Maailma näyttää mustalta. Kaikkialla on pimeää. Hengitän syvään ja tyhjennän keuhkoni rauhassa. Makaan paikoillani, hikikarpalot vierivät pitkin ihoani. Kehosta tulee jokaisella hengenvedolla raskaampi. Painaudun mattoon ja lattia antaa periksi kuin Tempur-patja. Rauha.
Avaan silmät, maailmaani tulvahtaa värejä. Hymyilyttää. Olen pitkästä aikaa löytänyt tieni takaisin rauhan porteille. Sille hopealle, turkoosein yksityiskohdin koristellulle, portille. Ajatuksissani tuntuu tasapaino ja sen tiedostaa myös kehoni. Tiukat lukot ja raskaalta tuntunut rintakehä ovat avautuneet – ah.
Rauhoittuessani hot balancen viimeisten minuuttien aikana kiitän mielessäni kehoani toistuvasti. Kiitos, että olet jaksanut. Kiitos, että olet painanut jarrua kun olen sitä tarvinnut. Kiitos, että olet kantanut ryhtiäni ylväänä vaikeissakin tilanteissa – se on vaikuttanut myös mielialaani. Kiitos, että kuuntelet niitä ajatuksia, jotka minä yritän välillä hiljentää. Hymyilen. Tunnen syvää kiitollisuutta.
Kiitollinen, että ystäväpiirini on aktiivinen. Kiitollinen, että taatelikakku-treffien jälkeen siinä porukassa on aivan normaalia lähteä extempore ryhmäliikuntatunnille. Elämä tuntuu löytävän taas balanssiaan vaikka vielä kovasti epätasapainon puolelle kallistuukin. Rauhoittumisen kautta selviää ajatukset, löytyy balanssi ja se menopäinen, lannistumaton, persoona.
Miten teidän syksynne on sujunut? Onko keho balanssissa vai tekisikö rauhoittuminen teillekin hyvää?
Rauhallista sunnuntai-iltaa rakkaat.
xxo,
Janina
JANINA MICHAELA 