Avainsana-arkisto: henkinen hyvinvointi

GO WITH YOUR GUT

Oletko koskaan pelannut Trivial Pursuitia? Sinun vuorosi tullessa, jostain sisältäsi kumpuaa vastaus kysymykseen, mutta silti kyseenalaistat sen? Mietit hetken, olisiko sulla toista vaihtoehtoa ja ehkä päätät, että se sen täytyy olla. Vastaat toisen vaihtoehdon – nääää, väärin. Ensimmäinen, intuitiosi tuoma vastaus olisikin ollut oikein. Miltä se tuntuu?

Janina Michaela, bloggaaja, lifestyle, blogi, syksy, intuitioJanina Michaela, bloggaaja, lifestyle, blogi, syksy, intuitio

Sama tapa on rinnastettaessa elämäämme. Kuunteletko sydäntäsi vai aivojasi? Priorisoi sydämesi ääni, sillä vaikka sen tuomat päätökset saattaisivat välillä heitellä elämää laidallisilla shittiä – sulla on aivot, joiden kautta opit kokemuksista. Niiden avulla pystyt hyödyntämään opit myöhemmin, ja kas, se sydämen äänen johdattama polku saattaa olla mutkikkaampi, siinä saattaa olla enemmän ylä- ja alamäkiä, mutta sitä elämä on.

Elämä on elättäväksi varten. Haluaisitko sinä tasaisen paksuja päiviä? Vähän kuin juoksumatolla juokseminen, tasasta ja tylsää puurtamista. Ulkona juokseminen antaa sulle rajattomat mahdollisuudet. Voit mennä täysin mielesi mukaan tai antaa vain jalkojen juosta – juoksumatolla joudut miettimään ”kohta haluan spurtata” tai ”kohta haluan ylämäen” ja alkaa rämpyttämään lisää kaltevuutta tai vauhtia. Liika ajattelu lukitsee intuition, mielikuvituksen ja oman persoonasi.

Oletteko huomanneet, että parhaimmat ja rehellisimmät päätökset syntyvät sekunteissa? Olotila, mielipide, vastaus – oli kyse mistä tahansa, ensimmäinen ajatuksesi heijastaa suoraan sitä, mitä oikeasti haluat. Tartu siihen kiinni ja luota, että se kantaa. Nimittäin niin se tekee.

_mg_9911
Janina Michaela, bloggaaja, lifestyle, blogi, syksy, intuitio

Jos mietin itseäni ja vuosien varrella tekemiäni päätöksiä, kadun eniten niitä, joissa annoin itseni ajatella liikaa. Ne ovat niitä hetkiä, jotka ovat saaneet itseni miettimään mitä jos. Mitä jos en olisi ajatellut etten kuulu sinne? Mitä jos en olisi ajatellut että en pysty? Mitä jos en olisi ajatellut että nolaan itseni? Mitä jos, mitä jos? Niitä kysymyksiä on pääni täysi, turhia mitä josseja.

Totuus siitä, minkälaista elämää haluamme elää kumpuaa jokaisen meistä sisältä. Meidän pitäisi vain rohjeta kuuntelemaan ja toimimaan sen mukaisesti. 

Janina Michaela, bloggaaja, lifestyle, blogi, syksy, intuitioKuvat: Katarina

G O  W I T H  Y O U R  G U T !

xxo,
Janina

KOMMENTOI

Avainsanat: , , , ,

UUDESTISYNTYNYT

Ajatukset juoksevat kuin vastasyntyneet karitsat ensimmäistä kertaa kesälaitumilla. Uteliaina, ennakkoluulottomina, kaikesta innostuen ja inspiroituen. Tuntuu, että olen täysin uudestisyntynyt.

Janina Pohja, Fit Times, bloggaaja

Nautin viime viikolla viidestä vapaapäivästä. Nukuin, heräsin ilman herätyskelloa. Jonain päivinä jatkoin nukkumista, koska mahtavat unet! Keitin kahvit, join aamuiset kuppini rauhassa. Katsoin rästiin jääneen puolikkaan kauden Vampire Diariesia. Ah sitä raapivaa rakkautta. Kävelin kiireettömästi hoitamaan asioita, katsein ympärilleni, otin kuvia.

Tein jok’ikinen päivä ainoastaan asioita, joiden parissa viihdyn. Hoidin asioita, jotka helpottavat elämääni ja tekevät siitä parempaa. Hinnoittelin kirppiskamat valmiiksi. Vein ne muuten eilen Toiselle Kierrokselle Tapiolaan – nyt on hyvää kamaa, hyytävän halvalla. Pöytä 19! Tsektsek.

Univelka on inhottava asia. Se vaikuttaa vahvasti kaikkeen elämässämme eikä se pirulainen lähde muuten kuin nukkumalla. Oon kerryttänyt velkaa Tough Viking -viikolta asti, jolloin painoimme töitä yli 70 tuntia. Neljän tunnin yöunia kertyi useita peräkkäin eikä tapahtuman jälkeen kerennyt hiljentämään. Pikkuhiljaa olen nukkunut korkoja pois ja viime viikolla viimeisetkin velat hävisivät.

Mieskin on ollut tyytyväinen. Mua on näkynyt enemmän keittiössä ja vähemmän sohvalla silmät puolitangossa. Oon tarttunut hoidettaviin asioihin heti. Lakanat ja lamput vaihtuvat kitisemättä, keittiö pysyy siistinä, rikkoontunut sälekaihtimenvääntäjä (vai mikä lie) korjaantuu. Tunnen olevani taas itseni. Turha kitinä, nitinä ja laiskaksi heittäytyminen on loppu.

Janina Pohja, Fit Times, bloggaaja

Asiat hoituvat vaivattomammin ja nopeammin silloin kuin olemme latautuneita kuin väkipakolla väsyneenä. Kun ei lähe niin ei lähe, turha siitä on kerryttää stressiä. Muistakaa siis ystävät nukkua ja levätä. Ollaan itsellemme armollisia.

xxo,
Janina

Ps. Meidän kovia kokenut kasvikin tuntee uudestisyntyneensä, se kukoistaa ja kurkottaa lehdillään taivaisiin. Lattian sijasta..

JÄTÄ KOMMENTTI

Avainsanat: , , , ,

TURVASSA

Hei rakkaat ja anteeksi hiljainen blogi, olen ollut pienoisessa tornadossa.

Nyt istun tässä sohvalla, televisiosta tulee yksi lempiohjelmistani, Masterchef Australia, keittiössä kuuluu mieheni kolinaa, tavaroita lojuu ympäriinsä mutta mä vain hymyilen. Mä olen viimein kotona. Ja kaikki tuntuu olevan just niinkuin kuuluukin.

Pääsimme muuttamaan kotiin viime viikon sunnuntaina. Mieheni oli vanhempieni avustuksella nostanut kaikki huonekalut ja tavarat viikonlopun aikana sisään, jotta pääsisin Jyväskylästä palaamaan kotiin. Tuona iltana pakkasimme tavaramme ja kannoimme yli 20 kassia vanhemmiltani kotiin.

Astuessani ovesta sisään törmäsin tunnekuohuun. Kyyneleet valuivat pitkin poskiani. Juoksin makuuhuoneeseen, koska mikään ei voita omaa sänkyä. Makasin siinä ja annoin kaiken tulla ulos. Stressi, suru, menettämisen vaikeus purkautuivat. Tunteeni aaltoilivat koko sunnuntain ja aikaisempien kyynelten kuivuessa uudet sumensivat jo näköä.

Koti on turvasatama. Paikka, jossa ne pienetkin muurit saavat tippua. Viime viikkoina olen kärsinyt hieman hengenahdistuksista, rinta on tuntunut tiukalta enkä ole saanut hengitettyä syvään. Nuo ahdistukset poistuivat ensimmäisen yön jälkeen. Päiviä kiukutellut vasen lapani rentoutui ja kipu lakkasi. On ihmeellistä, kuinka pitkäaikainen henkinen epätasapaino alkaa vaikuttaa fyysisesti.

Rakastan vanhempiani ja olen lapsuudenkodissani kuin kotonani. Kuitenkin 3 kuukautta väliaikaismajoituksessa asuneena, seinät alkavat kaatua päälle. Jouduimme muuttamaan mieheni kanssa tavaramme yli 70 neliöstä alle 15 neliöön. Elimme suoraan laukuista tuon ajan. Tavaraa oli joka paikassa, eivätkä ne järjestelemällä pysyneet järjestyksessä. Paljous alkoi ahdistaa ja ajoi minut myös Konmari-kirjan luokse.

Tavaroiden paikoilleen laitossa menee hetki, sillä käyn jokaisen nurkan lävitse. Vain yhdestä kylpyhuoneen pienestä kaapistamme löytyi puoli Ikea-kassillista tuotteita, jotka saavat lähteä. Sekin on varmasti syy, jonka takia minun on helpompi hengittää. Tiedän, että kodissamme on vähenemissä määrin ylimääräistä – tarkoittaen helpompaa siivousta, järjestyksessä pitoa, luovuuden kukkimista.

Olen tänään ensimmäistä päivää kotona koko päivän. Olen menneet arkipäivät juossut töissä, koulussa ja treeneissä, joten tästä viikonlopusta otan kaiken irti. Nukun pitkään (viime yönä 11 tuntia!), syön hyvin (aloitin Punnitse & Säästä carob-parapähkinöillä :D), katson leffoja, laittelen paikkoja ja valmistaudun ensi viikkoon. Ensi viikolla tuo tornado muuttuu tsunamiksi, sillä olen mukana järjestämässä tapahtumaa, jonka rakennus vie kaikki tunnit päivästä.

Toivon teiltä kärsivällisyyttä, sillä ensi viikon jälkeen aikaa on taas hieman enemmän kokopäivätyön, opparin kirjoituksen, iltakoulun ja muun elämän seassa.

Rakkautta viikonloppuun,
Janina

KOMMENTOI

Avainsanat: , , , ,
%d bloggaajaa tykkää tästä: