Olipa kerran..

Olipa kerran 19-vuotias tyttö. Hän luuli voivansa hyvin. Elämän narut olivat hallinnassa. Viimeinen lukiovuosi, ylioppilaskirjoitusten paineet, neljästä kuuteen työvuoroa viikossa – olo tuntui hyvältä. Niin hän uskotteli itsellensä olen vahva, minä pystyn. Ylioppilaskirjoituksiin valmistautuminen jäi tekemättä, englannin koetta edeltävä ilta/yö venyi aamutunneille. Baarissa. Tyttö ei välittänyt itsestään tarpeeksi. Ystävät olivat prioriteetti numero yksi. Oman hyvinvoinnin kustannuksella. Mutta niinhän hyvät ystävät tekevät? 

Työpäivien jälkeen tyttö istui rakkaiden työkavereiden kanssa illat. Muutamalla käynti tyhjensi päätä, tuntui helpottavalta. Kunnes nuoruuden ystävän selkäänpuukotus paljastui, ei isoinkaan tequila-shotti tuonut apua. Yöllä ei pystynyt nukkumaan. Hän ei ymmärtänyt mitä oli tehnyt väärin. Ystävyys päättyi. Ylioppilaskirjoitusstressin lauettua tuli seinä 200km/h vastaan. Jarrut rikki, ei minkäänlaista mahdollisuutta pysäyttää vauhtia. POW. Henki ei kulje, vaatteet ahdistavat. Mitä mulle tapahtuu? Käynti työlääkärillä ei tuo apua. Kukaan ei ymmärrä hänen olotilaansa. ”Lääkkeillä paranet” kuuluivat lupaukset. Tyttö söi viikon verran lääkkeitä, olo ei parane. Kroppa oli käynyt ylikierroksilla pitkään. Liian pitkään. Kampista matkalla Etu-Töölöseen hän lyhistyy talon seinää vasten. Rintaa painaa, ei saa happea. Kuin kala kuivalla maalla. Lämpimät kädet laskeutuvat tytön olkapäille.

IMG_3332

Prinssi, valkoisella ratsullaan luo uskoa tulevasta. Viikko lyhistymisestä eteenpäin prinssi vie tytön keskukseen, josta paranemisprosessi alkaa. Tuo keskus oli kuntosali. Mitättömän pienin askelin tytön olo kohenee. Ahdistuskohtaukset lievenevät. Viikkojen sairasloman jälkeen tyttö uskaltautuu kokeilemaan töihinpaluuta, mutta lähtee kesken vuoron pois. Ei ole vielä valmis. Treenaaminen jatkuu. Päivä päivältä tytön ilme kirkastuu. Hän on löytänyt pelastusrenkaan, jonka avulla selvitä elämän aallokossa.

Kuntosali. Pienestä kipinästä roihahtanut liekki, koukku urheiluun. Hikoiluun. Se puhdistaa ja helpottaa – eri tavalla kuin alkoholi. Paremmalla tavalla. Hyvinvoinnin paraneminen motivoi jatkamaan. Tyttö saapuu valmistujaisiinsa hymyillen. Lakin päähän painaminen toimii sinettinä elämänvaiheelle. Takaisin ei ole paluuta. Tyttö palaa töihin ja aloittaa elämän täyskäännöksen pienin askelin. Matkalla tulee vastaan ylä- sekä alamäkiä. Vastoinkäymisiä ja onnellisuuden huippuja. Vuosien vieriessä, elämän muuttuessa, hän löytää elämänsä tärkeimmät tukipilarit. Ystävät & perhe, urheilu sekä tasapainoinen ruokavalio.

Tyttö hurahtaa treenaamiseen. Hän epäonnistuu ja tekee virheitä lukemattomat kerrat, mutta sisukkaasti jatkaa ylös nousemista. Välillä omin voimin, välillä muiden tukemana. Ensimmäistä kertaa hän uskaltaa toivoa tervettä, toimivaa ja hyvännäköistä kehoa. Virheiden kautta tyttö alkaa ymmärtämään ettei mahdukaan mainosmalli-muotteihin. Itsevarmuus kasvaa ja hänen ihannevartalonsa muuttuu. Fitness-lajeja on/offina seuranneena hän törmää Nicole Wilkinsin kuvaan. Hymyilevät kasvot ja tasapainoinen vartalo, jota hän kuvailisi sanoilla vahva, itsevarma, terve, elämästä nauttiva. Sellaiseksi hänkin haluaisi.

IMG_4128

Nykyään, neljä vuotta myöhemmin, tytöltä löytyy itsevarmuutta pistää oma hyvinvointi ykkösprioriteetiksi. Kun hän voi sekä henkisesti että fyysisesti hyvin, hän pystyy paremmin kuuntelemaan ja auttamaan läheisiään (sekä muita). Ei ole itsekästä laittaa itsensä etusijalle. Hän myös rakastaa vartaloaan juuri tälläkin hetkellä – vahvana ja terveenä. Hän arvostaa valitsemaansa polkua. Muutos ei ole tapahtunut yhdessä yössä vaan on vaatinut paljon hikeä, itkua ja naurua. Hän uskoo pystyvänsä kohtaamaan vastoinkäymiset eri tavalla kuin ennen. Hän on siihen riittävän vahva.

xxo,
Janina

PS. Tarinan tyttö olen minä.

Avainsanat: , , , ,

14 ajatusta artikkelista “Olipa kerran..

  1. Petra sanoo:

    Mulle tuli ihan tippa linssiin, Janina <3

    Tykkää

  2. JennaMK sanoo:

    Ihanasti kirjoitettu kuvaus! Moneen asiaan pystyn samaistumaan. Liikunta tosiaan voi olla ja on hyvinvoinnin lähde, myös sen henkisen!!

    Ihanaa Janina että olet kasvanyt ja vahvistunut ja voit varmasti kohdata elämän haasteet pää pystyssä! ♡

    Jenna
    http://terksulife.blogspot.com/

    Tykkää

    • Janina sanoo:

      Kiitos Jenna. On ihana myös huomata se muutos, jonka säännöllinen liikunta tuo. Se on kuin ilmaista terapiaa. Liikuntamuodollakaan ei niin väliä. Stressin kanssa on helpompi toimia ja huomaan pystyväni panostamaan muillakin elämän osa-alueilla aivan eri tavalla.

      Aurinkoista alkusyksyä!

      Tykkää

  3. Siiri sanoo:

    <3!!!!!!

    Tykkää

  4. Tää veti ihan sanattomaksi. Voi Janina <3

    Tykkää

  5. Lilja sanoo:

    Voi sinä ihana! <3

    Tykkää

  6. outi sanoo:

    Aivan ihana ja koskettava kirjoitus <3
    En löydä sanoja….

    Tykkää

  7. Noora sanoo:

    <3.

    Musta tuntuu tällä hetkellä siltä, että mä olen samassa tilanteessa kun se tyttö siellä Etu-Töölössä seinän vieressä. Saat mut uskomaan, että mä selviän, ja joku kaunis päivä oon yhtä vahva kuin sä.

    Kiitos koskettavasta ja voimaannuttavasta tekstistä Janina.

    Tykkää

    • Janina sanoo:

      Voi Noora. Tekisi kovasti mieli ruttaa sut lämpimään halaukseen. Elämä tulee näyttämään sulle tien, jota pystyt hymyillen kulkemaan. Helppo sanoa, että vastoinkäymiset vahvistavat mutta totta se on. Tuut säteilemään vielä auringon lailla. <3
      Voimia!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: