koti | JANINA MICHAELA

Lok 11 2016

KUN KOTI MUUTTI MUOTOAAN – STRESSIPESÄSTÄ RAUHANTYYSSIJAKSI

Olohuoneemme keskiössä on iso, paksu, pitkäkarvainen matto. Se on kuin latausmatto, ystäväni sanoja lainaten. Se on niin mukava, että siinä voisi nukkua. Sen merkitys kotonamme on suuri. Saattaa kuulostaa hölmöltä, mutta siinä on muistoja. Se kuuluu tänne ja ilman sitä olisin hukassa. Kun pitkän päivän jälkeen pääsen lysähtämään X-asentoon sen päälle, stressi ja päivän painolasti alkavat valua mattoon. Matto kuin imee ne itseensä. Se on taikamatto. Imee itseensä shaissea ja täyttää hyvät varastot.

Janina Pohja, Fit Times, bloggaaja, koti, Konmari

Kotimme on muuttunut. Sen merkitys turvapaikkana on kasvanut. Et ymmärrä ennen kuin menetät. Miten osuvaa se onkaan taas. Menetettiin kotimme kolmeksi kuukaudeksi ja nyt arvostukseni sitä kohtaan on kasvanut uudelle levelille.

Muuttaessamme takaisin purin tavaroitamme kassi kerrallaan. Katsoin jokaista tavaraa ja kolme neljästä meni myyntipinoon. Olen nauranut tälle, sillä aloin vasta muuttomme jälkeen lukea Konmari-kirjaa – siinähän käsketään ottamaan jok’ikinen tavara käteen ja miettimään tuoko se sinulle iloa. Olin aloittanut tekemään sitä jo itse. Kuinka moni tavara olikaan turha painolasti.

Istuessamme illalla mieheni kanssa totutusti sohvalla, nojasin häneen ja totesin, että nyt on hyvä. Tunsin kuinka kotonamme oli helpompi hengähtää. Katsoin lipastolle, joka ei pursunnut tavaroista vaan jokainen valokuvakehys, kirja ja esine saivat mut hymyilemään. Katseeni kiersi olohuonettamme ja katseeni pysähtyi. Lipaston tärkeimmällä hyllyllä seisoivat jo menneiden isovanhempieni upeat 50-vuotiskuvat. Asiat, jotka merkkaavat, näkyvät kotonamme.

Janina Pohja, Fit Times, bloggaaja, koti, Konmari

Fengshui on luonamme ensimmäistä kertaa. Joku voisi väittää sen johtuvan siitä, ettei peili ole enää oviaukkoa vastapäätä tai, että sänky on vihdoin käännetty järkevään suuntaan. Mä kuitenkin uskon, että rauhan takana on asennemuutos. Koti on muutakin kuin vain katto pään päällä. Se on paikka, joka ottaa meidät vastaan missä kunnossa vain eikä heitä ulos. Geez, alan kuulostaa ihan Konmarilta!

Mä rakastan tätä uutta olotilaa. Tuntuu, että olisin elänyt usvassa ja tältä kotiin tulemisen kuuluu tuntua. Ei stressiä siivouksesta, imuroimisesta eikä järjestämisestä. Kaikella on paikkansa. Mulla on paikkani.

Janina Pohja, Fit Times, bloggaaja, koti, Konmari

Home, I love you.

xxo,
Janina

KOMMENTOI

Avainsanat: elämää, hyvä näin, hyvinvointi, koti, rauhallisuus, turvapaikka

syys 03 2016

2 kommenttia

Ajatuksia, hyvinvointi, Yleinen

TURVASSA

Hei rakkaat ja anteeksi hiljainen blogi, olen ollut pienoisessa tornadossa.

Nyt istun tässä sohvalla, televisiosta tulee yksi lempiohjelmistani, Masterchef Australia, keittiössä kuuluu mieheni kolinaa, tavaroita lojuu ympäriinsä mutta mä vain hymyilen. Mä olen viimein kotona. Ja kaikki tuntuu olevan just niinkuin kuuluukin.

Pääsimme muuttamaan kotiin viime viikon sunnuntaina. Mieheni oli vanhempieni avustuksella nostanut kaikki huonekalut ja tavarat viikonlopun aikana sisään, jotta pääsisin Jyväskylästä palaamaan kotiin. Tuona iltana pakkasimme tavaramme ja kannoimme yli 20 kassia vanhemmiltani kotiin.

Astuessani ovesta sisään törmäsin tunnekuohuun. Kyyneleet valuivat pitkin poskiani. Juoksin makuuhuoneeseen, koska mikään ei voita omaa sänkyä. Makasin siinä ja annoin kaiken tulla ulos. Stressi, suru, menettämisen vaikeus purkautuivat. Tunteeni aaltoilivat koko sunnuntain ja aikaisempien kyynelten kuivuessa uudet sumensivat jo näköä.

Koti on turvasatama. Paikka, jossa ne pienetkin muurit saavat tippua. Viime viikkoina olen kärsinyt hieman hengenahdistuksista, rinta on tuntunut tiukalta enkä ole saanut hengitettyä syvään. Nuo ahdistukset poistuivat ensimmäisen yön jälkeen. Päiviä kiukutellut vasen lapani rentoutui ja kipu lakkasi. On ihmeellistä, kuinka pitkäaikainen henkinen epätasapaino alkaa vaikuttaa fyysisesti.

Rakastan vanhempiani ja olen lapsuudenkodissani kuin kotonani. Kuitenkin 3 kuukautta väliaikaismajoituksessa asuneena, seinät alkavat kaatua päälle. Jouduimme muuttamaan mieheni kanssa tavaramme yli 70 neliöstä alle 15 neliöön. Elimme suoraan laukuista tuon ajan. Tavaraa oli joka paikassa, eivätkä ne järjestelemällä pysyneet järjestyksessä. Paljous alkoi ahdistaa ja ajoi minut myös Konmari-kirjan luokse.

Tavaroiden paikoilleen laitossa menee hetki, sillä käyn jokaisen nurkan lävitse. Vain yhdestä kylpyhuoneen pienestä kaapistamme löytyi puoli Ikea-kassillista tuotteita, jotka saavat lähteä. Sekin on varmasti syy, jonka takia minun on helpompi hengittää. Tiedän, että kodissamme on vähenemissä määrin ylimääräistä – tarkoittaen helpompaa siivousta, järjestyksessä pitoa, luovuuden kukkimista.

Olen tänään ensimmäistä päivää kotona koko päivän. Olen menneet arkipäivät juossut töissä, koulussa ja treeneissä, joten tästä viikonlopusta otan kaiken irti. Nukun pitkään (viime yönä 11 tuntia!), syön hyvin (aloitin Punnitse & Säästä carob-parapähkinöillä :D), katson leffoja, laittelen paikkoja ja valmistaudun ensi viikkoon. Ensi viikolla tuo tornado muuttuu tsunamiksi, sillä olen mukana järjestämässä tapahtumaa, jonka rakennus vie kaikki tunnit päivästä.

Toivon teiltä kärsivällisyyttä, sillä ensi viikon jälkeen aikaa on taas hieman enemmän kokopäivätyön, opparin kirjoituksen, iltakoulun ja muun elämän seassa.

Rakkautta viikonloppuun,
Janina

KOMMENTOI

Avainsanat: ahdistuskohtaukset, ajatuksia, elämää, henkinen hyvinvointi, koti

Hel 01 2016

4 kommenttia

Fit Times, Yleinen

Tavarahelvetti

Tavaran vähennys.

Olen tehnyt sitä tietoisesti viime keväästä alkaen. Kaikki alkoi kun saimme uuden vaatehuoneen ja makuuhuoneen vaatekaapit. Siirtäessämme vaatteita ja tavaroita takaisin paikoilleen karsimme rankalla kädellä. Lopputulos makasi eteisessämme: 11 isoa Ikea-kassillista. Mistä helvetistä se määrä oli tullut?! Muutosta toiseen raahautuneita käyttämättömäksi jääneitä tavaroita. Kaupoista halvalla ostettuja vaatteita, tyylejä ja malleja jotka eivät sovi mulle. Veimme kassit kirpputorille ja toimme takaisin vain kaksi, joiden sisällöt lahjoitimme Fida lähetystorille.

Tuntuu puhdistavalta saada raivattua kotiin tilaa. Viihdyn siellä paljon paremmin kun kaapit eivät pursua turhia tavaroita. Koti on kuin turvapaikka, joten siellä tulisi olla helppo hengittää ja rauhoittua. Kun koti on siisti, elämäkin tuntuu olevan selkeämmässä järjestyksessä. Huomasin sen kuormittavalla syyslukukauden viimeisellä kouluviikolla, tunsin kasautuvien deadlinien painon niskassani mutta en pystynyt keskittymään niiden hoitamiseen kodin ollessa sekaisin. Tein nopean siivouksen ja kouluhommatkin rullasivat.

Pieniä tekoja, pieniä päätöksiä. Niitä tekemällä tavaran paljoutta on helpompi kontrolloida, hallita. En myöskään tule ostaneeksi samalla tavalla kuin vuosia sitten. En tiedä yritinkö täyttää jotain elämäni puuttuvaa osaa, korvata sitä vaatteilla ja elokuvilla, vihkoilla ja sisustuskoreilla. Luulen, että ostelu ja itsensä hyväksyminen, itsevarmuus, liittyvät jollain tasolla toisiinsa. Saatankin olla pidetty ilman että kukaan ihmettelee miksi tuolla on sama neule kaksi päivää peräkkäin.

Alennusmyynnit rullaavat kokoajan kovalla vauhdilla. Tuntuuko, että sieltä löytyy aina jotain kivaa kotiinviemisiksi? Niin mustakin. Olen yrittänyt hillitä itseäni työstämällä ajatusta, ostaisinko sen täysihintaisena? Usein vastaus on ei – silloin tuote jää kauppaan. Poikkeuksen tekee tietysti kalliit tuotteet, jotka ostaisin täyshintaisina JOS tililläni olisi muutama extra-numero – sellaisen löydön tullessa alennuksista vastaan, kotiutus on pakollinen. Heh.

Oma hyvinvointi on parantunut huomattavasti karsimisen aikana, joten aionkin jatkaa sitä. Aloitin tammikuun ensimmäisenä päivänä Minimalismi-pelin. Se on kuukauden kestävä haaste, jonka aikana on tarkoitus päästä tavarasta eroon. Kuun ensimmäisenä päivänä yhdestä, toisena kahdesta, kolmantena kolmesta… Niin pitkälle kuin pääsee. Tavoitteeni oli päästä haaste loppuun, se olisi tammikuussa tarkoittanut yhteensä 465 tavaraa – kiire vei voiton, joten tavoite siirtyi helmikuulle.

Haasteessa on sääntö tavaroiden pitää olla ulkona puoleenyöhön mennessä, annettuna, myytynä, kierrätettynä, heitettynä roskiin. Muutan oman haasteeni sääntöä niin, että voin myös siirtää tavaroita kirpparikasseihin, joissa vien ne maaliskuun alussa myyntiin. Projekti helpompi hengittää alkakoon!

Lähdetkö mukaan?

xxo,
Janina