mökki | JANINA MICHAELA

Hei 18 2016

JOSKUS VAIN TARVITSEE TAUON

AH. Silmät rähmässä kömmin sängystä. Vieläkin tekisi mieli nukkua, mutta nälkä murisee vatsassa. Mitähän sitä tekisi aamupalaksi? Vetäisen niskaan jotain mihin käteni ylettyy, nyt ei ole niin väliä mitä. Astun ulos aitasta ja hieraisen silmiä. Aurinko paistaa siniseltä taivaalta ensimmäistä kertaa ja järvi on tyyni – tämä on sellainen hetki, jollaisena mökillä vietetyt kesät muistan. Hengitän syvään.

Janina Pohja, Fit Times, Mänttä, kesämökki, melonta, auringonlasku, rauhallinen, loma, kesäloma, mini, järvi OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jalat vievät rantasaunalle. Tänä kesänä opitusta tavasta on tulossa rutiini. Opin sen Kitteellä, Marissan innoittamana. Aamu-uinti. Riisun vaatteet ja vedän uimapuvun päälle. Ilma on lämpimämpi kuin menneinä päivinä, kastan varpaani veteen, se tuntuu kylmemmältä. Miko kahlaa vauhdilla syvemmälle, saa järven pinnan lainehtimaan, ja sujahtaa pinnan alle. Ah, kuinka hyvältä tiedän ton tuntuvan. Oon liian hereillä, vesi tuntuu liian kylmältä. Miko seisoo järvessä, auringonpaisteessa ja kehottaa tulemaan. Miten se tänä aamuna tuntuukin niin hankalalta. Se on asenteesta kiinni, mietin ja isken jalkani veteen. Kahlaan eteenpäin ja haukon happea. Viileä vesi tuntuu salpauttavan hengen. Sujahdan järveen ja hyvän olon tunne täyttää kehon – tämän takia tätä tehdään. Paras startti päivälle.

Hymyilyttää. Kietaisen pyyhkeen ympärilleni ja astelen mökille. Tupa on hiljainen, lämmin, kahvin tuoksuinen. Juon aamukahvin sangon kokoisesta mukista, juuri niin kuin kuuluukin. Katan aamupalan pöytään ja avaan kesken jääneen Jarkko Ruudun Jumalaisen näytelmän. Kirjan, jonka ensimmäisten sadan sivun aikana olen nauranut. Jätkällä on sana hallussa ja huumorintaju samalla levelillä omani kanssa. Osa hänen muisteluitaan voisi olla suoraan omasta elämästäni. Lukeminen vie mennessään, uppoan lätkän maailmaan ja näen itseni paikan päällä – kärpäsenä katossa.

Janina Pohja, Fit Times, Mänttä, kesämökki, melonta, auringonlasku, rauhallinen, loma, kesäloma, mini, järvi

Aloitin toukokuun lopussa, kevät lukukauden loputtua, työharjoitteluni eikä mulla ole virallista kesälomaa ollenkaan. Seuraavan lomani pidän jouluna, mutta sitä ennen pystyn nauttimaan pitkistä viikonlopuista – mun minilomista! Vapaapäivät tuntuvat lomalta vasta kun olen päässyt pois omasta arjestani, keskeltä Stadia. Mökki on pettämätön ja maksuton valinta. Olen kirjoittanut tästä paikasta, elämäni tyyssijasta, aikaisemminkin. Sen merkitys elämässäni tuntuu vain korostuvan. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä nostalgisemmaksi kaikki muuttuu.

Tänään on viimeinen minilomani päivä. Kirjoittaessani tätä, tein päätöksen viettää vielä tämä ilta mökillä ja herätä aikaisin aamusta ajamaan kohti töitä. Mikään ei nimittäin ole parempaa kuin rauhallinen ilta mökillä. Katsoa auringon laskua kajakista. Kellua keskellä tyyntä, punertavaa järveä. Kuten juuri eilen illalla. Nousimme kajakkeihin vasta iltakymmenen maissa ja lähdimme melomaan kohti auringonlaskua. Vain me ja metsän taakse katoava valo.

Janina Pohja, Fit Times, Mänttä, kesämökki, melonta, auringonlasku, rauhallinen, loma, kesäloma, mini, järvi

Akut latautuvat parhaiten meikittömänä, tukka sotkuisena ja paljasjalkaisena. Siinä mä olen onnistunut.

xxo,
Janina

KOMMENTOI

Avainsanat: elämää, kuulumisia, loma, mökki, onnellisuus, rauhallisuus

Tam 07 2016

1 kommentti

Ajatuksia, Fit Times, Yleinen

ALKU

Kirkkaaksi jäätynyt järvi. Vaalea, sininen taivas, jota myötäilee keltaisen ja punaisen eri sävyiset kaistaleet. Kaikkialla on hiljaista. Kevyesti pureva pakkanen ujuttautuu ikkunankarmeista sisään, äidin joululahjaksi antamat villasukat tuovat lämpöä varpaille. Lämpöpatteri puhaltaa täydellä teholla, mutta ilma on silti raikas. Takana on yhdentoista tunnin unet. Olet nukkunut levollisen syvää unta. Herääminen rakkaimpasi vierestä saa aamun hipomaan täydellisyyttä.

Edellisenä iltana taivaalta säihkyivät vain tähdet. Tuhannet tähdet, joita on avaruudessa enemmän kuin hiekan jyviä maassa. Makasit huurteisella nurmikolla, hengitit syvään ja vain katsoit. Olit nähnyt vastaavaa ainoastaan elokuvien taivailla. Uskomatonta, kuinka tästä paikasta voi edelleen, vuosienkin jälkeen, löytää uusia puolia. Kuinka tämän paikan merkitys vain kasvaa vuosien saatossa.

Vuoden ensimmäinen päivä alkoi juuri niinkuin sen toivoisikin alkavan. Rauhallisesti, kattavan aamupalan ja höyryävän ison kahvin kanssa, nautittu kirja. Ajattomasti, kahteen päivään en seurannut kelloa, koska sille ei ollut tarvetta – mitään ei tarvinnut tehdä. Raittiissa ilmassa tehty kävelylenkki sai nenän pään punaiseksi ja sydämen sykkimään järvenjään riksahdellessa askelien alla. Ympärillä, näköpiirissä, ei ollut ketään. Vain naapurien lämpimistä mökeistä kajastaneet valot leijuivat yön pimeydessä.

Saunan lämpeäminen vaati kärsivällisyyttä, päättäväisyyttä ja aikaa – kokonaiset kolme ja puoli tuntia. Jokainen saunan ja mökin välillä ravattu kerta oli löylyn arvoinen. Saunan raikkaana oli taivaallista käpertyä sohvan nurkkaan peiton kanssa ja laittaa hömppäelokuva pyörimään. Kömpiä yläkertaan kylmien lakanoiden väliin ja pysyä lämpimänä mieheni vieressä. Herätä aamulla levollisena ja aloittaa päivä ihastelemalla sen hetken täydellisintä näkymää ikkunasta.

Pidetään siitä mielentilasta kiinni myös arjen hulinan keskellä. Siinä onkin sitten tavoitetta tälle vuodelle!

xxo,
Janina

Avainsanat: elämää, järvi, kuulumisia, mökki, uusi vuosi

Kes 18 2015

2 kommenttia

Ajatuksia, Fit Times, Yleinen

Happee

Auto kaartaa hiekkatieltä mökin pihaan. Astut autosta ulos ja hengität syvään. Raitis ilma täyttää keuhkot. Tuntuu, että on helpompi hengittää. Aurinko paistaa kirkkaan siniseltä taivaalta ja järvi on tyyni. Käyt istumaan laiturin nokkaan, katsot rauhallista maisemaa ja suljet silmäsi. Tässä on hyvä näin.

On onni, että perheelläni on tälläinen rauhoittumispaikka. Paikka, niin rakas ja täynnä muistoja. Melkein jo hiekkatielle kääntyessä voi tuntea stressin lievenevän ja olkapäitä painavien taakkojen kevenevän. Täällä saa ajatukset juosta vapaasti ja kaikki aistit rauhoittua. Sitä olen kaivannut jo pitkään. Pientä hengähdystaukoa.

Kisojen jälkeiset viikot, kuukaudet, ovat olleet täynnä tekemistä. Olen halunnut nauttia elämästä ja varsinkin ystävieni seurasta. En ole montaakaan kertaa sanonut ehdotuksille ei. Olen ollut vapaampi menemään – olen mennyt, nähnyt ja kokenut. Vaikka olen nauranut vatsalihakset kliseisen kipeiksi ja nauttinut jokaisista treffeistä, olen unohtanut rauhoittua. Olen painanut “Stadi” -putkessa; töitä, treenejä, ystäviä.

Treffit ovat poikkeuksetta venyneet myöhäisiksi, yöunien kärsiessä. Liian tutuiksi ovat tulleet 5-6 tunnin unet ja pitkät päivät. Arkirytmini ovat heittääneet härän pyllyä enkä voi sanoa täysin tykkääväni siitä. Myönnän, ystäväni ovat jokaisen valvotun hetken arvoisia enkä vaihtaisi yhtäkään hetkeä nukkumiseen.

Tänä vuonna juhannus on minun hetkeni levätä, selventää ajatukset tulevasta ja nauttia perheeni seurasta. Syödä hyvin ja antaa lenkkeilyyn hurahtaneiden jalkojeni viedä.