Avainsana-arkisto: kirjasuositukset

AVOID BAD LIFE

Jos sanakirjassa olisi lausahduksia, avoid bad lifen kohdalla komeilisi Hatsolo seisomassa päällään jossain päin maailmaa lausahdus rinnassaan.

Olin tammikuussa Johanneksen Elämä breikkarin silmin –kirjan julkkareissa ja sieltä asti olen tuijotellut tuota kirjaa päivittäin. Tuijotellut siksi, että elämäni on ollut niin kiireistä ja väsynyttä enkä ole kokenut, että aika olisi ollut otollinen kirjan loppuun lukemiselle. En ollut lukenut kirjaa enempää, koska en halunnut pilata sen sanomaa lukemalla sitä ilman keskittymis- ja sisäistämiskykyä. 

Janina Michaela, Johannes Hattunen, Hatsolo, Elämä breikkarin silmin, kirjasuositus, elämäkerta, Suomen parhaat kirjat, lifestyle-bloggaaja

Olin aloittanut lukemisen jo muutama kuukausi sitten, automatkalla viikonlopun viettoon. Pitkästä aikaa en ollut kuskina, vaan pystyin ottamaan kengät pois ja nauttimaan takapenkin rauhasta. Kirja imaisi mukaansa ensimmäisistä sanoista lähtien. Luin ja luin. En kovinkaan nopeasti, sillä saatoin yhden lauseen tai kappaleen jälkeen nostaa katseeni ohivilahtaviin maisemiin ja jäsennellä lukemaani. Maistelin sanoja mielessäni ja mietin niiden merkistystä myös omassa elämässäni. Miten voisin hyödyntää tämän inspiraation omassa arjessani, omien unelmieni ja tavoitteideni saavuttamisessa tai edes niiden nimeämisessä?

Nyt istuin puolestani lentokoneessa, aivan kuten Johannes monilla reissuillaan. Luin kirjan loppuun. Jotkut kirjat iskevät suoraan syvälle. Niistä saa irti enemmän kuin olisi osannut odottaa ja tuntuu, että niiden sanoma vain vahvistaa omia ajatuksiaan. Tiedäthän mitä meinaan? 

Janina Michaela, Johannes Hattunen, Hatsolo, Elämä breikkarin silmin, kirjasuositus, elämäkerta, Suomen parhaat kirjat, lifestyle-bloggaaja

Elämäkerrat ovat minun lempikirjojani. Rakastan ihmisiä ja olen todella kiinnostunut siitä, miksi he ovat sellaisia kuin ovat? Miten heistä on tullut tämän hetkinen henkilö? Elämäkerrat avaavat oven toisen mieleen, arvomaailmaan ja kokemuksiin. Niistä löytää tukea ja samaistumisen kohtia. 

Muistan ensimmäisen kerran kun tapasin Johanneksen. Se oli yksi TFW Helsingillä pidetyistä treeneistä. Muistan kuinka olin ensin ehkä hieman hämmentynyt siitä kuinka äänekäs ja positiivinen Johannes oli. Mistä tommonen jätkä on saanut asenteensa? Ei tollasen kanssa synnytä. Se läsnäolo ja hymyileväisyys tempasivat mukaansa. Kirjoitin noista treeneistä postauksen otsikolla Karjuntaa kohti. Ajatus, joka sittemmin on siivittänyt itseäni ja tekojani lukuisissa tilanteissa. 

Välikommentti: On hauskaa lukea kaksi ja puoli vuotta vanhaa postaustaan ja huomata a) treenaavansa nykyään TFW:llä, b) ajattelevansa taisteluparin ja valmentajien läsnäolon tärkeydestä täysin samalla tavalla & c) haluavansa kokea nuo treenin jälkeiset tunteet all over again.  

Janina Michaela, Johannes Hattunen, Hatsolo, Elämä breikkarin silmin, kirjasuositus, elämäkerta, Suomen parhaat kirjat, lifestyle-bloggaaja

Kuten mietinkin, ei Johanneskaan syntynyt suoraan henkilöksi jollaiseksi hän on kasvanut. Jokaisen meistä on kuljettava omaa polkuansa, uskottava omiin valintoihinsa sekä arvoihinsa. Niiden muuttuminen ei ole häpeä, sillä elämällä ja valitsemalla opimme myös itsestämme. Luultavasti kenelläkään meistä ei ole täysin identtiset arvot yläasteikäisen itsensä kanssa. Ei minulla ainakaan. 

Johanneksen kirjasta tuli yksi lempi kirjoistani. Sen sanoma on vahva ja täysin linjassa omien ajatuksieni kanssa. Se valoi uskoa siihen, että olen turhaan häpeillyt hulivili-persoonaani. Olen todella kovaääninen ja nauruni raikaa päivittäin toimistomme käytävillä. En pysty rajoittamaan niitä ja jos yritän, purskahdan vain kovempaan käkätykseen. Samalla höpötän kaikille ilman suodattimia. Kysyn jos mietin jotain, saatan vahingossa udella monelle henkilökohtaisia asioita. Kysyn, koska en itse koe toisen kysymyksien loukkaavan yksityisyyttäni – vastauksen kun saa aina määritellä itse. Samalla, kysymällä olen saanut olla osa opettavaisia keskusteluja, joiden kautta olen itse kasvanut ja kehittynyt. 

Janina Michaela, Johannes Hattunen, Hatsolo, Elämä breikkarin silmin, kirjasuositus, elämäkerta, Suomen parhaat kirjat, lifestyle-bloggaaja

Johanneksen kirjanjulkkarit vaikuttivat omaan elämääni yllättävän suuresti. Tapasin siellä Lindan, joka on yksi TFW Konalan valmentajista. Sain kuulla, että Konalaan aukeaa sali. Kävin remonttitalkoissa ja sain kutsun treenaamaan. Kuudessa viikossa olen kokenut niin paljon samoja tunteita, mistä Johannes kirjassaan kertoo.Innostun muiden onnistumisista, sytyn toisten kannustamisesta ja yhdessä tekemisestä. Voisin lainata niistä kymmeniä pätkiä tähän, mutta haluan ja suosittelen, että jokainen teistä nappaa kirjan omiin käsiinsä ja lukee koko stoorin – sillä se on matka, joka opettaa, ei päämäärä.

Oletteko te lukeneet kirja jo? Jos et: käy ostamassa kirja täältä!

Ja Johannes, jos ikinä päädyt tämän lukemaan, niin tiedä, että olet ainutlaatuisen upea ja pirskahteleva persoona. On kunnia tuntea sinut.

xxo,
Janina

JÄTÄ KOMMENTTI

Menoani voitte seurata myös Facebookissa, Instagramissa & Bloglovin:ssa.

Avainsanat: , , , , ,

OIVALLUS, JOKA JOKAISEN MEISTÄ TULISI TAJUTA NOPEAMMIN

Olen ollut tässä tilanteessa aikaisemminkin. Kroppa jarruttaa kun itse vain painan kaasua. Kroppa sanoo STOP, aika pysähtyä. 

Kulunut syksy on ollut kiireinen, on mennyt niin sanotusti aika kovaa. Mut eihän elämän kuulu olla helppoakirjoitin itsekin. Eikä se sitä olekaan ollut. En ole koko syksyn aikana saanut oikein mistään rytmistä kiinni. Olen treenannut silloin tällöin, syönyt vähän silloin tällöin, nukkunut silloin tällöin ja vähemmän. Olen priorisoinut opinnot ykköseksi, sillä olen päättänyt valmistua joulukuussa, joten sehän tapahtuu. Vaikka sitten päällä seisten tai minun tapauksessani sohvalla kipeänä maaten.

Pää ja sydän sanoivat: mene treenaamaan, se tekee hyvää! Niin se piru vie tekikin. Kaksi päivää putkeen. Toisen päivän iltana olin iloinen sillä olin saanut heräteltyä kroppaani eloon. Kolmantena päivänä tunsin kuinka harmaa sumu levisi kehossani. Tiedostin tulevan, mutta eihän mulla olisi aikaa nyt sairastua. Ei, ei ja vielä kerran ei. Vaikka kuinka halusin pysyä terveenä, jatkaa puurtamista ja saada hommia valmiiksi, kroppa sanoi seis. Neljä päivää peiton alla. Silmät turvonneina ja vetisinä, nenä niin niistettynä että sattui ja kurkku niin kipeänä että tuurilla sain juotua kylmää smoothieta.

Janina Michaela, bloggaaja, Ahnhem, sairastuminen, flunssa, kirjasuositus, oivallus, vinkkiIso suositus! Molemmat Ahnhem:n kirjat on koukuttavia.

En tiedä mikä siinä on, ettei monienkaan kantapään kautta käytyjen kokemusten jälkeen, osaa vain pysähtyä. Elämän rankkuus ei korreloidu fyysisen työn tai taakan kanssa, sillä henkinen väsymys heijastuu loppu kädessä fyysiseksi väsymykseksi. Niin kävi taas. Voitteko kuvitella, että olin taas siinä pisteessä että tekisi mieli vain itkeä? Ja niinhän mä teinkin. Vuodatin kyyneleitä, koska tuntui, että taakka ei kevene.

Nyt olen kaksi viikkoa levännyt. Olen miettinyt salia ja hikisiä treenejä, mutta ne saavat edelleen odottaa, sillä nämä opinnot vievät nyt vielä tämän viikon. Tuntuu, että olen löysä kuin tyhjentynyt ilmapallo, mutta kahden presiksen ja yhden esseen jälkeen voin heittää kouluhanskat roskiin ja antaa aikaa omalle hyvinvoinnilleni.

Älkää tehkö niin kuin minä teen vaan oivaltakaa ajoissa.

xxo,
Janina

KOMMENTOI

PS. Olen pahoillani kuvien puutteesta. Niitä on tulossa! Bare with me, please. <3

Avainsanat: , , , , , , ,

Kirjojen lumoissa

Moni sitä haluaisi tehdä. Moni sitä tekeekin jo. Moni yrittää, mutta ei koskaan pääse loppuun. Nimittäin kirjan lukemista.

Loppuvuodesta törmäsin artikkeliin, jossa mietittiin elämää täysin eri näkökulmasta kuin aikaisemmin. Monesti mietitään, mitä ollaan tehty, mitä ollaan saavutettu, montako joulua on vietetty kenenkin perheen kanssa, montako kertaa on treenattu, syöty x asiaa, matkustettu. Kaikki tämä menneessä. Menneitä on ihana muistella, sieltä löytyy meidän jokaisen elämän kulmakivet. Ne palat, joista tämän hetken meidät on muokattu ja ne kokemukset, jotka ovat tämän hetken meidät muokanneet.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Elämme tässä, mutta olemme menossa eteenpäin. Emme tiedä, mitä tulevaisuus tuo, mutta voimme pohtia sitä. Kuinka monta kesää saamme nauttia yhdessä ystäviemme kanssa? Kuinka monet halaukset vanhempiemme kanssa? Kuinka monta kertaa voit haistaa ilmassa tuoksuvan kevään? Ihastella kuinka kesä muuttuu syksyksi ja luonto vaihtaa väriään?

Hieman kiero tapa ajatella, mutta se havahdutti itseni aktivoitumaan. Artikkelin kirjoittaja arvioi itsensä elävän vielä kuusikymmentä vuotta. Se tarkoittaa vain 60 joulua. 60 syntymäpäivää. 60, järisyttävän pieni luku. Hän luki keskimäärin viisi kirjaa vuodessa, joka tarkoittaisi pyöreästi enää 300 kirjaa. Järkytyin, sillä en tainnut lukea menneenä vuonna yhtäkään kokonaista kirjaa. Paitsi yhden! Aloitin varmasti kymmenen, mutta kuten niin moni, elämäni kiireet veivät ja kirjat pölyyntyivät. Miksi en lue!

Minä rakastan kirjoja, uppoudun niihin ja annan mielikuvitukseni vaeltaa – pääsen toiseen maailmaan. Olen kasvanut Agassin kanssa tennistä vihaavasta pikkupojasta legendaksi, istunut Mike Tysonin kanssa vankilassa ja piilotellut epävarmuutta, olen itkenyt ja voimaantunut Eva Wahlströmin olohuoneessa. Olen tammikussa lukenut jo kaksi kirjaa. Se tekee enemmän kirjoja kuin kahteen vuoteen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lukeminen on vaihtoehtoni televisiolle ja tietokoneelle. Se rauhoittaa minut nukkumaan, herättää rauhallisesti aamulla, on seuranani ruuhkabussissa ja odottaessa. En tiedä parempaa kuin herätä aikaisin, keittää kahvia, kömpiä takaisin peiton alle tuoreen kahvin ja kirjan kanssa. Herään autuaasti ja aloitan päiväni hyvillä mielin. Ainoa ongelmani onkin nyt se, mitä kirjoja luen seuraavaksi? 

Minkälaisia kokemuksia teillä on lukemisten kanssa? Luetteko enemmän faktaa vai fiktiota, elämänkertoja vai rikostarinoita? Onko teillä suosikkikirjailijaanne? Mitä kirjaa sinä suosittelisit minulle? Olen avoin kaikelle, vaikkakin elämänkerrat ovat lemppareitani!

xxo,
Janina

Avainsanat: , , , , , ,
%d bloggers like this: