Suomalainen kateus. Se leviää liian helposti. Sen vyöryä ei pysäytä mikään.
Olen jo pitkään pyöritellyt näitä ajatuksia päässäni, miettinyt mikä ihmisiä motivoi vähättelemään muiden onnistumisia? Nyt sen huomaa helpommin kuin koskaan. Cheek. Suomen kuumin puheenaihe tällä hetkellä, eikä valitettavasti hirveän positiivisella tavalla. Cheek toimii hyvin esimerkkinä myös omassa elämässäni, sillä aikaisemmin en voinut sietää kyseistä henkilöä.
Muutamia vuosia sitten minun oli todella huono olla itseni kanssa. Näin kaikessa pelkkää negatiivista, valitin turhasta ja silti näin itseni positiivisena ihmisenä. Kuinka sokea sitä voikaan itselleen olla? Tuohon aikaan myös Cheekin menestys kasvoi (ainakin minun silmissäni) kovaa kyytiä. Minä junnasin samassa elämäntilanteessa viikosta toiseen ja hän pääsi täyttämään unelmiaan. Hitto, että ärsytti! Miksen minä voinut saada samanlaisia mahdollisuuksia omien unelmien parissa, miksi just toi?
Vastaus on hyvin simppeli. Kateus huuteli syvältä sisältäni. Enhän unelmieni eteen tehnyt yhtään mitään. Makasin sohvalla, kävin töiden jälkeen muutamilla ja pyörin vähän missä sattui. Tuolloin myös tapahtui itselleni täysiromahdus. Elämäni oli aika vaihtaa täysin suuntaa ja samaan aikaan selveni mieleni sumusta. Pienin askelin parantui oma elämänlaatuni ja muutamia vuosia kadoksissa ollut hyytymätön hymy palasi kasvoilleni.
Aloin olemaan aktiivinen, oikeasti. Panostin unelmiini eri tavalla, heittäydyin mahdollisuuksiin täysillä mukaan. Uskalsin seistä omien tavoitteideni takana pitivät ihmiset niistä tai eivät. Se on avannut silmiäni jokaisella elämän osa-alueella. Jos panostat asioihin kaikkesi, siitä kumpuaa varmasti jotain hyvää. Ei ole tarvetta nöyrtyä ihmisten edessä kun kaiken on saavuttanut kovalla työllä. Kukaan ei Suomessa tuo menestystä kottikärryllä eteesi. Sen eteen tehdään työtä, kovaa työtä. On uskallettava ottaa riskejä, silläkin uhalla että epäonnistuessasi kateellinen suomalainen istuu tyytyväisenä sohvalla.
On noloa myöntää aikaisemmin olleensa lapsellinen ja kateellinen. Nyt Cheekin menestys ruokkii omaa motivaatiotani. Vaikka kuinka moni odottaisi epäonnistumistani ja vaikka kuinka monta kertaa epäonnistuisinkin, aina kannattaa jatkaa. Puskea kovempaa töitä ja unelmoida isompia unelmia. If your dreams don’t scare you, they aren’t big enough.
Tässä maassa olisi niin helppoa vain antaa periksi, todeta ettei tästä tule mitään ja unohtaa unelmansa. Minä nostan hattua Cheekille ja harmittelen, että oppitunnin ja puhelimen flippauksen takia jäin (ainakin vielä) liputta Stadionille. Vaikka Cheek ei vieläkään ole lempiartistini, haluaisin olla todistamassa tuota varmasti ainutlaatuista show:ta ensi kesänä. Kun avaa omat silmänsä, näkee myös muut aivan eri valossa.
Muiden onnistuminen ei ole sinulta pois. Tuosta jätkästä saa törkeän määrän energiaa. Yrittäkää tekin nähdä hyvät puolet sillä meidän muidenkin unelmat ovat saavutettavissa.
xxo,
Janina
Alempi kuva pinterest.com
JANINA MICHAELA 
Tuo on kyllä niiiiin totta. Itse olen ainakin saanut vuosia kuulla samankaltaista kommenttia: ”Jätkä vaan päättää jotain ja sitten se toteutuu! Ihan epäreilua!” Oli kyse sitten töistä, kuntoilusta, matkailusta tai mistä tahansa muusta. Koomista kyllä tuon ärsyyntyneen lauseen taustalla piilee myös se ratkaisu: minä vaan päätän. Sitten vaan määrätietoisesti alan ottaa askelia oikeaan suuntaan. Muut saa keskittyä bullshit storyn kehittelyyn :)
TykkääTykkää
Hyviä pointteja Mika! Päättämällä jotain, saa aika paljon aikaiseksi! Oikea asenne. Sen takia sun kanssas on helppo tehdä töitä! ;)
TykkääTykkää
Kateus on meissä jokaisessa, mut sitä on todella vaikea myöntää… Koska sehän tarkottaisi, että syypää pahaan mieleen ootkin sinä itse! Elämä olis niin paljon helpompaa, jos vaan keskityttäs omiin itsiimme ja otettas inspiraatiota muista :)
TykkääTykkää
Sen takia tämä olikin hieman hankala julkaista. Silmät kiinni ja post ! Ei auta, onneksi on kasvanut hieman aikuisemmaksi! :)
TykkääTykkää
Kateus on vaikea laji, jos se pääsee yltiöpäiseksi se aiheuttaa pahaa oloa. Pienissä määrin se voi jopa antaa motivaatiota. Joskus, olen eksynyt lukemaan vauva.fi:n blogikeskusteluja, voi jestas sitä kateuden ja pahan olon määrää. Äläkä kysy miksi niitä olen lukenut :D my guilty pleasure.
Hyvä esimerkki raivokateudesta on tämä http://www.iltalehti.fi/nainen/2013120217788052_na.shtml. Jos joku nyt on pysynyt todella timminä synnytyksen jälkeen, niin miksi kuvan pitää kuohuttaa ja aiheuttaa vihaa?! Ettei vaan olisi naiset kateellisia, kun ei olekaan 20kg ylimääräistä… Varmasti tuo nainen on tehnyt asioita sen eteen, että on tuossa kondiksessa.
Itse opettelen pois kateudesta, myönnän, että vieläkin saatan ajatella rumasti menestyjistä mutta osaan nykyään jo tunnistaa mistä ne ajatukset kumpuaa. Ja pidän ajatukset ominani, en lauo niitä ääneen tai saatika kirjoittele niitä esiin. Monien paha olo helpottaisi, kun osaisi katsoa elämää muidenkin kuin kateuden vihreiden lasien läpi.
TykkääTykkää
Haha, ihana Sari! Vauva.fi – se on kirottu paikka tai ainakin vaikuttaa siltä.
Asia, jonka itse kuulen odottavien äitien suusta: nyt saa syödä enemmän! Jep, kunhan syöt puhdasta ruokaa eikä sitäkään tarvitse niin paljoa! Hänkin, jalkapalloilijan vaimona, varmasti on katsonut jonkin verran mitä suuhunsa on laittanut ja siksi myös kroppa palautuu nopeammin? Ehkä. En tiedä, en ole ammattilainen näissä. Ei kukaan raskaudesta liho, omista valinnoista ne kilot kertyy.
On aikamoista huomata itsessään juurikin noita piirteitä, mutta onneksi ollaan selkeästi molemmat opittu hieman elämästä. :) Olen esimerkiksi kannustanut muutamat ystäväni aloittamaan bloggauksen, vaikka voisin kuvitella että heidän suosio ja lukijamäärien kasvu on minulta pois. Eihän se ole. Hyvä me!
TykkääTykkää
Nii-in,mikä siinä on että toisen onni & menestys on niin usein mukamas itseltään pois? Kun ei se ole.
Itse olin myös ennen aikamoinen kateus kärpänen,ja harmittelin usean asian kohdalla että miksen minä? No ihan siksi etten tehnyt sen saavutettavan asian eteen mitään. Nykyään kun on hyvä olla itsensä kanssa ja nauttii siitä omasta elämästään niin eihän sitä edes ehdi olla kateellinen!:-D Toisten menestys on nykyään sellainen asia joka ilahduttaa & motivoi mua! Musta on hienoa katsoa kun joku tuttu tai tuntematon tekee töitä unelmiensa eteen ja saavuttaa ne. Ja hei itteään yhtään vähättelemättä – sillä töitä tehdään täälläkin jooooka ikinen päivä jotta ne omat unelmat & tavotteet käy toteen ;-)
TykkääTykkää
Kyllähän sun panostuksen näkee pitkälle, jos ei niin on ne vihreet kateuslasit päässä. Miksen minä? pitäisi olla kysymys, joka pitäisi nähdä positiivisessa valossa. Sen pitäisi motivoida ja potkia persuksille. Hyvä olo itsensä kanssa vie pitkälle. Tietämällä oman arvonsa ei tarvitse vähätellä muita. Hyvä kommentti Siiri! <3
TykkääTykkää
Todella hyvä teksti! Olen miettinyt samaa asiaa ja ihmetellyt miksi niin moni suorastaan vihaa Cheekiä, minäkin nostan hänelle hattua.
Kiitos hyvästä tekstistä.
x Steffi
TykkääTykkää
Kiitos Steffi! :)
TykkääTykkää
Hehee, cheekistä just heitettiinki läppää lauantaina vuorovaikutuskoulutuksessa! Go Janni, Go Janni! Mitäköhän cheerleaderitki oikeesti on?? =DDD
TykkääTykkää
Ps. Elina Hirvonen ja ”Afrikasta” blogi & kirja. Myös samaisen naisen ”Kauimpana kuolemasta”
TykkääTykkää