Sunnuntaina 14.1.2024 klo 8 tulivuori purkautui Islannissa. Purkautuminen oli jo toinen kuukauden sisään samalla alueella Reykjanesin niemimaalla. Tällä kertaa purkaus oli pienempi, mutta pahempi.

Tulivuori. Niin se mietitytti jo Suomesta käsin marraskuussa maanjäristysten alkaessa Reykjanesin niemimaalla. Silloin alkoi myös odotus. Purkaantuuko se, eikö purkaannu? Mitä tapahtuu vaihdolle? Joulukuuun 18. päivä purkautuminen tapahtui, pahimpia skenaarioita ”paremmissa paikoissa”. Sen jälkeen seurasin tilannetta, mutta en ajatellut sitä aktiivisesti.

Sunnuntai 14.1.2024. Herätyskello soi klo 09.30. Olen tavalliseen tapaan laittanut puhelimen illalla lentokonemoodiin. Aamun ajatuksissa pyörivät vessa, kahvi ja mahdollisuus aloittaa päivä kirjoittamalla. Puhelin pysyköön lentokonemoodissa, jotta sormet vipeltäisivät tajunnanvirtaa häiriöittä.

Nousen ylös muutaman torkutuksen jälkeen. Laitan veden kiehumaan (pikakahvi!) ja yhtäkkiä Essin huoneen ovi on auki. ”Ootko lukenut?!”Ette ylläty, en ollut. Essi kertoo tilanteesta, onneksi, sillä muuten olisin istunut keittiön pöydän ääressä, lentokonemoodissa, kirjoittamassa ajatuksia asunnosta tai yliopistosta. En kerennyt avata konetta. En edes kahvia laittaa. Televisio auki, paikalliset uutiset käyntiin.

Mitä siis tapahtui? Maailma pysähtyi Islannin tilanteeseen. Klo 8 paikallista aikaa, tulivuori purkautui toistamiseen kuukauden sisään Reykjanesin niemimaalla. Tällä kertaa ”vain” 25 % voimakkuudella joulukuiseen verrattuna, mutta kaikilla muilla tavoin pahemmin. Nyt ensimmäinen purkaushalkeama aukesi jonkin matkan päässä Grindavikin kalastajakylästä, suurimmaksi osaksi paikallisten rakentamien suojamuurien toisella puolella. Laava valui kuitenkin vauhdilla Hagafellin rinteeltä kohtisuoraan Grindavikia.

Muutama tunti ensimmäisen purkaushalkeaman jälkeen avautui uusi halkeama vain muutamien satojen metrien päästä kotitaloista. Tämä yllätti kaikki. Ensin se vaikutti pieneltä, mutta tuntien edetessä halkeama jatkoi kasvamistaan. Liian lähellä taloja, liian kaikkea jotta mitään olisi ollut tehtävissä. Aamusta alkaen uutisissa kerrottiin olevan tunneista kiinni, että ensimmäinen talo jää laavan alle. Siis jonkun kotitalo. Toisen halkeaman takia se tapahtui jo klo 14. Odottamaton tapahtuma, jonka etenemistä pystyi vain seuraamaan sormet ristissä. Ja näin on edelleen. Laava söi taloja iltapalaksi.

Suomesta käsin loppuvuoden tilannetta oli melko helppoa seurata, mutta sen eteneminen ja hoitaminen aiheutti itsessä ja monissa läheisissä kysymyksiä. Takerruin silloin paikallisten kokemukseen ja osaamiseen, niin teen nytkin – kuten koko Islannin väki. Tulen ja jään maassa tulivuoren purkautuminen on niin normaalia kuin se voi olla. Siihen varaudutaan, siihen reagointia harjoitellaan, sitä ennakoidaan. Kuten lauantain ja sunnuntain välisenä yönä klo 3: Grindavik evakuoitiin pikaisesti. Tämäkin oli vain aikaistettu evakuointi, sillä kylän asukkaille oli suunniteltu rauhallisempi evakuointi maanantaihin klo 19 mennessä eli viranomaiset ovat olleet tilanteen päällä hyvissä ajoin. Koko Grindavikin alue on ollut 100 % evakuoitu jo ennen kuin purkautuminen oli alkanut aamukahdeksalta.

On ollut pysäyttävää seurata tilannetta. Suomessa emme juuri luonnonkatastrofeista kärsi, joten tällaisia tuhoja ei ole joutunut seuraamaan kuin uutisten välityksellä kaukana kotimaasta. Tilanteet voivat muuttua todella nopeasti, nyt 4000 henkilön kodit ja elämät jäävät laavan alle. Maanjäristykset aiheuttavat railoja katujen alle; osa näkyvissä ja osa ei. Yhtä viime vuoden järistysten aiheuttamaa railoa korjaamassa ollut työmies oli tippunut railoon. Monien päivien etsintöjen jälkeen häntä ei oltu löydetty ja etsinnät jouduttiin lopettamaan päivää ennen sunnuntain purkausta liian vaarallisten olosuhteiden johdosta.

Samalla uutisissa pelastusviranomaiset joutuvat muistuttamaan turisteja olemaan tulematta alueelle tai läheisille alueille. Vähäisiä resursseja on jouduttu käyttämään ohjaamaan ihmisiä pois. Ymmärrän, että olisi ainutlaatuinen kokemus nähdä tulivuoren purkausta livenä ja haluaisin itsekin. Tuntuu kuitenkin vastuuttomalta lähteä ajamaan kohti aluetta, jossa pelastusviranomaiset ja työmiehet vaarantavat elämänsä suojellakseen kylää rakentamalla lisää suojamuureja. Kohti aluetta, jonka asukkaat on keskellä yötä evakuoitu ja, jotka seuraavat samasta livelähetyksestä meidän kanssa kenen naapurin, ystävän tai oman perheen talo tuhoutuu ensin? Täysin eri asia olisi jos purkautuminen olisi tapahtunut kuin kesällä 2022 eli keskellä ”ei mitään”, jonka vuoksi myös viranomaiset antoivat luvan mennä paikan päälle tilanteen rauhoituttua.

Kaikki ajatukset on vahvasti kylän asukkaiden tuskassa. He eivät tule pääsemään kotiin kuukausiin, jos koskaan. Maan hallitus tekee parhaillaan uusia suunnitelmia mm. tulivuorivakuutuksen korvauksien osalta ja auttaa asukkaita löytämään uusia pitempi aikaisia koteja.

Jos haluat seurata tilannetta, tässä muutamia linkkejä:

• Islannin uutissivusto pitää liveseurantaa täällä. Tätä myös itse seuraan eniten.
• Presidentin uusimman puheen englanniksi voit lukea täältä.
• Islannin poliisin yleisen turvallisuusosaston Facebook-sivut päivittyy myös säännöllisesti.
• Isak Finnbogason Youtube-kanavalta näkee liveseurantaa dronen kyydistä.

Jos herää kysymyksiä tilanteesta niin minuun voi olla yhteydessä. Reykjavikiin tilanne ei ole vaikuttanut oikeastaan ollenkaan vaikka olemme noin 40 km päässä alueesta. Taivaanrannassa on näkynyt vain punaisen pilven kajo. Rikki ei ole haissut enkä itse ole sadoista maanjäristyksistä tuntenut yhtäkään.

Seurataan tilannetta, pyrin kokoamaan jatko-osan lähipäivinä.

xxo
Janina