Naurattaa. Penakamu vitsailee. ”Muista piukat pakarat!” Jep, sillähän se penkkienkka nousee. Niinhän se nousikin.
Penakamu. Käkätyskamu. Spottikamu. Enkkakamu. Rajojen puskija. Tärkeällä henkilöllä on monta nimeä.
TFW:llä jokainen treeni vedetään taisteluparin kanssa. Taisteluparista aka treeniparista saa paljon, kun muistaa myös antaa ja reagoida takaisin. Parin tarkoituksena on kannustaa ja coachata – äänekkäästi tietenkin. Näiden lisäksi spottaaminen kuuluu tuohon taisteluparin tehtävien pyhään kolmioon. Kannustaminen ja vinkkien jako tarvitsee äänenkäyttöä, mutta myös spottaus on kahdenkeskistä kommunikointia. Sanatonta keskustelua, joka vaatii keskittymistä ja reagointia.
Mitä pidempään toisen kanssa treenaa, sitä tutummaksi tulee toisen treenityylin kanssa. Tiedät kuinka hän latautuu nostoihin, mikä irvistys huutaa ”tiukkaa tekee, mutta tehköön” ja mikä puuskahdus tarkoittaa ”ei nouse.” Saatat huomata näitä asioita ennen kuin treenipari itse ymmärtää tilannetta. Hereillä on oltava.
Kuten sanottua, meillä TFW:llä treenataan A I N A parin kanssa. Silloinkin kun treeni tehtäisiin yksin tai omaa tahtia. Sinä olet parina vastuussa sen toisen energiasta, meiningistä, väsymyksen läpi puskemisesta ja kannustuksesta. Mikään treeni ei ole niin kiireinen (vaikka aikaa vastaan tekisi) etteikö kerkeäisi heittämään yläfemmat parille ja huutamaan salin toisesta päästä muistutuksia siitä, että tässä sopassa ollaan yhdessä. Niin parin kuin koko treeniporukan kanssa. Vaikka kannustaisit vain pariasi treenin aikana, et muistaisi muiden nimiä, niin hekin kuulevat kannustuksesi. Ehkä inspiroituvat ja huomaavat itsekin alkavansa tehdä kovempaa ja kannustamaan enemmän.
Kannustamalla yhtä, kannustat huomaamattasi kaikkia. Minä ainakin jaksan sitä paremmin mitä äänekkäämpää salilla on. Mitä enemmän kuulen ”anna mennä” ”lasketaan yhdessä” ”muista hengittää” ”sit mennään, joooo!” sitä enemmän olen hereillä ja viimeistään siinä vaiheessa taistelija minussa havahtuu.
Minulla on ollut onni kulkea samaa treenirytmiä yhden Konalan taistelijan kanssa. Vaikka salillamme kannustetaan vaihtamaan paria, on tutussa parissa myös puolensa. Varsinkin voimatreeneissä. Käytämme kaiken lisäksi samoja painoja. On vaivatonta kun voi luottaa toiseen nostojen hetkellä, mutta suorituksen jälkeen toisella on jo vitsi kielenpäällä ja suu virneessä. Täydellistä.
Tuon saman parin kanssa olemme tehneet niin penkki- kuin kyykkyenkkamme ja lisää on tulossa. Ensi viikosta pääsen vihdoin takaisin treenirytmiini ja saan täyden rähinän päälle. ;) Jalat ovat jo paremmassa kunnossa ja henkinen jaksaminenkin jo vihreän puolella.
xxo,
Janina
Ps. Se penkkienkka: 55 kg, painavempi tuli alas mutta ei noussutkaan ylös. :D
JANINA MICHAELA 