Avainsana-arkisto: itsetunto

PLEASE, KATSO KUINKA HIRVEÄ OLEN

Keneltä olet kuullut viimeiseksi tuollaisen kommentin? Perheeltäsi, ystäviltäsi, tuntemattomalta? Vai et keneltäkään edellä mainituista?

Monilla meistä on tapana peiliin katsoessa tehdä mental note, siitä, miltä näytämme. Muista nyppiä kulmakarvat. Miten sä taas näytät tolta? Vaatteet ei istu, naama helottaa ja tukkakin on kuin variksen pesä! Se on paha tapa, jokaiseen meihin negatiivisesti vaikuttava tapa. Miltä se on tuntunut?

Voisin kuvitella ettei hirveän kannustavalta. Tällaiset ajatukset pesivät päässämme, odottaen hetkeä hypätä koko joukolla ulos. Koska kun niille antaa hieman huomiota, ne sumentavat kaiken muun. Yhtäkkiä kuulemmekin vain ne. Painavat leukamme alas, hartiamme lysyyn ja vangitsevat vapaat ajatuksemme.

Janina Pohja, Janina Michaela, bloggaaja, omatunto, hyvännäköinen, ulkonäkö, haukkuminen

Kun yksi aamu heräsin ja kurkkasin peiliin; naamani oli kuin pallo, tukkani kuin linnunpelättimellä  (olin mennyt märällä tukalla nukkumaan) – näytin siltä kuin olisin nähnyt suihkun viimeksi viikko sitten. Säikähdin, mutta heitin hiukset kaikki tilanteet pelastavalle nutturalle ja näyttäisin heti skarpimmalta. Tällä kertaa sekään ei toiminut.

Pyörittelin vain päätäni ja annoin hirviöajatuksille vallan. Ne olivat löytäneet mahdollisimman vahingoittavan ajan – aamutokkuran. Valmistauduin normaaliin tapaan ja lähdin menoihini. Vessassa käydessä katseeni osui väkisin peiliin, jossa näin vain mörköjen tanssivan iloisina voitostaan. Yritykseni eivät saaneet itseäni pyöräyttämään hartioita taakse ja ottamaan parempaa ryhtiä.

Höpöttelin kollegalleni kuinka hirveältä näytinkään. Toistelin sitä saman vessassa käynnin aikana lukemattomia kertoja. Kunnes, joku jossain herätti itseni tosi asiaan, että suustani pääsevät sanat ja lauseet ovat myrkyllisiä. Ne myrkyttävät minut sekä ympärilläni olevat. Ihan kuin kerjäisin sääliä, ”katso nyt kuinka surkea olen, kehu mua!”

Janina Pohja, Janina Michaela, bloggaaja, omatunto, hyvännäköinen, ulkonäkö, haukkuminen

Me tunnumme antavamme kehuja toisille herkemmin kuin itsellemme. Nostamme toisia ylös ja laskemme itseämme alas. Sitten ihmettelemme, miksi muut tuntuvat olevan aivan eri planeetalta kuin me? Eiköhän olisi meidänkin jokaisen aika, seuraavan kerran peiliin katsoessa, hymyillä itsellemme ja antaa itsellemme fistpump. Lausua tai huutaa vaikka ääneen, YEAH BUDDY ! 

xxo,
Janina

Avainsanat: , , ,

Elämäsi tärkein henkilö

Vartalo, kroppa, raamit, kurvit.. Rakkaalle lapselle on monta nimeä. Kuinka sinä suhtaudut peilikuvaasi? Arvostatko, rakastatko, häpeätkö..? Tunteita on yhtä monta kuin meitä ihmisiäkin. Lukijan toiveesta kerron enemmän suhtautumisestani omaan vartalooni.

IMG_1863

Kuten pitempään matkaani seuranneet tietävät, vartaloni ei ole ollut aina yhteiskunnan eikä minunkaan hyväksymä. Nuorena häpeän määrä oli rajaton. Inhosin vartaloani kantapäistä luonnon korkkiruuvi-tukkaan asti. Kaikki tuntui olevan huonosti, ainakin kun vertasin itseäni kadulla kirkkaana loistavan mainostaulun malleihin. Salassa muilta asenteeni muuttui päivästä toiseen. Ensimmäisenä päivänä saatoin sanoa itselleni ”tänään on mun mahdollisuus! Jos syön vain näkkileipää kurkulla, painan nopeasti x kg ja tunnen oloni hyväksi.” Kun seuraavana päivänä paino näyttikin samoja lukemia muuttui asenne. ”Ei susta ole koskaan mihinkään, sä pysyt ikuisesti lihavana ja tästäkin vain paisut.” Näkkileivän tilalle ostin sipsipussin, suklaalevyn ja jumbo-karkkipussin. Nuoren elämää ei tässä yhteiskunnassa ole tehty ainakaan liian helpoksi.

Vaikka salitreenaukseni alkoi tavoitteena parempi kunto ja ahdistuskohtausten loppuminen, muuttui se nopeasti yritykseksi miellyttää ympärilläni olevia ihmisiä. Saada hyväksyntää ihmisiltä, jotka ovat tähän hetkeen tultaessa kadonneet elämästäni ymmärtämättä elämäni muutosta. Miksi halusin koskaan hyväksyntää heiltä? En tiedä. Olen oppinut arvostamaan itseäni enemmän. Jos ennen ajattelin etten ansaitse ihania ystäviäni ympärilleni, nyt ymmärrän ettei se niin ole. Todellakin ansaitsen!

IMG_2400

Se että olen ymmärtänyt oman arvoni heijastuu suoraan itsetuntooni. Jos ennen häpesin isoja reisiäni ja takapuoltani, nyt en vaihtaisi niitä mihinkään! Vaikka niiden takia joudunkin sovittamaan monia kymmeniä farkkuja, jotta löytyisi sellainen pari, jossa vyötärö olisi riittävän kapea ja takamus riittävän tilava. Vatsanikaan ei ole pyykkilauta, mutta se ei haittaa. Tiedättekö miksi? Siksi koska itse innostun enemmän pystyessäni tekemään monia toistoja voimapyörällä, jota olen kammonut monet vuodet. Taannoin selätin pelkoni ja huomasin tekeväni kolme kertaa kymmenen kunnon toistoa. Sujuiko lopputreeni voiton juhlan malliin? Kyllä. Kuka tahansa saa vatsalihaksensa näkyviin riittävän pienillä rasvoilla, mutta ovatko ne vahvat? Ei välttämättä.

Vartaloni ei taida vieläkään olla sitä mitä yhteiskunta naiselta odottaa, eikä sen tarvitsekaan olla. Se on minun, ainoani. Päivä päivämmältä upeammaksi muodostuvat olkapäät, levenevät hartiat, thunder thighs – jotka prässäävät enemmän kuin monen miehen – ja itsepäinen pää. Rakastan itseäni ja uskallan laittaa oman hyvinvointini tarvittaessa muiden edelle. Perhe on tärkein, mutta olen itselleni vielä tärkeämpi. Sillä jos en rakasta itseäni, en pysty sitä muillekkaan antamaan.

IMG_9521

Olette itsellenne maailman tärkein henkilö. Pidetään huolta itsestämme. Niin fyysisesti kuin henkisestikin. Miten te pidätte huolta itsestänne?

Hyvää viikonloppua!

xxo,
Janina

Avainsanat: , ,
%d bloggaajaa tykkää tästä: