Kateudesta onnelliseksi

Siitä on nyt reilu puoli vuotta kun kirjoitin postauksen, jota en jostain syystä koskaan julkaissut. Olin tuolloin juuri ollut säkenöivien naisten kirjan julkistamistilaisuudessa. Olin onnellinen. Onnellinen toisten puolesta, toisten onnistumista. 

Olin oppinut yhden tärkeimmistä opeista. Nuorempana oli enemmän hetkiä, jolloin onnellisuutta varjosti kateus. Kateus siitä, etten minä ollut saanut samanlaista tilaisuutta. ”Miksi toi, miksen minä” on yksi vaarallisimmista ajatuksista tässä maailmassa. Kun sille altistuu, se myös tarttuu.

————-

”Julkistustilaisuus oli täynnä hymyä ja naurua. Ja niin olin minäkin kun sieltä salille päin lähdin. Onnelliseksi minut teki niin ystävieni saavutus, kuin yleisestikin oma olotilani noina hetkinä. Olen tehnyt paljon ajatustyötä suhtautumisieni kanssa. Varsinkin nyt kun kisaprojekti on kuumimmillaan ja Instagramista popsahtelee toinen toistaan upeampia kevään kisaajia. Olen tietoisesti jättänyt blogien lukemisen kiireiden sekä oman henkisen hyvinvointini takia. Tiedän kuinka helposti itseluottamukseni on säröillä, joten olen keskittynyt sen vahvistamiseen jättämällä tahallisen stressinaiheutuksen vähemmälle.

Tulen kilpailemaan niin tuttujen kuin ystävienikin kanssa, mikä on itselleni melko uutta. Miten sellaiseen suhtaudutaan? Miten olla onnellinen toisen puolesta, jos se tarkoittaa sinun häviötä tai ei niin hyvää sijoitusta? Aika näyttää, mutta huomaan pienin askelin olevan sinut ajatuksen kanssa. Olen vuosien varrella tehnyt virheitä – käyttäytynyt väärin – muiden onnistuessa, enkä ole aikomassa niitä toistaa. Kateus ja selän takana piruilu pilaavat ihmissuhteita sekä omaa fiilistä.”

————-

IMG_9608

Kilpailut tulivat ja menivät. Tippuessani eliminaatiosta, jäin lavan taakse tukemaan ystävääni. Puuteroimaan, harjaamaan ja tsemppaamaan. Koska niin ystävät tekevät. En voi väittää ettenkö olisi halunnut olla itsekin kävelemässä uudestaan lavalle, mutta toisen onnistumisista innostuminen helpotti omaa harmitustani.

Se tunne, jota ruokit vahvistuu. Olen ruokkinut positiivisuutta ja olen hetki hetkeltä tulossa enemmän immuuniksi negatiivisuudelle. Tekemistä vielä kuitenkin on, mutta onneksi on aikaakin.

xxo,
Janina

Avainsanat: , , , , , , ,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: