Avainsana-arkisto: häpeä

Valoa tunnelin päässä – aknen taltuttaminen

Viime perjantaina pääsin vihdoin käymään ihotautilääkärillä. Kiitos teidän avoimien kokemuksien ja rohkaisevien sanojen. Te, jotka ette ole aikaisempaa postaustani nähneet voitte käydä lukemassa sen täältä.

Olin varannut ajan tuttuun Terveystaloon. Siellä hoidan jokaisen ongelmani, oli kyseessä sitten polven vihlomista tai flunssaa. Olen aina ollut heidän palveluihinsa tyytyväinen, joten uuden lääkärin kokeilukynnys oli matalampi. 

IMG_6707

Jännitin käyntiä melko paljon. En halunnut kuulla kuinka huonoon kuntoon olin antanut ihoni mennä. Vaikka teidän kokemukset Roaccuta-kuurista olivat suurimmaksi osaksi pelkästään positiivisia, minimaalisilla sivuvaikutuksilla, pelkäsin löytäväni tuon reseptin kourastani. Miten kehtaisin mennä töihin, kouluun tai treenaamaan jos kasvoni kukkisivat pahemmin kuin koskaan? 

Sukunimeni kaikuu käytävillä, on minun vuoroni astua vanhemman lääkärin vastaanotolle. En ole meikannut aamulla ollenkaan, jotta iho olisi helposti tutkittavissa. Diagnoosi on yllättävä akne. Onnekseni lääkärillä on positiivisiakin uutisia. Suurin osa kasvojeni punoittavista kohdista on arpia. Punoitus johtuu uudistuvasta ihosta, joka on vielä paranemisvaiheessa. Arpien kohdalta pintaverisuonet kuultavat läpi sillä iho on ohuempaa. Ihon uudistuessa arvet haalenevat. Ainoa negatiivinen puoli on parantumisen hitaus. Toisaalta slow progress is better than no progress. Eikö vain? Älkää siis rakkaat heittäkö kirvestä kaivoon! 

Lääkäri määräsi itselleni kolmen kuukauden antibioottikuurin, Apocyclinia. Sen vaikuttavana aineena on tetracyclin, jonka sivuvaikutuksiin kuuluvat pahoinvointi ja oksentelu. Antibiootin lisäksi sain iholle levitettävää voidetta, Skinorenia. Sen vaikuttavana aineena toimii atselaiinihappo, joka estää aknea aiheuttavien bakteerien kasvua. Molempia tulisi käyttää aamuin illoin. 

DSC_0191

Aloitin molemmat kuurit maanantaina, sillä oma järjestelmällisyyteni menisi sekaisin jos olisin aloittanut lauantaina. Pää ei pysyisi mukana. Ainoa, ehkä tärkein, asia joka kyseisen antibiootin kanssa pitää muistaa on maitotuotteiden käyttö. Niitä ei saisi syödä kaksi tuntia ennen eikä kaksi tuntia pillerin jälkeen, sillä ne heikentävät lääkkeen imeytymistä. Rakas puuro-raejuusto aamupalakomboni astui siis sivuun ja tilalle astui kananmunat – myös iltapalalle. 

Tiistaina kouluun lähtiessäni iski ensimmäinen pahoinvointi kohtaus. Hyvin lievä, mutta kohta tulee oksennus -olotila ei ole milloinkaan helppo. Uskon, että raitis ilma on paras apu näihin hetkiin. Katsotaan päivä kerrallaan minkälainen olotila on. 

Alkuvuosi tuntuu olevan itselleni lääkekuurien juhla-aikaa. Polven kuukauden mittainen tulehduskipulääkekuuri loppui muutama viikko sitten. Nyt sain syötäväkseni tämän. Toisaalta, jos kolmen kuukauden päästä näen peilistä kirkkaat ja puhtaat kasvot, tämä syöminen on ollut sen arvoinen. On aika päästä näistä kahleista eroon. 

Mitä muuta teen ihoni eteen?

  • Kuorin aktiivisemmin kuin ennen.
  • Sinkkiä 45 yksikköä päivässä.
  • D-vitamiinia 100 yksikköä päivässä.
  • Kahvin vaihtaminen vihreään teehen. (Aamukahvista en kuitenkaan luovu!)
  • Suolasaippuan etsiminen ja kokeileminen. 
  • Lakanoiden vaihto useammin kuin ennen! 

IMG_5647

Olen kiittänyt teitä varmasti jo tuhannen kertaa, mutta en luultavasti pysty kiittämään tarpeeksi. Olen jo nyt hieman varmempi ihoni kanssa, sillä uskon että tulevaisuudessa se näyttää paremmalta. Olen ottanut askeleen oikeaan suuntaan paikalla olon ja epävarmuudessa kierimisen sijasta. Kiitos. 

xxo,
Janina

Avainsanat: , , , , , ,

Kun häpeä ottaa vallan

Kävelen kohti kuntosaliani, nautin auringosta. Katseeni harhailee kävelytiessä. Huomaan vastaantulijoita. Lasken päätäni vielä vähän, katson suoraan kengän kärkiini. Ohitan vastaantulijat ja katse nousee takaisin ylös. Tästä on tullut valitettava tapa. 

Kun häpeä ottaa vallan, tuntuu etten pysty hallitsemaan itseäni. En pysty kohtaamaan ihmisiä sillä tavalla kuin haluaisin. Kyseessä on au naturel kasvoni. Nuo miinakentältä näyttävät vaaleat kasvot. Olen yläasteelta alkaen kärsinyt kukkivasta naamasta. Se tuntuu elävän aivan omaa elämäänsä, tein mitä tahansa. Kasvoni ovat täynnä punoittavia arpia enkä löydä keinoja sen rauhoittamiselle. 

DSC_0836

Vuodet ovat tuoneet hieman itsevarmuutta mukanaan ja pystyn näyttäytymään ulkona ilman meikkiä. Tiedostan kasvojeni kunnon kuitenkin liian hyvin, se häiritsee käyttäytymistäni. En pysty aina katsomaan ihmisiä silmiin, sillä olen varma että he näkevät vain nuo täplät ja arvostelevat minua niiden perusteella. 

Olen miettinyt moneen otteeseen meneväni ihotautilääkärille, mutten tiedä minne menisin. Onko teillä tai läheisillänne kokemusta moisista? Pystyisittekö suosittelemaan? 

Haluaisin tämän vuoden aikana päästä näistä tunteista eroon. En voi poistaa menneitä tapahtumia tai loihtia arpia näkymättömiksi, ainoa johon pystyn vaikuttamaan on oma asenteeni. Katsotaan miten käy. 

xxo,
Janina

Avainsanat: , , , ,
%d bloggaajaa tykkää tästä: