Avainsana-arkisto: parisuhde

SORMUS EI TUO ONNEA

Jossain vaiheessa elämäämme tulee se hetki kun tuntuu, että ympärillä olevat ystävät, kaverit, tutut ja tuttujen tutut viettävät häitä, järjestävät babyshowereita ja astelevat kohti tuota ”normaalia” aikuisuutta. Luultavasti olet onnellinen muiden puolesta ja tyytyväinen omaan tilanteeseesi – kunnes tilanne räjähtää ja tiukat katseet kääntyvät sinun puoleesi.

Oslon Oopperatalo, Oslon nähtävyydet, budjettimatkailu, mitä tehdä Oslossa, Tripadvisor, rakkaus, parisuhde, naimisiinmeno, avioliitto, tuoko sormus onnen, miksi en ole jo naimisissa, minkälainen on vakaa parisuhde, koska mua kositaan, Janina Michaela, lifestyle-bloggaaja

”Miksi et ole jo naimisissa?” ”Kauan te ootte olleet kihloissa?” ”Ai niin kauan! Häät on varmaan jo suunnitteilla?” ”Ootteko lapsista puhuneet? Kohtahan niitäkin pitäisi hankkia tai parhaat vuotesi ovat menneet!”

Päässä soi hälytyskellot, jaksamisen kattila kiehuu jo yli ja ymmärryksen laiva on uppoamassa. AH-DIS-TAA! Kuinka moni tunnistaa itsensä?

Oslon Oopperatalo, Oslon nähtävyydet, budjettimatkailu, mitä tehdä Oslossa, Tripadvisor, rakkaus, parisuhde, naimisiinmeno, avioliitto, tuoko sormus onnen, miksi en ole jo naimisissa, minkälainen on vakaa parisuhde, koska mua kositaan, Janina Michaela, lifestyle-bloggaaja

Minä ainakin. Oon tuntenut noita tunteita syvästi ja useasti. Utelut kulkevat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, nämä sanat ovat tuttuja. Olen kuullut niitä kausittain viimeisten kuuden vuoden ajan. Varsinkin ollessamme mieheni kanssa viettämässä ystäväni häitä Jenkeissä. Heille on tavallista alkaa suunnitella häitä melkein heti kihlautumisen jälkeen – puolen vuoden/vuoden aikana he ovat avioituneet. Häissä saimme osaksemme selittää tilannettamme useille kurtistuneille kulmakarvoille. Miksi tätä pitäisi selitellä? Miksi yleinen käsitys on, että suhde ei ole vakava ellei huntu jo muutaman vuoden jälkeen heilu tuulessa? 

Myös tädilläni ja mummollani oli pahana tapana silmät loistaen kysyä vähintään jokainen kerta kun nähtiin ”joko päästään juhlimaan teidän häitä?!” Ja vaikka kuinka heitä rakastankin enkä mistään hinnasta vaihtaisi toisiin, pikkuisen alkoi ärsyttämään. Suorasanaista ja kaihtamatonta sukua kun olemme totesinkin heille yhden kerran jälkeen jokaisen kysyntäkerran lykkäävän häitä vuodella eteenpäin ja nyt mentiin jo aikaisintaan vuodessa 2020. Myönnettäköön, että lupasin ilmoittaa heille ensimmäisenä kun päivä on lyöty lukkoon.

Olemme mieheni kanssa olleet kihloissa kohta komeat viisi vuotta, näistä viimeiseen kahteen vuoteen emme ole pitäneet sormuksia sormessa. Saatatte ihmetellä miksi ja rehellinen vastaus on, että minä unohdin pitää sormusta sormessa. Otin sen pois aina treenatessa enkä sen jälkeen muistanut laittaa sitä takaisin. Voin kokemuksella kertoa tämän olevan kuuma riidan aiheuttaja. Riitelimme ja keskustelimme aiheesta tullen yhteiseen päätökseen laittaa sormukset laatikkoon.

Oslon Oopperatalo, Oslon nähtävyydet, budjettimatkailu, mitä tehdä Oslossa, Tripadvisor, rakkaus, parisuhde, naimisiinmeno, avioliitto, tuoko sormus onnen, miksi en ole jo naimisissa, minkälainen on vakaa parisuhde, koska mua kositaan, Janina Michaela, lifestyle-bloggaaja

Tiedän haluavani naimisiin, sillä rakastan häitä ja niiden suunnittelua. Rakastan tilaisuuksien ja tapahtumien suunnittelua, tapahtumatuottaja kun olen. Vihkisormus ei kuitenkaan ole minulle en haluaisi sanoa ”kovinkaan merkityksellinen”, mutta kai se niin on. Tuo kuulostaa vain kovin kylmältä. En koe, että kallis sormus nimettömässä olisin tai olisimme kukaan yhtään sen uskollisempia, rehellisempiä, ymmärtäväisempiä tai sitoutuneempia kumppaneita. Uskotteko te?

Meidän parisuhteessamme on rakkautta ja läheisyyttä ilman sormustakin. Meillä on yhteinen asuntolaina, joka vitsikkäästi sitoo meidät tiukemmin yhteen kuin avioliitto. Rakastamme toisiamme ja se riittää. Hyvä parisuhde rakennetaan tukevien pilarien päälle, ei yhden (liian) kalliin sormuksen varaan. 

Mutta, en halua lopettaa negatiivisella soinnulla vaan haluan myös huomauttaa, että nämä ovat minun ajatuksiani. En ole uskonnollinen, enkä ”usko avioliittoon” niin kuin monet uskovat. Kuten aikaisemminkin totesin, mä rakastan häitä. Ne nostavat tunteet pintaan, avaavat kyynelkanavat ja saavat sydämeni pakahtumaan onnesta. Tulen toivottavasti itsekin jonain päivänä menemään naimisiin, mutta en sen takia, että se olisi merkki aidommasta rakkaudesta vaan siksi, että toi kuvissa esiintyvä mieheni on vain yksinkertaisesti minun aarteni sateenkaaren päässä.

Oslon Oopperatalo, Oslon nähtävyydet, budjettimatkailu, mitä tehdä Oslossa, Tripadvisor, rakkaus, parisuhde, naimisiinmeno, avioliitto, tuoko sormus onnen, miksi en ole jo naimisissa, minkälainen on vakaa parisuhde, koska mua kositaan, Janina Michaela, lifestyle-bloggaaja

Onko mulla kohtalon tovereita? 

xxo,
Janina

JÄTÄ KOMMENTTI

Janina Michaela Facebookissa, Instagramissa & Bloglovin:ssa. Ei muuta kuin seuraamaan. ;)

 

Avainsanat: , , , ,

KUTEN KEHO, MYÖS PARISUHDE KAIPAA HUOLTAMISTA

Nykypäivänä ei ole itsestään selvää, että pariskunta pysyy yhdessä läpi vuosien, läpi myötä- ja vastatuulien. Meidän isovanhempamme ja heitä edeltävät sukupolvet kasvoivat erilaiseen yhteiskuntaan kuin me. Heillä ei ollut paljoa, joten vähästäkin annettiin ja rinnalle valitusta puolisosta pidettiin kiinni. Kun suhde kohtasi esteen, se purettiin yhdessä. Suhdetta arvostettiin ja sen hyvinvoinnin eteen nähtiin vaivaa.

Janina Michaela, parisuhde, minkälainen on hyvä parisuhde, ystävyys, mistä löydän rakkauden, oivallus, hyvä parisuhde

Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä yli kuusi ja puoli vuotta. Se yllättää monet. ”Oho, se on kauan! Arvostettavaa.” Olen otettu, mutta myös harmissani siitä miten pitkään kestäneet parisuhteet ovat ihmeitä. Onko nykypäivän uuden viehätys sekoittanut päät? Tiedostan ja ymmärrän, että kaikki parisuhteet eivät ole luotuja kestämään. Huonoon suhteeseen ei tarvitse jäädä eikä epäkunnioittavaa kohtelua tarvitse sietää. Kaikkea ei tulisikaan niellä, mutta suhteesta tulisi olla realistinen ajatus.

Toimiva suhde vaatii kompromisseja, anteeksiantoa, rakkautta, ymmärrystä, luottamusta ja rehellisyyttä. Yhtälailla kuin keho, myös suhde kaipaa huoltamista. 

Olimme joulukuun alussa mieheni kanssa viisi päivää Oslossa parisuhteen hoitolomalla. Oli korkea aika antaa aikaa sille tärkeimmälle henkilölle elämässäni, miehelleni. Hän on järkkymättömästi ja vilpittömästi tukenut ja ymmärtänyt mua, unelmiani sekä tavoitteitani. Se on parisuhteen syvin tarkoitus: kaksi toinen toistaan tukevaa ihmistä kulkemassa samaa polkua.

Janina Michaela, parisuhde, minkälainen on hyvä parisuhde, ystävyys, mistä löydän rakkauden, oivallus, hyvä parisuhde

Aikatauluttoman, suurpiirteisesti suunnitellun loman tarkoitus oli tehdä sitä miltä tuntuu, nukkua niin paljon kuin haluaa ja vain keskittyä yhdessä olemiseen. Naurut, pitkät kävelyt, piilosta löydetyt kahvilat ja luokattoman hyvät vitsit saivat ymmärtämään miksi me olemme vieläkin yhdessä.

Me olemme päällimmäisenä toistemme parhaita ystäviä. Ystävän kanssa ollessa tunteiden puhumisella, ajatusten ääneen sanomisella eikä huumorintajullakaan tarvitse olla suodatinta. Uskon, että liian moni kuvittelee puolison olevan jotain muuta – he etsivät täysin eri tyyppistä ihmistä kuin lähimmät ystävänsä. Jos viihdyt heidän kanssaan, miksi et etsisi heidän kaltaistaan puolisoa? Ei mieheni oli täysin samanlainen kuin ystäväni, mutta tärkeimmät arvot kohtaavat; rentous, huumorintaju, lojaalius, auttamisen ilo sekä avoimuus. Samalla pohjalle rakentuu minun ystävyys- ja parisuhteeni.

Janina Michaela, parisuhde, minkälainen on hyvä parisuhde, ystävyys, mistä löydän rakkauden, oivallus, hyvä parisuhde

Mieheni on paras ystäväni. Hoidan ystävyyssuhteitani välillä paremmin kuin parisuhdettani, koska onhan toinen aina kotona = itsestäänselvyys. Väärin ajateltu. Jokainen elämämme ihmissuhde kaipaa hoitoa, se kotona oleva ehkä ripauksen enemmän, sillä puoliso on se, joka kyseenalaistamatta rakastaa sua jokaisen vian ja oudon tavan kanssa.

xxo,
Janina

KOMMENTOI

Avainsanat: , , , , ,

TAIANOMAISIA HETKIÄ

Vuosi sitten makasin vanhempieni sohvalla, jalat kattoa kohti. Olin tehnyt pitkän päivän töissä ja olin melkoisen väsynyt. Asuimme tuohon aikaan Mikon kanssa erillämme. Olimme riidelleet muutamana päivänä enemmän kuin suhteemme aikana, joten päätimme ottaa aikalisän – hieman happea ja omaa aikaa molemmille, ei velvoitetta kertomaan missä on ja milloin tulee. Milloin on itselleni välillä hankala kysymys, sillä saatan suunnitella toista ja tehdä toista, elän hetkessä ja jos nautin, jään pidemmäksi aikaa.

Emme olleet yhteyksissä noina päivinä juurikaan, vain jos jotain akuuttia pitäisi hoitaa. Se tuntui aluksi hassulta, eikä ihme, olihan se kaikkien rutiiniemme vastaista. Sitten tuli tuo päivä, kun makasin jalat kattoa kohti. Olimme sopineet treffit illalle. Sutaisin nopeasti extra-ripsivärit silmiin ja nappasin tavarat messiin. Miko oli luvannut hoitaa suunnittelun, en tiennyt tulevasta mutta odotin perus ravintolaillallisen tyylistä. Sainkin jotain täysin muuta.

Lähdimme kävelemään Hietsua kohti ja höpöttelin ääneen ihmetyksiäni. Hietsu on mun lapsuuden hoodeja, joten tiedän hyvinkin tarkasti mitä siellä voi tehdä. Tiesin, että olen joskus ohimennen puhellut kiinnostustani wakeboardingiin, kuinka innostavalta se näyttää. Olen aktiviteettien ystävä, teen ja koen ennemmin kuin maksan saman verran ravintola-annoksesta. Nojoo, kyllä mä hyvästä ruuastakin nautin. Mitä lähemmäksi rantaa pääsimme pystyin hyvällä varmuudella tietämään mitä tuleman pitäisi. Olin silti otettu. Nautin jo ajatuksesta päästä laudan päälle.

Olimme Wake Spotin ainoat asiakkaat, joten saimme yksityistunnin. Miko oli hoitanut kotoota bikinit ja pyyhkeet mukaan, ottanut siis kaiken huomioon. Pääsimme molemmat heti hommaan kiinni ja lautailu sujui kuin vettä vaan. Muistan istueeni lähtölaiturilla katsoen Mikon vetoja ja nauraneeni ääneen. Vettä satoi kaatamalla, ilma oli lämmin ja jossain vasemmalla aurinko paistoi. Tuo hetki oli taianomainen, siihen tuntui kiteytyvän elämäni – aivan sama mitä elämä tuo mukanaan, oikeiden ihmisten ja asenteen kanssa siitäkin voi nauttia täysillä. Viimeiselle kierroksella piti tottakai käydä kokeilemassa hyppyriä, vaikka pystyssä pysyminen ei ollut kaukana, pannutin molskahtaen.

Janina Pohja, Fit Times, Wake Spot, Hietsu, extreme, wakeboarding, lainelautailu, hyppyri

Vaihtaessamme pienessä, tynnyrin muotoisessa, saunassa vaatteita ja naureskellessamme suorituksillemme Mikon sanat pysäyttivät hetken. ”Sulle on varattu benji-hyppy Kaivariin nyt.” Ööö, pieni hetki, sisäistän sanojasi. Tuijotin Mikoa sanomatta mitään. Muistinkohan edes hengittää? Olin häkeltynyt koko kävelymatkan Hietsusta Kaivariin. Tähänkö oltiin tultu, yli kymmenen vuoden odotuksen jälkeen mä nousen hyppytorniin ja lennän kuin lintu.

Olin kuvitellut hypyn mielessäni monesti. Seisoisin kopin reunalla ja ponnistaisin vapaana. Todellisuus oli aivan toinen. Muistellessani hyppyä sydämeni alkaa lyömään kovempaa. Mä en muista mitään vastuuvapauslomakkeen allekirjoituksen ja kärryyn kiipeämisen väliltä. Tiedän vain kuvien ja kertomuksien perusteella heittäneeni läppää viimeiseen asti. Kärryn noustessa ylös hiljennyin ja suljin silmäni. Avasin ne hetken päästä ja kommentoin, että taidamme olla kohta perillä. ”Ei olla edes puolessa välissä” kuului vastaus takaani.

Siinä vaiheessa alkoi puntti tutista. Puristin kärryn reunoja tiukemmin ja yritin vain hengittää. Pelkään omalla tavallani korkeita paikkoja, pelko vain iskee milloin sitä huvittaa. Hyppyhetken tullessa olin aivan kohmeessa. Rystyset valkoisina olin varma pyörtymisestäni. ”Silloin meet ainakin rentona alas.” Jätkät yrittivät rauhoitella minkä kerkesivät. Kaivarin hyppytorni oli vasta muutamaa päivää aikaisemmin avattu eikä kukaan ollut mennyt kärryllä alas – enkä mä aikonut olla ensimmäinen. Tunnen itseni ja tiedän, että sitä en antaisi itselleni missään vaiheessa anteeksi, jossittelisin lopun elämään.

Yritin hypätä itsekseni ehkä nelisen kertaa ja sitten sain hyppytornin jätkiltä apua, he lähettivät mut matkaan. Puristin valjaista kiinni niin kovaa etten ikänä ole mitään puristanut, tuntui että henkeni riippuu siitä. Pudotus oli pitkä, mutta jo hetken perästä pystyin nauttimaan. Päästessäni takaisin laskupatjalle makasin selälläni valjaissa välillä hiljaa, välillä nauraen. Maatessani paikoillani katsoin kuinka toinen hyppääjä nousi ja hyppäsi, hieman reippaammin kuin minä. Hänen laskeutuessaan patjalle taisimme kirota yhdessä helvetin hienoa kokemusta.

Olin loppuillan sanaton. Enkä oikein vieläkään tiedä mitä sanoa. Noita hetkiä tulen muistelemaan tuossa mökkimme oranssissa monia isoäitejä kiikuttaneessa tuolissa. Taianomainen elämä. 

Mitkä hetket ovat teillä jääneet elämään? 

Unohtumatonta sunnuntaita ystävät.

xxo,
Janina

KOMMENTOI

Avainsanat: , , , ,
%d bloggers like this: