Avainsana-arkisto: Opiskelu

MARKKINOINNIN POIKAMIES MURSKASI SEN!

Seuraa paljon tekstiä, tunteita ja hieman aiheesta toiseen hyppelyä, mutta kevennetään tunnelmaa aluksi huikealla vitsillä. Toisaalta, se vitsi myös hyppii otsikossa.

Valmistuin joulukuisena, pimeänä maanantaina virallisesti tittelillä Marketing Bachelor of Business Administration. Käytän paljon englantia somessani, sillä se on ympäri maailmaa siunattujen ystävieni yhteinen kieli. Postasin Facebookissani kuvan valmistujaisseremonian jälkeen nopealla tekstillä ”CRUSHED IT! MARKETING BACHELOR!”, joka oli sitten Suomessa kääntynyt sujuvasti ”MURSKASI SEN! MARKKINOINTI POIKAMIES!” = täydellistä postauksen otsikkoainesta. Saadessani kaveriltani tämän viestin nauroimme pöytäseurueeni kanssa valmistujaisdinnerillä. Käännös kuvaa hyvin fiiliksiäni opintojeni loppuvaiheessa kun kolmen englanniksi opiskellun vuoden jälkeen minua pyydettiin kirjoittamaan kypsyysnäyte suomeksi – käyttäen oikeita liiketaloudentermejä suomeksi. Loogisuutta siinä on yhtä paljon (ellei vähemmän) kuin tuossa lauseessa.

Kolme vuotta, 213 opintopistettä, tuhansia kahveja, liian monia valvottuja öitä, ylitsepääsemättömiltä tuntuvia aikoja, kyyneleitä ja laskematon määrä kirosanoja. Vuodet olivat kuin vuoristoratakyyti, jossa tekniset viat melkein heittivät laidan yli ja saivat tippumaan kyydistä. Mutta samaan aikaan olen istunut kyydissä, nostanut kädet ilmaan ja kiljunut ilosta – olen rakastanut näitä vuosia, niiden opetuksia ja kaikkea mitä ne ovat pitäneet sisällään.

Kolmeen opiskeluvuoteen mahtui paljon muutakin kuin opintoja. Opintojen ensimmäisen puoliskon ajan valmistuin bodyfitness-kilpailuihin ja toisen puoliskon yritin palautua niistä. Iso virstanpylväs, joka oli alitajuntaisesti läsnä kaikki hetket. Opinnot eivät olleet itselleni koskaan prioriteetti. Edelle on vähintäänkin mennyt niin työt, treenit kuin ystävät. Loppua kohden ymmärsin kuitenkin varata muutamat viikonloput vain minulle ja opinnäytetyölle – ah, niin romanttista. 

Olen saanut paljon onnitteluja, paljon miten sä teit sen -kyselyitä sillä painoin samaan aikaan täysillä töitä. Taakse päin katsoessa en itsekään tiedä miten sen tein. Valmistumista edeltäneet kuukaudet olivat täyttä sumua itselleni – yksi pitkä syyskuu loppui vasta jouluun. Täyspäiväinen työ piti kiireisenä arjet, opinnäytetyö ja viimeiset kurssit ottivat vallan viikonloppuisin. Opintoja verrataan usein töihin, tarkoittaen että olin koko syksyn putkeen töissä – ei täysin simppeli yhtälö jaksamisen kannalta.

Minä valmistuin, mutta en olisi pystynyt siihen yksin. Sitä toistelin eilenkin kun kokosin rakkaat läheiset kotiini. Jokainen heistä on siivittänyt minua opintopolulla eteenpäin omalla tavallaan ja siksi järjestin juhlat yhtälailla juhlistamaan yhtä isoimmista saavutuksistani, mutta myös kiitokseksi heille. 

Janina Michaela, Haaga-Helia, tradenomi, valmistuminen, BBA, Bachelor of Business Administration, markkinoinnin tradenomi, tapahtumatuottaja, mitä opiskella, jatko-opiskelu, ammattikorkeakoulu

En olisi pärjännyt ilman ystävieni huumoria, pitkiä halauksia ja heidän kanssaan itkettyjä itkuja. He ovat yksi elämäni tukipilareista, pitävät pystyssä. En olisi myöskään pärjännyt ilman lähisukuani ja perhetuttuja, jotka omassa päässäni kuuluvat sukuun; sydämin höystetyt tsemppiviestit ja tieto siitä, että mitä vain elämässä tulee vastaan mulla on ihmisiä, joille soittaa ovat olleet korvaamattomia. On ehkä turhaa edes yrittää laittaa sanoiksi, mitä oma perheeni ja mieheni vuoristoradassa ovat tehneet, mutta yritän silti.

Vanhempani ovat olleet kovin ylpeitä, sillä kolmen välivuoteni aikana kävimme lukuisia kiivaitakin keskusteluita tulevaisuudestani. En ollut vakuuttunut, että jatko-opiskelu olisi itselleni oikea tie. Minä vain tein töitä, mutta kauppis oli isäni järkkymätön mielipide, olinhan aina ollut lahjakas matikassa sekä yrittäjähenkinen. Alle 10-vuotiaana perustin omaan huoneeseeni elokuvavuokraamon. Kaikki Disneyn elokuvat olivat aakkosjärjestyksessä, oli vihko, johon merkata mikä elokuva kenellekin meni. En muista vuokrasinko yhtään elokuvaa oikeasti, mutta olin innostunut omasta busineksestä!

Vanhempani ovat maksaneet laskuja kun tili on ollut yksi numeroinen, tuoneet Heinon Tukusta 180 kappaleen kananmunalaatikoita varmistuakseen ruoan riittävyydestä, kuunnelleet ränttätänttää. Kaikista tärkeimpänä he ovat pyyteettömästi rakastaneet ja tukeneet, mutta myös pysyneet rehellisinä ja sanoneet suorat sanat.

Miehelläni ei ole ollut helpoin tehtävä pysyä kyydissä myöskään. Hän on elämäni läheisin ihminen, joten saa myös kaiken suodattamattomana. Siltikin kaapista sekä pöydästä on löytynyt ruokaa ja kotoota kainalo jonne käpertyä. Mikon viilipyttymäisyys on rauhoittanut ja huolettomuus poistanut stressiä. Hän ei ole pienestä tuulen vireestä kaatunut vaan vain kaivanut juuret syvemmin maahan. Aivan uskomaton ihminen.

Jokainen näistä ihmisistä tekee minut niin kovin onnelliseksi elämisestä. Kesken eilisten juhlien otin pienen oman hetken ihan vain katsellakseni ympärille. Hetki on piirtynyt verkkokalvoilleni; oma turvapaikkani oli kirjaimellisesti täynnä itselleni tärkeitä ihmisiä ja puheensorinaa. Kaikki sulautuivat joukkoon ja puhuivat ristiinrastiin vaikka osa ei ollut tavannut toisiaan ikinä – vältimme inhoamieni porukkajakojen synnyn.

Janina Michaela, Haaga-Helia, tradenomi, valmistuminen, BBA, Bachelor of Business Administration, markkinoinnin tradenomi, tapahtumatuottaja, mitä opiskella, jatko-opiskelu, ammattikorkeakoulu

On tämä ollut ihmeellinen matka. Vanhempani summasivat sen melkoisen tyhjentävästi:

Pohja family proudly presents:

Tyttö, joka ei tahtonut kouluun
valmistuikin nyt jouluun.
Kädessä todistus tutkinnon,
taskussa lippu lennon.
Edessä matka maailman laidalle,
pistetään seuraavat sanat raidalle:

Tulevaisuus kuuluu niille,
jotka uskovat unelmiinsa!

Oodi vapaudelle!

xxo,
Janina

KOMMENTOI

 

Avainsanat: , , , , , , , ,

ELÄMÄN EI KUULU OLLA HELPPOA

Hitto. Siltä nyt ainakin tuntuu. Pitäisi repeytyä about 135 paikkaan samaan aikaan, mainitsemattakaan, että pitäisi pitää yllä vielä täydellistä wellness-tasapainoa. Pitäisi syödä hyvin, jaksaa treenata vähintään neljä kertaa viikossa, nukkua vähintään 8 tuntia yössä, nähdä ystäviä, olla spontaani. JA käydä kokopäivätöissä, tehdä opparia, suorittaa viimeisiä kursseja.

Painan tällä hetkellä päivä kerrallaan, koska muu ei auta. Katson ehkä muutaman tunnin eteenpäin. ”Nyt lopetan työt, menen salille ja vien auton äidille käyttöön.” Sen jälkeen päivän suunnitelmat ovat auki, touch it – feel it. Oppari on painanut niskassa jo jonkin aikaa. Sain sen eilen palautettua ensimmäiseen (ja omassa tapauksessani viimeiseen) välitarkistukseen. Olin huojentunut ja ylpeä, sain sen oikeasti kasaan itselleni asettamassani aikataulussa. Ohjaajan palaute heti viikon kärkeen kuitenkin palautti maanpinnalle kuin kylmä bitch slap poskelle. Edessä on vielä paljon työtä, lopulliseen arviointiin palauttamiseen on alle kaksi viikkoa.

Janina Michaela, Janina Pohja, Nocco, Nocco Finland, opinnäytetyö, oppari, Haaga-Helia, elämä, thesis

Kiireistä eikä todellakaan helppoa, mutta en mä halua helppoa enkä tarvii helppoa. Haluan tuntea eläväni. Rakastan soveltamista, tilanteita, joihin ei ole käsikirjaa. Elämä on tällä hetkellä hieman haasteellista, mutta niin sen kuuluukin olla. Olisi sääli, jos kaikki asiat loksahtaisivat heti kohdalleen. Jos minkään asian eteen ei tarvitsisi nähdä vaivaa, että se kaikki tuotaisiin kultaisella tarjottimella eteemme. Jos saisimme kaiken mitä haluaisimme, heti kun sen haluaisimme.

Kohtaammamme vastoinkäymiset ovat muokanneet meistä sen mitä olemme nyt ja tulevat vaikuttamaan suuresti siihen, mitä olemme tulevaisuudessa. Me kehitymme ongelmien kautta. Ne vääryydet ja vastoinkäymiset, jotka tuntuivat pahoilta, ehkä ylitsepääsemättömiltäkin, kasvattivat meidät siihen mitä olemme nyt. Niiden asioiden, tilanteiden ja kausien takia jokainen meistä tietää mikä meistä tuntuu hyvältä tai ainakin sen mikä ei tunnu hyvältä.

Se, että olemme kohdanneet esteitä, joiden yli emme ole suoraan päässeet ovat ohjanneet elämän suuntaa. Osaamme kulkea pois päin niistä, kohti jotain muuta, tuntematonta. Musta on tullut määrätietoinen. Mä olen saanut kokea osakseni vähättelyä ja epäilyjä, joiden takia kaasutan vieläkin varmemmin niitä asioita kohti, joista nautin ja, joissa haluan kehittyä.

Janina Michaela, Janina Pohja, Nocco, Nocco Finland, opinnäytetyö, oppari, Haaga-Helia, elämä, thesis

Niin teen nytkin. Aloitin kaiken tohinan keskellä uudessa työpaikassa, uudella paikkakunnalla ja työmatka tuplaantui. (Ihan kuin tässä ylimääräistä aikaa olisi muutenkaan). Jäädytin tutun salikortin ja vaihdoin toiseen. Hidasteita, esteitä tai ongelmia ratkottavaksi. Mä nautin pulmista ja niiden selvittelyistä.

Elämä on kuin yksi iso rubiikin kuutio. Sitä siirtelee paloja suuntaan, jos toiseenkin ja luulee ymmärtävänsä pelin juonen. Kuitenkin kun yksi sivu on täydellinen, muut ovat sekaisin. Niin se on elämässäkin ja ehkä vasta viimeisillä hetkillämme tajuamme, että elämän ei kuulunutkaan olla helppoa, jotta se olisi täydellistä.

xxo,
Janina

KOMMENTOI

Avainsanat: , , , ,

Wanted: Motivaatiota

Viimeiset viikot ovat olleet todella tahmeita. Päivät ovat pitkiä, tekemistä ja menemistä riittäisi kymmenelle ihmiselle. Joululoma alkaa vasta kolmen päivän päästä, mutta oma opiskelumotivaationi aloitti lomansa jo hyvän aikaa sitten. Edessä on tenttiviikko, jonka jälkeen joulu tulee maistumaan paremmalta kuin vuosiin. 

photo 4

Kuva Googlesta.

Tällä hetkellä tuntuu myös omien aivojeni lomailevan. Eilisen työvuoron aikana myin ja selitin aivan mitä sattui, vaikka tiedän kyllä miten asiat menevät – kaikki asiakkaat lähtivät silti hymy huulilla. Onneksi työpaikkani mentaliteettina on; tee, mokaa ja opi. 

Kaikista hankalinta näiden viikkojen aikana on ollut opiskelumotivaation löytäminen. Ei ole napannut – ei niin pätkääkään! Kärsittekö te muut samasta ongelmasta? Olen tämän jakson aikana kärsinyt yksi toisensa jälkeen huonommista opettajista – ruotsin opettajaani lukuunottamatta. Tämä jakso on näyttänyt minkälainen tärkeys opettajalla on kurssin mielenkiinnon ja oppimisen kanssa. 
Ruotsin opettajani on hurmaava nainen, joka ei tunnu koskaan olevan huonolla päällä. Hän on saanut monen meistä asenteen muuttumaan. Itse kävelin ensimmäiselle ruotsin tunnille sisään muutenkin eri asenteella – lukioaikaisesta vihatuimmasta aineesta oli tullut aine, jota halusin oppia. Opettajani on tehnyt kurssista aktivoivan, opettavan ja ilmapiiriltään rennon. Kuka ei haluaisi opiskella sellaisessa ympäristössä? Hänen vaikutuksensa näkyy myös kurssipanostuksessani. Haluan panostaa enkä tuottaa hänelle pettymystä. 

Toisten kurssien opettajat muistuttavat lähinnä muumioita. He seisovat luokkamme edessä neljä tuntia, monotonisesti puhuen – ilman innostusta mihinkään. Neljä tuntia ympärilläni nuokkuu päitä nukahtamisen partaalla, syödään eväitä, pelataan Candy Crushia ja vaihdetaan kuulumisia. Tämäkö on sitä tehokasta opiskelua? Sitä, jonka takia aloitin jatko-opiskelut? 

Ihmisillä, joiden kanssa olemme tekemisissä, on hurja vaikutus omaan mielialaamme. Ruotsin tunnilta lähtiessä oloni on vakavaa, optimistinen – kyllä minä pääsen tästä kurssista läpi, vaikka aloitinkin kertaustunneilta. Toisten tuntien jälkeen haluaisin vain vaipua syväkoomaan untuvapeiton alle ja herätä (ehkä) seuraavan viikon maanantaina. 

Yksi hyvä asia on kummunnut tästä motivaatiopulasta. Olen kotona saanut hurjia siivouspuuskia, joilla olen armahtanut itseni opiskeluiden lomasta. Vaatekaappi on tyhjennetty ja järkyttävä pino vaatteita laitettu kirpputori-pusseihin. Vaatehuoneemme on siivottu ja järjestetty taas toimivaksi. Olen saanut myytyä tavaroita – kasvattanut matkakassaamme! Kuinka paljon sitä onkaan saanut aikaan, koti tuntuu taas rauhoittumispaikalta. 

photo 2

Meidän eteisen seinäkin sen kertoo.

Edessä odottaa tenttiviikko, apua kaivataan! Miten te taistelette motivaatiopulaa vastaan? 

Tsemppiä viimeiseen kouluviikkoon ja upeaa viikonalkua!

xxo,
Janina

Avainsanat: , , ,
%d bloggers like this: