Näin se sitten tuli. Hiipien, iskien kasvoille. Tähän voisi lisätä quoten; fall down seven times, get up eight. Takaisku treenaamisen jatkamiselle, on vain hidaste ja opin polku. Aika opetella taas lisää.
Aloitetaan ”alusta”. Olen kärsinyt kipeytyvistä jaloista toukokuusta asti. Tarkemmin sanottuna särky on tuntunut pohkeiden alaosassa, sisäsyrjässä. Ensin vain oikeassa jalassa, nyt myös vasemmassa. Oikea on silti pahemman oloinen. Olen käynyt hierojalla vain niitä varten, olemme avanneet faskioita ja myllänneet lihaksia. Särky on tuntunut enemmän lihaksessa.
Toukokuusta olen kärsinyt, sen jälkeen olen kävellyt kymmeniä tuhansia askelia päivässä ja koittanut levätä. Himmannut treeneissä ja lopulta pitänyt 1,5 kuukauden 95 prosenttisen treenitauon. Muutaman treenin kokeillut, mutta tehnyt jalkojen ehdoilla. Välillä tosin vastoin järkeä, mutta itselläni järki katoaa päästä jos en pääse treenaamaan. Eikä jalat ole tuntuneet treenin aikana pahalta, koska kroppa on lämmennyt. Pöhköä toimintaa itseltäni, mutta siihen hetkeen tarpeellista. Elämä on ollut niin kuormittavaa ja voimia vievää, että treenien menetys tuntui pahalta. Senkin takia toimin järjenvastaisesti, en kai voi suositella.
Treenitauon jälkeen aloin pikkuhiljaa taas treenaamaan. Täysillä, mutta jalkojen ehdoilla. Ei sprinttejä, vaan paikallaan juoksua. Ei varpaille nousemista, vaan jalat maassa pitämistä. Kolme viikkoa jalkani ”kestivät”. Kuormitus oli kyllä tiukkaa; TFW-treenejä, Tough Viking -treenejä, tennistä ja joka paikkaan pyöräilyä. Huoltaminen on taas loman aikana jäänyt.
Viime perjantaina kävelin kohti ortopedin vastaanottoa. Halusin vastauksia, pelkäsin, että jotain oli rikki. Oli kierolla tavalla onni, että pohkeeni olivat tukossa ja kipeät vastaanotolla, sillä näin ortopedi näki samantien ongelman eikä minun tarvinnut kuvailla juurikaan. Kaksi pohjetta, jotka ovat niin turvonneet että ne muistuttavat uittotukkeja. Ortopedi katsoi askellusta, kyykkyä ja paineli kipupisteitä. Diagnoosi oli otsikostakin arvattavissa oleva penikkatauti. Yllättävääkö? Ei juurikaan.
Ortopedi kertoi, että moni luulee penikkataudin olevan vain säärenpuolen ongelma mutta tosiasiassa aihioita (ongelman aihe) on neljä ja minun tapauksessani sisäsyrjien taka-aihiot ovat tukossa. Samaan aikaan pohkeeni ovat tiukat ja akillesjänteet kuin viulun kielet. Ne kaipaavat huoltoa.
Diagnoosi oli mielestäni kaksipiippuinen; on onni, että mikään ei ollut rikki mutta olisi ollut huomattavasti helpompaa lähteä korjaamaan ongelmaa jos jokin olisi ollut rikki. Nyt tiedän oireet sekä taudin, mutta en tiedä mistä se syntyy. Puhuin kohta fyssariksi valmistuvan ystäväni kanssa pitkään puhelimessa käynnin jälkeen. Paljon on töitä edessä ihan jo sen saralla, että löydän ongelman tuottajan. Kävelenkö väärin, seisonko väärin, onko kengissä vikaa, aktivoituuko lihakset väärässä järjestyksessä, eikö jokin lihas aktivoidu ollenkaan joten kompensoin sitä toisilla? Mahdollisuuksia on miljoonia.
Päätin kuitenkin aloittaa säännöllisellä huoltamisella. Jalkapohjien rullausta pallolla ja jalkojen rullausta putkella on luvassa joka ilta. Se on tavoite, mutta jotta siitä syntyy vaivaton tapa on oltava kärsivällinen. Nollasta jokaiseen iltaan on pitkä matka. Olen ottanut kuitenkin jo ensimmäiset askeleet ja toteuttanut suunnitelmaa jo eilen ja toissapäivänä. Ajattelin myös etsiä nilkkojen liikkuvuus -harjoitteita, joilla saisin apua myös no, kirjaimellisesti, liikkuvuuteen. Onko teillä hyviä vinkkejä, esimerkiksi Youtube-videoita? Tai vinkkejä, mitä ei kannata kokeilla?
xxo,
Janina
JANINA MICHAELA 