Avainsana-arkisto: kehitys

VÄLIIN JÄTETYT TREENIT

Kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kultainen kolmio; liikunta, ravinto, lepo. Mikä niistä on sinun mielestäsi tärkeintä omalle jaksamisellesi?

tehty treeni ei kaduta, kuinka paljon pitää levätä, levon merkitys, kokonaisvaltainen hyvinvointi, liikuntakolmio, Janina Michaela, kuvaukset, TFW Konala, tasapaino, TFW Konala kokemuksia

Aloittaessani treenit TFW Konalassa maaliskuun alussa olin innoissani – ja olen edelleen. Olen mennyt jokaiseen treeniin päättäväisesti tekemään parhaani, nostamaan rimaani sekä voittamaan uskomukset itsestäni, kyvyistäni ja asioista, joihin pystyn. Treeni on erilaista kuin ennen ja tunnen sen kehossani. Se on laittanut suojeluvaiston päälle keräten nestettä sekä lähettäen lihasjumien kautta signaaleja tarpeistaan – levosta ja huollosta.

Olen hyvinkin itsepäinen ja päättäväinen. Sovittuani kalenteriini treenit kynnys niiden peruuttamiselle tai väliin jättämiselle on korkea. Väliin jätetty, assosioituu mielessäni negatiiviseen ja harmilliseen. Se kuulostaa asialta, jota ei haluaisi tehdä – mutta on pakotettu tekemään. Vuosien varrella kuullut ja itselleen (sekä muille) hoetut lausahdukset kuten ”tehty treeni on parempi kuin tekemätön” ja ”kukaan ei ole koskaan katunut treeneihin menoa” sumentavat arviointikykyä. Samalla ne nostavat sen väliin jättämis -kynnyksen entistäkin korkeammalle.

tehty treeni ei kaduta, kuinka paljon pitää levätä, levon merkitys, kokonaisvaltainen hyvinvointi, liikuntakolmio, Janina Michaela, kuvaukset, TFW Konala, tasapaino, TFW Konala kokemuksia

tehty treeni ei kaduta, kuinka paljon pitää levätä, levon merkitys, kokonaisvaltainen hyvinvointi, liikuntakolmio, Janina Michaela, kuvaukset, TFW Konala, tasapaino, TFW Konala kokemuksia

Levon merkitys treenaavalle henkilölle on erityisen tärkeä. Se on kuin öljy moottorille. Sitä on oltava, jotta moottori jaksaa hyrrätä eikä kirraa kiinni. Öljyttä auto hajoaa nopeasti. Tällä viikolla jätin väliin historialliset kolme treeniä. Tiistai, torstai, lauantai. Tiistaina tuntui, että saattaisin nukahtaa pystyyn, joten siirsin treenit lauantaille. Tämä oli vielä helppo päätös, sillä sain korvaavan treenin aikataulutettua lauantaille. Perjantain treenin jälkeen kuitenkin tuntui, että pitkät yöunet maistuisivat, joten kuuntelin – ja tein loistavan päätöksen!

Torstain treenit jäivät kuitenkin väliin hierojani ”käskystä”. Käydessäni keskiviikkona hierojalla hänen selkeä sanomansa oli ettei seuraavan päivän treeneihin olisi asiaa kahdesta syystä: kroppani on tukossa ja tarvitsee lepoa sekä levon kautta hieronnan teho maksimoituisi. Samaa sanomaa sain TFW:ltä kun surkuttelin kohtaloani. Kun vetää treenit täysillä, tarvitsee enemmän lepoa palautuakseen niistä. Kehitys tapahtuu levossa. 

tehty treeni ei kaduta, kuinka paljon pitää levätä, levon merkitys, kokonaisvaltainen hyvinvointi, liikuntakolmio, Janina Michaela, kuvaukset, TFW Konala, tasapaino, TFW Konala kokemuksia

Muistetaan yhdessä levätä sekä kannustaa ympärillä olevia ihmisiä lepäämään. Treenit ovat monelle henkireikä, se viikon oma hetki, mutta sen voi viettää rauhallisestikin vaikka vaeltamalla metsässä. Olisitteko kiinnostuneita kuulemaan enemmän paikoista, jossa minäkin käyn nauttimassa luonnon stressittömyydestä ja rauhasta?

xxo,
Janina

JÄTÄ KOMMENTTI

Janina Michaela Facebookissa, Instagramissa & Bloglovin:ssa. Ei muuta kuin seuraamaan. ;)

Avainsanat: , , , , , ,

Neiti HULK

Aloittaessani salitreenauksen kesällä 2010 olin elämäni huonoimmassa kunnossa. Painon jojoilu oli vienyt niin lihakset kuin voimatkin. En osannut perusliikkeitä, sillä kehon tuntemus oli nollassa. Todellisuudessa se oli nollan alapuolella. Lantio vinossa, ryhti epätasapainossa, ei keskivartalon kontrollia.

Tekemällä oppii, ihan kaiken. Salitreenaaminen on tuonut mukanaan muutakin kuin ulkonäön. Nykyään tunnen kehoni paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Tiedostan omat rajani, mutta uskallan myös työntää niitä eteenpäin. Itsensä haastaminen on selkeästi elämässäni nyt, sillä se on mukana postauksissani harva se päivä. Mutta kuinka tärkeä asia kehittymisen kannalta. Kehitys loppuu tyytyväisyyteen on moni ennen minua todennut. Uskallan kuitenkin väittää toisin. Olen onnellisesti tyytyväinen tämän hetkiseen kehitykseeni, onhan takanani jos jonkinnäköistä vastoinkäymistä. En silti lopeta itseni kehittämistä. Nämä asiat pystyvät olemaan käsi-kädessä.

IMG_6507

Maanantai ja tiistai ovat olleet itselleni todella nappisuorituksia salin puolella. Olen nöyrtynyt oppimaan treenitekniikoita vielä tarkemmin ja pudottanut esimerkiksi vipunostojen painot puoleen. Voiko olkapäät kasvaa kolmella kilolla? Kai ne voivat, eihän missään lue ettei se olisi mahdollista. Kuka niitä painoja edes katsoo, muutakuin oma treenipäiväkirjani. Saan kolmella kilolla paremman tuntuman kuin seitsemällä, eikä ihme. Puhtaampi ja turvallisempi tekniikka = terve ja toimiva vartalo. En halua rikkoa itseäni, enkä toivo kenenkään muunkaan rikkovan.

Tekniikan parantamisen lisäksi haluan oppia uutta, jotta treenaaminen pysyy mielekkäänä. Tänään salille astuessani tiesin smith-laitteen olevan huollossa ja edessä olevan takareisi-pakara treenin. Istuin pyörän selkään lämmittelemään ja loin sotasuunnitelmaa, miten voisin korvata kyykyt kun en voi niitä smithissä tehdä? Vastaus on monelle varmasti tyhmän yksinkertainen: vapaa tanko. Se ei ollut itselleni ensimmäinen vaihtoehto, sillä en ole ikinä kyykännyt vapaalla tangolla. Mikä se sellanen treenibloggaaja ja body fitness-urheilija on?

Syyt löytyvät postauksen alusta. Alkutaipaleellani harjoittelin kyykkäystekniikkaa smithissä ja polvileikkauksen jälkeen sain kyykätä vain smithin avustuksella. Olen jumiutunut sille tielle. Keksinyt päässäni (teko)syitä olla ottamatta härkää sarvista, eli kyykkytankoa rekistä. Rikon selkäni. Rikon polveni. Oon luuseri-heikko. Kaadun varmasti! Lukemattomia syitä, jotka päätyivät tänään roskakoriin – isossa kaaressa. Sellaisella kolmen pisteen koripalloheitolla. Ja mikä fiilis siitä tulikaan! Endorfiiniryöppy, joka loi loistavan pohjan omalle treenilleni – se ei ole mennyt aikoihin näin perille! En kaatunut, en rikkonut itseäni enkä ollutkaan niin heikko. Selättämällä omat pelkoni sain sellaisen HULK – kaikki on mahdollista -olotilan.

poop

 

Onko teillä ollut pelkoja, jotka haluaisitte ylittää? Asioita, joita ette ole uskaltaneet aikaisemmin kokeilla? Minkälaisia tarinoita teillä on? : )

xxo,
Janina

 

Avainsanat: , , , , ,

Slow motion is better than no motion

Siihen mä uskon. Siten mä yritän myös miettiä omaa projektiani. En voi saada kaikkea heti nyt vaikka kuinka haluaisinkin. Olen aina ollut sellainen luonteeltani. Niin laihdutuksen kuin tavaroidenkin parissa.

Kuten moni muukin, nuorena ja tiedottomana aloin haluamaan pienempää vyötäröä, thigh capia ja ”parempaa” ulkonäköä. Halusin tulokset niin nopeasti kuin mahdollista, joka ajoi minut nurkkaan – syömään näkkileipää ohuilla kurkkuviipaleilla. Tuloksia tuli muutamissa päivissä – JEE. Arvaatteko mitä silloin tapahtui? Näkkäri jäi ja tulokset sen mukana – kuinka kliseistä? Saman kuvion kymmeniä kertoja toistaneena tiedän sen tuottavan vain lisästressiä. Ei haluni kaiken heti saamiseen ole vuosien varrella mihinkään kadonnut. Suuri muutos on kuitenkin tapahtunut asenteessani. Tiedostan hitaamman vauhdin olevan minulle parempi vauhti. Nopeampi tahti ei veisi itseäni loppupeleissä yhtään eteenpäin. Kaksi kiloa pois = kaksi kiloa takaisin. Se ralli on so last season.

IMG_3459Viime lauantaina havahduin kroppani muutoksiin valmentajani toimesta. Kuntotsekissä hymyiltiin ja naurettiin. Olin ennen tsekkiä rauhallisena, luotin saavani hyvää palautetta. Ja sitähän tuli. Kroppa on kiinteytynyt neljässä viikossa yllättävän paljon, niinkin paljon että sen näkee paljaalla silmällä. En ollut itse huomannut muutosta yhtä radikaalisti, mutta Samulin näyttäessä neljän viikon takaisia kuntokuvia en voinut kuin hymyillä. Hih. Saattaisinko kerrankin uskaltaa myöntää olevani tyytyväinen. Näyttää kuvia kaikille! 

Samanlainen momentti tapahtui tänään vierailullani tiimikaverini salilla, Hyvinkään Villatehtaan FIT24:lla. Olimme sopineet yhteisposeerauksista, sillä faktahan on että lavalla tulemme olemaan ihmisten edessä eikä turvallisten kotiseinien sisällä. Pienin askelin laajentamaan yleisöä. Heh. Puolentoista tunnin jälkeen olimme hiestä märkiä ja onnellisia. Olemme molemmat kehittyneet poseeraustemme kanssa huimasti. Instagramissa (@msbottom) minua seuraavat näkivät jo alla olevan kuvan. Oikealla kokeilen anatomista asentoa ensimmäistä kertaa. Kuvien välissä on päälle vuosi, mutta paljon on tapahtunut niin fysiikassa kuin poseerauksessakin.

IMG_6452

Eteenpäin mennään. Noin kolme kuukautta ennen dieetin alkua. Paljon tehtävää, melkoisen paljon aikaa. Välillä edetään tanssimaisesti kaksi askelta eteen & yksi taakse. Välillä eteneminen tapahtuu pituusloikan tapaan. Tärkeintä on matkalla opitut asiat. Kuten se, että pysyvä muutos ei tapahdu viikossa eikä edes kuukaudessa – se vaatii aikaa. Se vaatii haparoivia vauvanaskelia. Niistä mäkin olen oppinut pikkuhiljaa tykkäämään. Koska? Slow motion is better than no motion. 

xxo,
Janina

Avainsanat: , , , , , ,
%d bloggers like this: