kateus | JANINA MICHAELA

Kateudesta onnelliseksi

Siitä on nyt reilu puoli vuotta kun kirjoitin postauksen, jota en jostain syystä koskaan julkaissut. Olin tuolloin juuri ollut säkenöivien naisten kirjan julkistamistilaisuudessa. Olin onnellinen. Onnellinen toisten puolesta, toisten onnistumista.

Olin oppinut yhden tärkeimmistä opeista. Nuorempana oli enemmän hetkiä, jolloin onnellisuutta varjosti kateus. Kateus siitä, etten minä ollut saanut samanlaista tilaisuutta. ”Miksi toi, miksen minä” on yksi vaarallisimmista ajatuksista tässä maailmassa. Kun sille altistuu, se myös tarttuu.

————-

”Julkistustilaisuus oli täynnä hymyä ja naurua. Ja niin olin minäkin kun sieltä salille päin lähdin. Onnelliseksi minut teki niin ystävieni saavutus, kuin yleisestikin oma olotilani noina hetkinä. Olen tehnyt paljon ajatustyötä suhtautumisieni kanssa. Varsinkin nyt kun kisaprojekti on kuumimmillaan ja Instagramista popsahtelee toinen toistaan upeampia kevään kisaajia. Olen tietoisesti jättänyt blogien lukemisen kiireiden sekä oman henkisen hyvinvointini takia. Tiedän kuinka helposti itseluottamukseni on säröillä, joten olen keskittynyt sen vahvistamiseen jättämällä tahallisen stressinaiheutuksen vähemmälle.

Tulen kilpailemaan niin tuttujen kuin ystävienikin kanssa, mikä on itselleni melko uutta. Miten sellaiseen suhtaudutaan? Miten olla onnellinen toisen puolesta, jos se tarkoittaa sinun häviötä tai ei niin hyvää sijoitusta? Aika näyttää, mutta huomaan pienin askelin olevan sinut ajatuksen kanssa. Olen vuosien varrella tehnyt virheitä – käyttäytynyt väärin – muiden onnistuessa, enkä ole aikomassa niitä toistaa. Kateus ja selän takana piruilu pilaavat ihmissuhteita sekä omaa fiilistä.”

————-

Kilpailut tulivat ja menivät. Tippuessani eliminaatiosta, jäin lavan taakse tukemaan ystävääni. Puuteroimaan, harjaamaan ja tsemppaamaan. Koska niin ystävät tekevät. En voi väittää ettenkö olisi halunnut olla itsekin kävelemässä uudestaan lavalle, mutta toisen onnistumisista innostuminen helpotti omaa harmitustani.

Se tunne, jota ruokit vahvistuu. Olen ruokkinut positiivisuutta ja olen hetki hetkeltä tulossa enemmän immuuniksi negatiivisuudelle. Tekemistä vielä kuitenkin on, mutta onneksi on aikaakin.

xxo,
Janina

Pureva kateuskärpänen

Suomalainen kateus. Se leviää liian helposti. Sen vyöryä ei pysäytä mikään.

Olen jo pitkään pyöritellyt näitä ajatuksia päässäni, miettinyt mikä ihmisiä motivoi vähättelemään muiden onnistumisia? Nyt sen huomaa helpommin kuin koskaan. Cheek. Suomen kuumin puheenaihe tällä hetkellä, eikä valitettavasti hirveän positiivisella tavalla. Cheek toimii hyvin esimerkkinä myös omassa elämässäni, sillä aikaisemmin en voinut sietää kyseistä henkilöä.

Muutamia vuosia sitten minun oli todella huono olla itseni kanssa. Näin kaikessa pelkkää negatiivista, valitin turhasta ja silti näin itseni positiivisena ihmisenä. Kuinka sokea sitä voikaan itselleen olla? Tuohon aikaan myös Cheekin menestys kasvoi (ainakin minun silmissäni) kovaa kyytiä. Minä junnasin samassa elämäntilanteessa viikosta toiseen ja hän pääsi täyttämään unelmiaan. Hitto, että ärsytti! Miksen minä voinut saada samanlaisia mahdollisuuksia omien unelmien parissa, miksi just toi?

Vastaus on hyvin simppeli. Kateus huuteli syvältä sisältäni. Enhän unelmieni eteen tehnyt yhtään mitään. Makasin sohvalla, kävin töiden jälkeen muutamilla ja pyörin vähän missä sattui. Tuolloin myös tapahtui itselleni täysiromahdus. Elämäni oli aika vaihtaa täysin suuntaa ja samaan aikaan selveni mieleni sumusta. Pienin askelin parantui oma elämänlaatuni ja muutamia vuosia kadoksissa ollut hyytymätön hymy palasi kasvoilleni.

Aloin olemaan aktiivinen, oikeasti. Panostin unelmiini eri tavalla, heittäydyin mahdollisuuksiin täysillä mukaan. Uskalsin seistä omien tavoitteideni takana pitivät ihmiset niistä tai eivät. Se on avannut silmiäni jokaisella elämän osa-alueella. Jos panostat asioihin kaikkesi, siitä kumpuaa varmasti jotain hyvää. Ei ole tarvetta nöyrtyä ihmisten edessä kun kaiken on saavuttanut kovalla työllä. Kukaan ei Suomessa tuo menestystä kottikärryllä eteesi. Sen eteen tehdään työtä, kovaa työtä. On uskallettava ottaa riskejä, silläkin uhalla että epäonnistuessasi kateellinen suomalainen istuu tyytyväisenä sohvalla.

On noloa myöntää aikaisemmin olleensa lapsellinen ja kateellinen. Nyt Cheekin menestys ruokkii omaa motivaatiotani. Vaikka kuinka moni odottaisi epäonnistumistani ja vaikka kuinka monta kertaa epäonnistuisinkin, aina kannattaa jatkaa. Puskea kovempaa töitä ja unelmoida isompia unelmia. If your dreams don’t scare you, they aren’t big enough.

Tässä maassa olisi niin helppoa vain antaa periksi, todeta ettei tästä tule mitään ja unohtaa unelmansa. Minä nostan hattua Cheekille ja harmittelen, että oppitunnin ja puhelimen flippauksen takia jäin (ainakin vielä) liputta Stadionille. Vaikka Cheek ei vieläkään ole lempiartistini, haluaisin olla todistamassa tuota varmasti ainutlaatuista show:ta ensi kesänä. Kun avaa omat silmänsä, näkee myös muut aivan eri valossa.

Muiden onnistuminen ei ole sinulta pois. Tuosta jätkästä saa törkeän määrän energiaa. Yrittäkää tekin nähdä hyvät puolet sillä meidän muidenkin unelmat ovat saavutettavissa.

xxo,

Janina

Alempi kuva pinterest.com