Avainsana-arkisto: kuulumisia

Ongelmana on: sä luulet, että sulla on aikaa

Sinä iltana taivas oli kirkas. Ympärillä vallitsi pimeys, joka puristi rintaa. Kyyneleet valuivat poskia pitkin, saankohan edes happea. Kyyneleet viilenivät vieriessään, posket tuntuivat jäätyvän. Nenä tukkiutui, päätä alkoi särkeä.

Nostin katseeni taivaalle, kirkas tähtitaivas. Tunsin näkeväni koko maailman. Tiesin katsovani samaa taivasta kun rakkaat maailman toisella puolen.

Sinä iltana sain uutisen, jenkki-äitini on joutunut sairaalaan agressiivisen vatsakivun takia. Se oli alkanut perus flunssasta ja päätynyt diagnoosiin syövästä. Syövästä, joka syö elämän äidistäni. Uutinen pysäytti kaiken, vaikka ympärilläni oli parikymmentä vanhaa ja uutta ystävää. Tuijotin puhelinta, en voinut ymmärtää sanoja. Luin ne uudestaan ja uudestaan – tarkoittaako tämä etten näe rakasta ihmistä enää koskaan?

Ei ollut mahdollisuutta kuin antaa shokin, pelon ja järkytyksen purkautua. Olimme viettämässä rakkaiden häitä, mutta en pystynyt pitämään tunteita sisälläni. Voiko sanoa padon murtuneen, jos ei pystyisi edes patoa rakentamaan? Elän tunteella, piilottelematta. Olen kiitollinen näistä ystävistäni, jotka antavat minun olla kuin olen. Upea morsian, joka halaa niin tiukasti, että paha olo melkein unohtuu.

Soitin kotiin Yhdysvaltoihin, rukoilin saavani isän kiinni. En tiennyt mitä sanoa, tunsin vain soiton olevan tärkeä. Olisin hypännyt autoon ja ajanut paikalle, jos olisin voinut. Puhelusta välittyi suru ja järkkymätön rakkaus. Äiti on nyt ammattilaisten käsissä.

Kolme viikkoa tapahtuneen jälkeen olemme tässä, tässä päivässä. Sain keskiviikkona viestin, äiti on nukkunut yön aikana pois. Minun elämän mentorini (se kuvailee hänen vaikutusta elämässäni), joka on vaikuttanut elämäni suuntaan sekä käytöstapoihini suuresti, on poissa. Jos minusta kasvaa prosenttiakaan hänenlaisensa ihminen, olen kultaa.

Viimeiset kaksi päivää olen itkenyt, pohtinut, itkenyt. Lämpöä sisälleni luo tieto, että saadessani äidin sairaalahuoneen numeron, en odotellut. Tiesin hänen heikosta tilastaan ja sisälläni kuohusi ajatus, että nyt on soitettava. Soitin, en arvaillut, en miettinyt. Se puhelu oli lyhin ikinä puhumamme, vain 3 minuuttia. Saimme molemmat sanottua tärkeimmän, rakastan sinua. Nukuin sen yön hyvin.

En halunnut uskoa, että hän lähtisi näin nopeasti, mutta tiesin, että sen uhka on. En ajatellut enää ”no huomenna sitten” sillä sitä ei olisi välttämättä ollut. Meillä ihmisillä on ongelmana se, että luulemme meillä olevan aikaa. Aikaa viettää yhteisiä hetkiä, puhua, nauraa, kertoa tunteista. Minä rakastan sinua voi tuntua hankalalta sanoa, mutta se on pieni härkä, minkä sarvista ottaa kiinni. Isompi härkä on se, kun huomaat ettei aika riittänyt, etkä sanonut.

Aikaa ei ole hukattavaksi, joten laita ystävälle viestiä ”olet tärkeä minulle”. Pyydä puolisolta anteeksi aamun kiukuttelua. Äläkä nukahda riidoissa, puhu ja selvitä. Anna muille pyyteettömästi ja kaikki hyvä tulee ympyröimään sinut. Sen opin vain seuratessa äitiäni: hän antoi ja antoi, vaatimatta mitään takaisin. Hän oli minun maailmani vaikuttaja ja tavoitteenani on viedä hänen sanomaansa muille.

Janina Michaela

Tänään aurinko paistaa, taivas on kirkas. Myrskyn jälkeen on poutasää. Pilvet punertavat, äiti katselee ylhäältä. Olemme tottuneet tähän, pitkään välimatkaan. Meillä oli äidin kanssa tapana vitsailla, että aina lähtiessäni Jenkeistä Suomeen olisinkin vain lähtenyt ruokaostoksille Wal-Martiin ja palaamassa pikaisesti. Tällä hetkellä olen ostamassa kurkkuja, sillä viimeksi ostin vahingossa kesäkurpitsoja. Minulle, äiti on nyt käymässä kirkolla raamattukerhossaan ja palaamassa pikapuoliin.

Taivas on saanut ainutlaatuisen enkelin enkä usko, että äiti lepää. Hän hyörii ympäriinsä, on tavannut jo uusia ystäviä, nauranut silmät vetisinä ja kertonut kaikille jotain positiivista heistä itsestään.

Rakkautta.

xxo,
Janina

Avainsanat: , , , , ,

EDESSÄ UUSI ARKI

Uudeksi arjeksi olen tilannettani kutsunut. Siltä se ainakin minusta tuntuu, sillä moni asia ja aikataulu on erilainen kuin aiemmin tänä vuonna. Rytmistä tulee säännöllinen, ainakin suurimmaksi osaksi. Jokainen meistä tietää, että arjessakin on muuttujia, oli se kuinka säännöllistä tahansa.

Janina Michaela, somevaikuttaja, uusi arki, uusi työpaikka, markkinointikoordinaattori, bloggaaja, Laajalahti, Visit Espoo

Mitä uusi arki käytännössä tarkoittaa? Se tarkoittaa minulle etätöiden muuttumista toimistossa tehtäviksi töiksi. Kukaan ei sitä vaadi, mutta koen, että se olisi kaikkien edun mukaista. Olen ollut kyseisessä työpaikassa jo toukokuusta alkaen – kyllä, olen tehnyt kahta työtä samaan aikaan. Toukokuusta syyskuun loppuun olin kuitenkin osa-aikaisena, tein vähintään 15 tuntia viikossa. Työnantajani on selkeästi ollut tyytyväinen minuun, sillä päivitti sopimukseni täysiaikaiseksi ja kokosi aivan uuden työnkuvan minua varten – sellaisen, jossa hyödynnetään minun vahvuuksiani sekä suuntia, joissa haluan kehittyä. Aika täydellistä sanoisin.

Työ on arkeni isoin muuttuja, sillä keväästä asti olen tehnyt etätöitä joko omasta kotoa, kahvilasta tai pomoni luota. Nyt alan istumaan aivan Helsingin ytimessä työtuntini ja olen siitä suunnattoman innoissani, vaikka loppuvuoden suunnitelmat heittivätkin 180-astetta. Henkisesti ja fyysisesti rankan tammi-syyskuun jälkeen olin ajatellut tekeväni vain tuota osa-aikatyötäni sekä keskittymään hyvinvointiini.

Kuten sanottua nuo 15-tuntiset viikot muuttuivat 37,5-tuntisiksi. Edessä on intensiivinen loppuvuosi, sillä tekemistä on erilaisten projektien kanssa paljon. Joku ehkä miettii, miksi lähdin muuttamaan suunnitelmiani? Syitä on useita, mutta a) en halunnut jättää työnantajaani hankalaan tilanteeseen, b) olen vilpittömästi innoissani tästä työnkuvasta sekä työpaikastani, c) kiinnostukseni määrä kertoi minulle tämän olevan toimiva keino saada rytmiä elämään ja sitä kautta rauhoittumaan.

Janina Michaela, somevaikuttaja, uusi arki, uusi työpaikka, markkinointikoordinaattori, bloggaaja, Laajalahti, Visit Espoo

Odotan loppuvuodelta paljon muunkin kuin uuden työnkuvan saralla. Toivon, että pääsisin vihdoin treenaamaan edes yhden kokonaisen kuukauden kunnolla. Syyskuusta käteeni jäi YKSI ainoa treeni. Ensimmäisen viikon painoin donitsit taulussa ison tapahtuman tuotannossa ja loppukuun makasin sohvalla nollat taulussa. Ei yhtään minun tyylistäni, joten voin kertoa kuulleeni paljon naksuntaa kalloni sisällä.

Tänään se sitten alkaa, uusi arkeni markkinointikoordinaattorina sekä lokakuun upea treenikuukausi. Wish me luck – antakaa mun pysyä terveenä.

xxo,
Janina

JÄTÄ KOMMENTTI

Avainsanat: , , , ,

NIIN HYVÄSSÄ KUIN PAHASSA

I’ll have your back. Niin mä olen aina ystävilleni luvannut ja tiennyt olevani sanojeni mittainen nainen. Koskaan ennen en ole kuitenkaan joutunut tällaiseen tilanteeseen. Tai päässyt, ”joutunut” kuulostaa kovin negatiiviselta eikä tämä sitä ole.

Janina Pohja, Fit Times, Nuuksio, Espoo, Visit Finland, luontopolku

Olen kannustanut ystäviäni tekemään rohkeita päätöksiä. Saattanut lentokoneen kyytiin, ollut olkapäänä kun maailma ei ole ollut reilu, pitänyt kädestä toivoen parasta, potkaissut persuksille päätösten reunalla ja innostunut jokaisesta onnistumisesta. Ja nyt myös majoittanut ystävän, jotta hän pääsee tavoittelemaan unelmiaan.

Olen aina ajatellut, että se mikä on mun on myös ystävieni. Ei suoraan, mutta ajatuksen tasolla. Oli kyseessä sitten tapahtuma, kontakti, vaate, rahapalkinto – kaikki se on parasta jaettuna. Täydellinen win-win -situation. 

Nyt jaamme kotimme kolmen kuukauden ajan ja vaikka se aluksi jännitti, ehkä välillä myös laittoi miettimään kaksi kertaa, niin päädyin aina samaan tulokseen. Multa on kysytty ”miksi?”, mutta miksi ei? Miksi en auttaisi ystävääni kun mulla on siihen mahdollisuus, joka ei ole multa pois millään tasolla?

Janina Pohja, Fit Times, Nuuksio, Espoo, Visit Finland, luontopolku

Ystäviä ei pysty ylikorostamaan, ei heidän merkitystään pysty kirjoittamaan sanoiksi. Heihin kiteytyy kaikki. Ja sen takia I’ll have your back. Every single day. 

Isolla lovella!

xxo,
Janina

KOMMENTOI

Avainsanat: , , ,
%d bloggers like this: