Moni sitä haluaisi tehdä. Moni sitä tekeekin jo. Moni yrittää, mutta ei koskaan pääse loppuun. Nimittäin kirjan lukemista.
Loppuvuodesta törmäsin artikkeliin, jossa mietittiin elämää täysin eri näkökulmasta kuin aikaisemmin. Monesti mietitään, mitä ollaan tehty, mitä ollaan saavutettu, montako joulua on vietetty kenenkin perheen kanssa, montako kertaa on treenattu, syöty x asiaa, matkustettu. Kaikki tämä menneessä. Menneitä on ihana muistella, sieltä löytyy meidän jokaisen elämän kulmakivet. Ne palat, joista tämän hetken meidät on muokattu ja ne kokemukset, jotka ovat tämän hetken meidät muokanneet.
Elämme tässä, mutta olemme menossa eteenpäin. Emme tiedä, mitä tulevaisuus tuo, mutta voimme pohtia sitä. Kuinka monta kesää saamme nauttia yhdessä ystäviemme kanssa? Kuinka monet halaukset vanhempiemme kanssa? Kuinka monta kertaa voit haistaa ilmassa tuoksuvan kevään? Ihastella kuinka kesä muuttuu syksyksi ja luonto vaihtaa väriään?
Hieman kiero tapa ajatella, mutta se havahdutti itseni aktivoitumaan. Artikkelin kirjoittaja arvioi itsensä elävän vielä kuusikymmentä vuotta. Se tarkoittaa vain 60 joulua. 60 syntymäpäivää. 60, järisyttävän pieni luku. Hän luki keskimäärin viisi kirjaa vuodessa, joka tarkoittaisi pyöreästi enää 300 kirjaa. Järkytyin, sillä en tainnut lukea menneenä vuonna yhtäkään kokonaista kirjaa. Paitsi yhden! Aloitin varmasti kymmenen, mutta kuten niin moni, elämäni kiireet veivät ja kirjat pölyyntyivät. Miksi en lue!
Minä rakastan kirjoja, uppoudun niihin ja annan mielikuvitukseni vaeltaa – pääsen toiseen maailmaan. Olen kasvanut Agassin kanssa tennistä vihaavasta pikkupojasta legendaksi, istunut Mike Tysonin kanssa vankilassa ja piilotellut epävarmuutta, olen itkenyt ja voimaantunut Eva Wahlströmin olohuoneessa. Olen tammikussa lukenut jo kaksi kirjaa. Se tekee enemmän kirjoja kuin kahteen vuoteen.
Lukeminen on vaihtoehtoni televisiolle ja tietokoneelle. Se rauhoittaa minut nukkumaan, herättää rauhallisesti aamulla, on seuranani ruuhkabussissa ja odottaessa. En tiedä parempaa kuin herätä aikaisin, keittää kahvia, kömpiä takaisin peiton alle tuoreen kahvin ja kirjan kanssa. Herään autuaasti ja aloitan päiväni hyvillä mielin. Ainoa ongelmani onkin nyt se, mitä kirjoja luen seuraavaksi?
Minkälaisia kokemuksia teillä on lukemisten kanssa? Luetteko enemmän faktaa vai fiktiota, elämänkertoja vai rikostarinoita? Onko teillä suosikkikirjailijaanne? Mitä kirjaa sinä suosittelisit minulle? Olen avoin kaikelle, vaikkakin elämänkerrat ovat lemppareitani!
xxo,
Janina
JANINA MICHAELA 