Olohuoneemme keskiössä on iso, paksu, pitkäkarvainen matto. Se on kuin latausmatto, ystäväni sanoja lainaten. Se on niin mukava, että siinä voisi nukkua. Sen merkitys kotonamme on suuri. Saattaa kuulostaa hölmöltä, mutta siinä on muistoja. Se kuuluu tänne ja ilman sitä olisin hukassa. Kun pitkän päivän jälkeen pääsen lysähtämään X-asentoon sen päälle, stressi ja päivän painolasti alkavat valua mattoon. Matto kuin imee ne itseensä. Se on taikamatto. Imee itseensä shaissea ja täyttää hyvät varastot.
Kotimme on muuttunut. Sen merkitys turvapaikkana on kasvanut. Et ymmärrä ennen kuin menetät. Miten osuvaa se onkaan taas. Menetettiin kotimme kolmeksi kuukaudeksi ja nyt arvostukseni sitä kohtaan on kasvanut uudelle levelille.
Muuttaessamme takaisin purin tavaroitamme kassi kerrallaan. Katsoin jokaista tavaraa ja kolme neljästä meni myyntipinoon. Olen nauranut tälle, sillä aloin vasta muuttomme jälkeen lukea Konmari-kirjaa – siinähän käsketään ottamaan jok’ikinen tavara käteen ja miettimään tuoko se sinulle iloa. Olin aloittanut tekemään sitä jo itse. Kuinka moni tavara olikaan turha painolasti.
Istuessamme illalla mieheni kanssa totutusti sohvalla, nojasin häneen ja totesin, että nyt on hyvä. Tunsin kuinka kotonamme oli helpompi hengähtää. Katsoin lipastolle, joka ei pursunnut tavaroista vaan jokainen valokuvakehys, kirja ja esine saivat mut hymyilemään. Katseeni kiersi olohuonettamme ja katseeni pysähtyi. Lipaston tärkeimmällä hyllyllä seisoivat jo menneiden isovanhempieni upeat 50-vuotiskuvat. Asiat, jotka merkkaavat, näkyvät kotonamme.
Fengshui on luonamme ensimmäistä kertaa. Joku voisi väittää sen johtuvan siitä, ettei peili ole enää oviaukkoa vastapäätä tai, että sänky on vihdoin käännetty järkevään suuntaan. Mä kuitenkin uskon, että rauhan takana on asennemuutos. Koti on muutakin kuin vain katto pään päällä. Se on paikka, joka ottaa meidät vastaan missä kunnossa vain eikä heitä ulos. Geez, alan kuulostaa ihan Konmarilta!
Mä rakastan tätä uutta olotilaa. Tuntuu, että olisin elänyt usvassa ja tältä kotiin tulemisen kuuluu tuntua. Ei stressiä siivouksesta, imuroimisesta eikä järjestämisestä. Kaikella on paikkansa. Mulla on paikkani.
Home, I love you.
xxo,
Janina
JANINA MICHAELA 
Oi, ihana teksti muru<3 Koti on paras paikka.
TykkääTykkää
Niin on ! Hitto. Parasta. <3 Ehkä se nyt kesän jälkeen myös korostuu, kun on ensin touhottanut menemään ja syksyn tullen rauhottuu enemmän kotiin.
TykkääTykkää
Kyllä! Kyllä! KYLLÄ!
Juuri se, että on helpompi hengittää. Mulle on ollut iso muutos myös pestä pyykkiä pari kertaa viikossa. Sitä tulee silloin paljon vähemmän kuin ennen ja sen ripustaminen käy parissa minuutissa. Ennen saattoi olla kolme tai neljäkin(!) koneellista ja jokainen erä otti päähän. Niiden ripustaminen vei tuhottomasti aikaa. Nyt on paljon kivempaa sekin. :)
TykkääTykkää
I knows ! Toikin on niin totta, tekee pikkuhiljaa asioita niin niitä ei kerkeä kasaantua listaksi vaan kokoajan homma rullaa stressittömästi. Eikä sitten tuu myöskään paniikkia, jos joku päivä jäisi tekemättä tai sun tapauksessa pesemättä. :) Tiiän kyllä miltä tuntuu paniikissa pestä jotain vaatteita käsin ja kuivatella millon missäkin köyhässä parvekkeen tuulessa.. :D
TykkääTykkää