Avainsana-arkisto: kokemuksia

PIILOTTELEVA TYÖUUPUMUS

Tiedättekö, mä olen elänyt niin hirveässä stressikierteessä että olisin toivonut ettei se olisi totta. Olen alku keväästä asti ollut alati vähenevässä määrin oma itseni. Ensin katosi pilke silmäkulmasta, sitten pienet hauskat läpät alkoivat ärsyttää ja saatoin ärähtää aivan turhasta tai jo totutusta tavasta – kuten makuuhuoneen lattialla lepäävistä miehen boksereista, jotka eivät koskaan tunnu löytävän pyykkikoriin. Minusta kuoriutui mäkättävä ämmä. Vihasin sitä, mutta en osannut lopettaa. Tai en jaksanut. Väsymys, stressi, uupumus ja vitutus oli saatava purettua – kuka muukaan sitä ottaisi vastaan kun mieheni ja äitini. Anteeksi olen pyytänyt useita kertoja. He ovat nähneet lävitseni, tunnistaneet puhelimenkin välityksellä äänestä, että kaikki ei ole kohdalla. Meidän Janni ei ole tässä.

Kaikki varmasti alkoi jo vuosia sitten, kun kisaunelma nosti päätään. Silloin ei stressannut, mutta meininki oli kovaa. Mitä lähemmäksi kisat tulivat sitä pienemmäksi kuja edessäni kapeni. Keskittyminen oli vain ja ainoastaan lavalle nousemisessa. Silloin toki tein itsekkäitä päätöksiä ja olin välillä herkillä, mutta tuolloin väsymys ja stressi eivät näkyneet ulospäin samalla tavalla. Kisojen jälkeen alkoi palautuminen, niin fyysinen kuin henkinenkin, joka ei sitten mennytkään ohi muutamassa kuukaudessa. Kehoni sekä pääni olivat sekaisin eikä ”paluuta vanhaan” enää ollut.

Kisat menivät, työnteko jatkui kovalla sykkeellä. Täyspäiväinen opiskelu siinä sivussa. Päivät venyivät 16 tuntisiksi ja loput karsittiin unesta. Kierre, joka alkoi aikaisemmin on hiljalleen imenyt mua syvyyksiinsä. Viimeisen lukukauden aikana painoin myös täyspäiväisenä töitä, viimeisiä kursseja sekä opparia. Se oli rankkaa. Tunsin sen itsekin. Sen jälkeen piti rauhoittua, koska olisi vain täyspäinen työ. No, työviikot taipuivat reippaasti päälle 40 työtuntiin – pahimmillaan jopa 50:een. Tämän lisäksi treenasin, liikaakin ja samalla vähensin ruokamääriä, koska kroppa vain suureni ja olo tukaloitui. 

Treeni oli kuitenkin tälläkin kertaa se minun hetkeni, minun 60 minuuttinen jolloin aivot ottivat lepoa. Keskity ja tee, ei tarvinnut miettiä muuta. Palautuminen kärsi, unet kärsivät. Yritin tasoittaa menoa; aikaisin nukkumaan, mutta en pystynyt rauhoittumaan. Vaikka aikataulullisesti olisin voinut nukkua 8 tuntia, nukuin pienissä sykleissä ehkä kolme tai neljä. Ei muuten piristänyt. Silti oli väännettävä. Työpaikalla tein töitä kahdessa tiimissä, toisessa minulle sanottiin että en sitoudu riittävästi. 50 TUNTIA VIIKOSSA ENKÄ SITOUDU?

En ole enää saman työnantajan palveluksessa. Irtisanouduin oikeastaan jo huhtikuussa kun tuon kommentin kuulin. En yksinään sen kommentin takia, mutta tämä ei ollut itselleni terveellinen paikka olla. Alle puolessa vuodessa se oli heikentänyt huomattavasti henkistä ja fyysistä hyvinvointiani. Eikä nyt kyse ole siitä, etten tiennyt kuinka paljon töitä tapahtumat vaativat tai ettenkö soveltuisi tapahtuma-alalle. Kyse oli monesta muusta asiasta.

Vaikka sain tasoitettua työtunteja normaalin täyspäiväisen tunteihin, olin rikki. Makasin kotona sohvalla, enkä oikeastaan ollut tässä maailmassa. Tuijotin sarjoja, joista en muista mitään. En jaksanut olla yhteydessä ystäviini ja päässäni se alkoi muodostua ajatukseksi; en ole hyvä ystävä ja koska kukaan ei ole minuun yhteydessä, olen korvattavissa. Tunsin itseni typeräksi, noloksi. Näistäkin ajatuksista kerron lisää. Sillä tuollaiset ajatukset muuttavat käytöstä, ainakin itselläni. Pelko ystävien menetyksestä saa käyttäytymään omistavasti. Ei uskalla tutustuttaa ystäviään toisilleen, koska pelkää että heistä tulee parempia ystäviä kuin sinusta ja heistä. Sitten he unohtavat sinut. Näin minä sen ajattelin.

Tällä hetkellä olen parempaan päin. Kevään palautumisongelmat koituivat rasitusvammoiksi, joiden takia olin sivussa tärkeistä TFW-treeneistä 1,5 kuukautta. Helkkarin pitkä aika. Tänä aikana sain onneksi käytyä hakemassa hieman hikeä meidän Tough Viking -treeneistä. Ne nousivat itselleni suureen merkitykseen, oli merkittävää nähdä positiivisia Oonaa ja Nikoa joka torstai. Rasitusvamma nilkassa oli myöskin pienoisena hidasteena. Se on suurimmaksi osaksi parantunut, mutta yritän edelleen pitää pään kylmänä ja kuunnella sitä treeneissä ja muutenkin liikkuessa.

Mieheni on muutamien menneiden viikkojen aikana useasti todennut, että on ihanaa, että alan taas olemaan oma itseni. Tanssin kotona musiikilla ja ilman, annan miehelleni läheisyyttä enkä vetäydy omaan sohvan nurkkaan, viestitän ystävien kanssa ja vastaan heille samanpäivän aikana! Hyvä kun keväällä vastasin saman viikon aikana. Hymy ja silmäkulman pilke ovat myös palanneet kasvoilleni ja sillä on suora vaikutus fyysiseen olooni. Kroppa tuntuu kevyemmältä, ruoka maistuu ja sitä saa syödä ilman että kroppa turpoaa farkuista ulos. Olen taas nousemassa burnoutin partaalta. Kroppa ei paina tonnia, henkeä ei ahdista, päätä ei särje. On hyvä ja jaksava olla. Se vaikuttaa myös työpanokseeni ja -tuloksiin.

Uupumus tulee hiipien ja räsähtää lopussa niskaan täydellä lastilla. Loppuvuoden suunnitelmani oli tehdä 10-15 tuntisia työviikkoja, mutta uuden työnantajani tilanteen muuttuessa hyppäsinkin täysillä kiitävään junaan täysille viikkotunneille. Päätös pelotti, sillä en ollut lähellekkään palautunut enkä ole täysin vieläkään.

Olen kuitenkin ollut tyytyväinen päätökseeni, sillä vaikka työtahtimme on kova, on työnantajani pitänyt huolen jaksamisestani. Pitkittyneinä päivinä hoputetaan lähtemään kotiin, palaverin venyessä varmistetaan ”kerkeäthän treeneihin?” Työpanostani arvostetaan, siitä kiitetään ja sitten panostan lisää. Jaksaminen ei ole itselleni itsestäänselvää, sillä edelleen on päiviä jolloin perun menot ja makaan sohvalla.

Oman pään ajatusmaailma on ankara. Olenko itse syyllinen tilanteeseeni? Kuvittelenko vain työuupumuksen? Olenko heikko ja naurettava? Voinko sanoa näin julkisesti? Leimaanko työnantajani? Samalla mietin, miksi työuupumuksesta ei puhuta enempää. Miksi se on tabu, joka tulisi lakaista työpöydän alle?

xxo,

Janina

JÄTÄ KOMMENTTI

Avainsanat: , , , , , , , , ,

4 X IKUISESTI

Niin paljon uutta. Niin paljon naurua, kehittymistä, haasteita ja niiden voittamista. Mitä kaikkea TFW Warrior Challenge* onkaan tuonut elämääni. Mitä kaikkea se onkaan mulle opettanut.

TFW Konala, TFW Warrior Challenge, Katarina Kirvesmäki, valokuvaus, sporttimalli, Janina Michaela, bloggaaja, hyvinvointi, treenaaminen, Helsingin paras sali, oppiminen, yhteishenki, kokemuksia

Warrior Challenge on tuonut rytmiä elämääni. Sellaista rentoa, mutta todella kaivattua. Toisaalta luulin, että työpäivien jälkeiset treenit eivät sopisi minulle – väärässä olin. Kuten niin monessakin asiassa. Olen oivaltanut, että se mikä on pätenyt ennen ei aina päde vuosien kuluessa. Meidän pitäisi muistaa pitää mieli avoinna ja ajatella olevamme ikuisesti oppilaita. 

TFW Konala, TFW Warrior Challenge, Katarina Kirvesmäki, valokuvaus, sporttimalli, Janina Michaela, bloggaaja, hyvinvointi, treenaaminen, Helsingin paras sali, oppiminen, yhteishenki, kokemuksia

Vaikka olen treenannut salilla lukuisia vuosia, opin jokaisissa treeneissä uutta. Tekniikoita, uusia liikkeitä, omista voimistani, kyvyistäni ja itseeni uskomisesta. Olen oppinut purkamaan paremmin tunteitani treeniin ja kanavoimaan ne energiaksi. Voin rehellisesti sanoa, että kotona on rätissyt huomattavasti vähemmän vaikka negatiivista stressiä on ollut kuormakaupalla.

TFW Konala, TFW Warrior Challenge, Katarina Kirvesmäki, valokuvaus, sporttimalli, Janina Michaela, bloggaaja, hyvinvointi, treenaaminen, Helsingin paras sali, oppiminen, yhteishenki, kokemuksia

Challenge on tuonut ympärilleni täysin uusia ihmisiä. Ihmisiä, joiden kanssa voi hyvin räjähtää nauramaan kesken treenin. Heittää yläfemmoja ja olla täysin hulivili itsensä. Olen niin kovin iloinen ja kiitollinen pienestä, tiiviistä ryhmästämme. Kaiken tämän lisäksi olen pikkuhiljaa ymmärtänyt, että neljä treeniä viikossa on bueno määrä ja kolmekin on riittävästi.

Treenien määrä ja varsinkin niiden intensiteetti on tärkeää suhteuttaa oman sen hetkisen jaksamisensa mukaan. On täysin ok tulla voimatreeneihin ja myöntää, että tänään ei lähde täysillä. Jos keskittyminen on muualla on turhaa, mutta myös vaarallista, latoa tankoon tiukkoja kiloja. Treeni voi olla tehokas kevyemminkin tehtynä ja se voi jopa olla tehokkaampi sinulle juuri silloin kun uskallat tehdä hieman eri tavalla kuin muut.

4 X IKUISESTI:
Voit aina oppia jotain uutta, silloinkin kun luulet tietäväsi kaiken.
Luota ja usko itseesi.
Neljä tunnin treeniä viikossa riittää.
Kuuntele kehoasi ja myönnä heikkoutesi.

TFW Konala, TFW Warrior Challenge, Katarina Kirvesmäki, valokuvaus, sporttimalli, Janina Michaela, bloggaaja, hyvinvointi, treenaaminen, Helsingin paras sali, oppiminen, yhteishenki, kokemuksiaKuvat & muokkaus: Katarina

xxo,
Janina

JÄTÄ KOMMENTTI

*Postaus toteutettu yhteistyössä TFW Konalan kanssa.

Menoani voitte seurata myös Facebookissa, Instagramissa & Bloglovin:ssa.

Avainsanat: , , , , , , , ,

KEHITTYMISEN TUOMA INSPIRAATIO

Kehittyminen katkeaa tyytyväisyyteen. Voiko oikeasti olla niin? Minä en usko siihen. 

TFW Warrior Challengen* neljäs viikko starttasi eilen tiukalla treenillä. Toisaalta siinä ei ollut mitään uutta, sillä jokaisesta treenistä saa tehtyä itselleen tiukan. Niiden tehoon pystyy vaikuttamaan omalle intensiteetillä, nopeudella, teholla, syvyydellä ja tarkkuudella.

Janina Michaela, TFW Konala, TFW Warrior Challenge, kokemuksia TFW, TFW Helsinki, vaeltaminen, kehittyminen, treenaus, lifestyle-bloggaaja, treenibloggaaja, ryhmäliikunta, Visit Ecuador,

Eilisen treeni oli tiukka muistakin syistä, sillä en ollut parhaimmillani. Olin herännyt 5.30 valmistautumaan ensimmäisiin Tough Viking -aamutreeneihin. En siis ainoastaan ollut herännyt aikaisin, nukkunut huonosti ja välillä havahdellen, vaan treenannut jo aikaisemmin päivällä. Olen myös viimeisten viikkojen aikana kärsinyt hengenahdistuksista, keskittymiskyvyn heikkoudesta – treeni on se, joka on pitänyt itseni pinnalla.

Janina Michaela, TFW Konala, TFW Warrior Challenge, kokemuksia TFW, TFW Helsinki, vaeltaminen, kehittyminen, treenaus, lifestyle-bloggaaja, treenibloggaaja, ryhmäliikunta, Visit Ecuador,

TFW Konala on tuonut elämääni paikan, jossa pääsen tehokkaasti purkamaan v*tutustani. Alkulämmittelyssä tehtävien toistojen laskemiset tehdään ääneen. Taidan edelleenkin pitää hallussa salin kovaäänisimmän titteliä – mun sisäinen taistelijani herää kun huudan ja samaan aikaan poistan pahaa oloani. Tällä hetkellä se tuntuu toimivan parhaiten.

Saan myös Challenge-ryhmästämme energiaa. Hitsaudumme kerta kerralta paremmin yhteen. Koitan jokaisissa treeneissä valita uuden treeniparin, jotta tutustuisin heihin lähemmin. Mitä useammat treenit ovat takana, sitä tehokkaammalta treenit näyttävät. Jokainen uskaltaa ja pystyy haastamaan itseään hieman enemmän sekä kannustamaan pariaan äänekkäämmin.

Janina Michaela, TFW Konala, TFW Warrior Challenge, kokemuksia TFW, TFW Helsinki, vaeltaminen, kehittyminen, treenaus, lifestyle-bloggaaja, treenibloggaaja, ryhmäliikunta, Visit Ecuador

Muistan ensimmäisen viikon treenit, jotka olivat kovin hiljaiset. Kaikille meille uusi tilanne vaikutti inhimillisesti, tehden jokaisesta tarkkailijan. Emme tunteneet toisiamme eikä kaikki tunteneet TFW-konseptia. Olemme kehittyneet ryhmänä isoin harppauksin ja olen siitä hitokseen ylpeä.

Kaikki kehittyminen ei ole tapahtunut salin puolella vaan moni on saanut tarvitsemaansa tukea niin ruokavalion kuin elämäntapojenkin parantamiseen. Joku, joka ei juurikaan syönyt kasviksia, onkin innostunut kokeilemaan erilaisia. Joku, jolle herkut ovat jokapäiväistä elämää, kokeilee elää ilman. Moni, jolla on ollut omassa päässään luomia rajoja, on alkanut rikkomaan niitä. Heissä nähtävät ja aistittavat kehitykset inspiroivat minua suuresti. Yhdessä olemme lisänneet hyvää elämämiimme.

Janina Michaela, TFW Konala, TFW Warrior Challenge, kokemuksia TFW, TFW Helsinki, vaeltaminen, kehittyminen, treenaus, lifestyle-bloggaaja, treenibloggaaja, ryhmäliikunta, Visit Ecuador

Koen myös itse kehittyneeni. Kroppani on alkanut tottumaan tähän treenimuotoon. Ensimmäisten treenien jälkeen olin täysin sökönä. Tiedättehän sen tunteen, kun rojahdat kontrolloimattomasti vessanpöntölle? Tai kun käännät sängyssä kylkeä? Jep, juuri sillä tavalla sökönä. Olen palautunut treeneistä paremmin ja vaikka pusken kaikkeni treeneissä en kävele kuolleena ulos. Tarkottaisikohan se jo parantunutta kuntoa?

Janina Michaela, TFW Konala, TFW Warrior Challenge, kokemuksia TFW, TFW Helsinki, vaeltaminen, kehittyminen, treenaus, lifestyle-bloggaaja, treenibloggaaja, ryhmäliikunta, Visit Ecuador

Tällaisten kehityksien huomaaminen motivoi itseäni jatkamaan. Ne tekevät minusta tyytyväisen siihen, että olen lähtenyt haasteeseen mukaan ja laittanut itseni likoon. Huomenna jatketaan kehittymistä voimatreenillä! POW!

xxo,
Janina

JÄTÄ KOMMENTTI

*Postaus toteutettu yhteistyössä TFW Konalan kanssa.

Menoani voitte seurata myös Facebookissa, Instagramissa & Bloglovin:ssa.

Avainsanat: , , , , , , , ,
%d bloggers like this: