänäni. Ja mielestäni, sen pitäisi olla jokaisen meistä tavoite elämässä.

On pieni vaiva kylvää hyvän siemeniä. Olemme sen kanssa kaikki samalla viivalla. Emme tarvitse siihen omaisuutta, emme ulkonäköä, emme tiettyä kansalaisuutta, uskontoa, ruokavaliota emmekä ___ (liitä oma ajatuksesi). Jokainen meistä voi antaa kanssakulkijalleen kehun, muutaman sanan, avuntarjouksen tai ihan vain hymyn. Niin pieni suuri asia kuin hymy voi kääntää toisen päivän suuntaa. Voi parhaimmillaan kääntää toisen elämän suuntaa. Miltä se tuntuisi? Hitokseen hyvältä tietysti!

Janina Michaela, lifestyle-bloggaaja, Suomenlinna, TFW Konala, be the change you want to see in the world, kuinka maailma muutetaan?, positiivisuus, kuinka tulla positiiviseksi, #kehukeskiviikko

Jos tarttuisimmekin tiukasti kiinni ylimpänä löytyvään uuteen, legenda jo syntyessäänkin, lauseeseen ja alkaisimme kiinnittää huomiota onnellisuuden levittämiseen, miten meidän lähialueemme muuttuisivatkaan. Kuinka me itse muuttuisimme.Positiivisempi elämänasenne, positiivisempi elämä ja positiivisempi mieli. Pienestä on aloitettava. Aloita omasta lähipiiristäsi, omasta puolisostasi, perheestäsi ja kollegoistasi. Istutetaan hyvän siemeniä yksi kerrallaan ja vaikutetaan tulevaisuuteen – yhdessä.

Be the change you want to see in the world. 

xxo,
Janina

JÄTÄ KOMMENTTI

*Postaus toteutettu yhteistyössä TFW Konalan kanssa.

Menoani voitte seurata myös Facebookissa, Instagramissa & Bloglovin:ssa.

Avainsanat: , , , , , , , ,

Olipa kerran..

Olipa kerran 19-vuotias tyttö. Hän luuli voivansa hyvin. Elämän narut olivat hallinnassa. Viimeinen lukiovuosi, ylioppilaskirjoitusten paineet, neljästä kuuteen työvuoroa viikossa – olo tuntui hyvältä. Niin hän uskotteli itsellensä olen vahva, minä pystyn. Ylioppilaskirjoituksiin valmistautuminen jäi tekemättä, englannin koetta edeltävä ilta/yö venyi aamutunneille. Baarissa. Tyttö ei välittänyt itsestään tarpeeksi. Ystävät olivat prioriteetti numero yksi. Oman hyvinvoinnin kustannuksella. Mutta niinhän hyvät ystävät tekevät? 

Työpäivien jälkeen tyttö istui rakkaiden työkavereiden kanssa illat. Muutamalla käynti tyhjensi päätä, tuntui helpottavalta. Kunnes nuoruuden ystävän selkäänpuukotus paljastui, ei isoinkaan tequila-shotti tuonut apua. Yöllä ei pystynyt nukkumaan. Hän ei ymmärtänyt mitä oli tehnyt väärin. Ystävyys päättyi. Ylioppilaskirjoitusstressin lauettua tuli seinä 200km/h vastaan. Jarrut rikki, ei minkäänlaista mahdollisuutta pysäyttää vauhtia. POW. Henki ei kulje, vaatteet ahdistavat. Mitä mulle tapahtuu? Käynti työlääkärillä ei tuo apua. Kukaan ei ymmärrä hänen olotilaansa. ”Lääkkeillä paranet” kuuluivat lupaukset. Tyttö söi viikon verran lääkkeitä, olo ei parane. Kroppa oli käynyt ylikierroksilla pitkään. Liian pitkään. Kampista matkalla Etu-Töölöseen hän lyhistyy talon seinää vasten. Rintaa painaa, ei saa happea. Kuin kala kuivalla maalla. Lämpimät kädet laskeutuvat tytön olkapäille.

IMG_3332

Prinssi, valkoisella ratsullaan luo uskoa tulevasta. Viikko lyhistymisestä eteenpäin prinssi vie tytön keskukseen, josta paranemisprosessi alkaa. Tuo keskus oli kuntosali. Mitättömän pienin askelin tytön olo kohenee. Ahdistuskohtaukset lievenevät. Viikkojen sairasloman jälkeen tyttö uskaltautuu kokeilemaan töihinpaluuta, mutta lähtee kesken vuoron pois. Ei ole vielä valmis. Treenaaminen jatkuu. Päivä päivältä tytön ilme kirkastuu. Hän on löytänyt pelastusrenkaan, jonka avulla selvitä elämän aallokossa.

Kuntosali. Pienestä kipinästä roihahtanut liekki, koukku urheiluun. Hikoiluun. Se puhdistaa ja helpottaa – eri tavalla kuin alkoholi. Paremmalla tavalla. Hyvinvoinnin paraneminen motivoi jatkamaan. Tyttö saapuu valmistujaisiinsa hymyillen. Lakin päähän painaminen toimii sinettinä elämänvaiheelle. Takaisin ei ole paluuta. Tyttö palaa töihin ja aloittaa elämän täyskäännöksen pienin askelin. Matkalla tulee vastaan ylä- sekä alamäkiä. Vastoinkäymisiä ja onnellisuuden huippuja. Vuosien vieriessä, elämän muuttuessa, hän löytää elämänsä tärkeimmät tukipilarit. Ystävät & perhe, urheilu sekä tasapainoinen ruokavalio.

Tyttö hurahtaa treenaamiseen. Hän epäonnistuu ja tekee virheitä lukemattomat kerrat, mutta sisukkaasti jatkaa ylös nousemista. Välillä omin voimin, välillä muiden tukemana. Ensimmäistä kertaa hän uskaltaa toivoa tervettä, toimivaa ja hyvännäköistä kehoa. Virheiden kautta tyttö alkaa ymmärtämään ettei mahdukaan mainosmalli-muotteihin. Itsevarmuus kasvaa ja hänen ihannevartalonsa muuttuu. Fitness-lajeja on/offina seuranneena hän törmää Nicole Wilkinsin kuvaan. Hymyilevät kasvot ja tasapainoinen vartalo, jota hän kuvailisi sanoilla vahva, itsevarma, terve, elämästä nauttiva. Sellaiseksi hänkin haluaisi.

IMG_4128

Nykyään, neljä vuotta myöhemmin, tytöltä löytyy itsevarmuutta pistää oma hyvinvointi ykkösprioriteetiksi. Kun hän voi sekä henkisesti että fyysisesti hyvin, hän pystyy paremmin kuuntelemaan ja auttamaan läheisiään (sekä muita). Ei ole itsekästä laittaa itsensä etusijalle. Hän myös rakastaa vartaloaan juuri tälläkin hetkellä – vahvana ja terveenä. Hän arvostaa valitsemaansa polkua. Muutos ei ole tapahtunut yhdessä yössä vaan on vaatinut paljon hikeä, itkua ja naurua. Hän uskoo pystyvänsä kohtaamaan vastoinkäymiset eri tavalla kuin ennen. Hän on siihen riittävän vahva.

xxo,
Janina

PS. Tarinan tyttö olen minä.

Avainsanat: , , , ,
%d bloggers like this: