Avainsana-arkisto: stressitasot

#schoolkillsmyvibe

Aivot tuntuvat usvaisilta. Kamalasti sanottavaa, mutta pää on tyhjä – lauseet eivät muodostu millään. En muista sanoja, mitä mä yritän sanoa?

#schoolkillsmyvibe.

Olen viimeisten päivien aikana väkertänyt raporttia toisensa perään. Opettajistamme on hyvä idea laittaa kaikki suurimmat työt kevään viimeisten viikkojen ajaksi. Pää on pyörällä; sisäinen viestintä, luotaus, poliittiset trendit, markkina analyysi.. Mitä ne regislations oli, joita meidän business planissa piti ottaa huomioon?

Ärsyttää. Harmittaa. Rakastan kirjoittamista, bloggaamista. Ajatuksen virtaa, mietteitä. Fakta on, koulu tappaa luovuuteni tällä hetkellä. Haluan, mutten jaksa. Aiheita on, mutten pysty. Edessä on varmasti elämäni rankimmat kaksitoista päivää. Ensi viikko näyttää omalta osaltani helvetin läpi kulkemiselta. Aamusta iltaan esitelmiä, raporttien viimeistelyä, luonnosten läpikäymistä, tentteihin preppaamista, töitä, treenejä, lisää raportteja.

IMG_2411

Osaksi saan syyttää itseäni, en laiskuudesta tai aikaansaamattomuudesta, vaan lomalle lähtöä. Lähden puolitoista viikkoa ennen koulun loppumista Jenkkeihin. Haluan tietenkin suorittaa kaikki tentit ennen matkaa, sillä muuten ne jäävät roikkumaan syksyn uusintapäiviin. Ensi viikolla siis iltatentit istuvat taakkana, joiden kanssa vain täytyy pärjätä.

Loma onkin tällä hetkellä se voimavara, johon tukeudun monesti päivän aikana. Tuo seitsemän viikon get away ei voisi tulla parempaan saumaan. Läheiseni ovat huolissaan, ethän vain polta itseäsi loppuun? Yritän itsellenikin kovin uskotella ettei se ole mahdollista. Olen loppusuoralla tämän lukuvuoden kanssa. Loman aikana putsataan pöytä, herätetään aivot ja blogikin taas eloon. 

IMG_2437

Haluaisin kovasti kuulla:: miten teillä menee? Miten kesäkunnon metsästys sujuu? Nautitteko vapusta? Onko kesälomasuunnitelmia? 

xxo,
Janina

Avainsanat: , , , ,

Kuka karkottaisi stressin?

Vuoristorata. Se ihana laite, jonka alamäissä kutittaa vatsanpohjasta ja suu kääntyy hymyyn. Valitettavasti viime viikko oli vuoristorataa aivan toisella tavalla. Mielialani ja jaksamiseni vaihteli enemmän kuin (uskallanko sanoa) koskaan ennen. 

Kiukuttaa. Naurattaa. Väsyttää. Otan pienet päikkärit. Liikaa tekemistä. Koulutyöt. Työt. Ryhmätyöt. Siivous. Ruoanlaitto. Ystävät. Nukkuminen. Voisinko päästä takaisin lapsuuteen? Hetkeen, jolloin suurin huoli oli mihin leikkipuistoon tänään mennään. 

Ei ihme, että kärsin ponnistuspäänsärystä (tension neck). Niin paljon taakkaa on harteilla tällä hetkellä. Aikatauluttaminen on ollut minun bravuurini. Langat ovat pysyneet käsissä ja hymy huulilla. Kuten viimeisessä postauksessa kerroin, niinkin pieni asia kuin päänsärky voi rikkoa vahvan kuoren. Salin ollessa paikka, jonne purkaan stressin, treenin kärsiessä kärsii myös henkinen kantti. 

Loppu viikko meni pää kainalossa. Olo helpotti, mutta pää tuntui olevan hieman pimennossa. Kohisi ja jumitti. Aloin tekemään asioita niskani olotila prioriteettina. 

Elämääni on löytänyt tiensä myös ihmisiä, jotka saavat mut päivittäin nauramaan.

Elämääni on löytänyt tiensä myös ihmisiä, jotka saavat mut päivittäin nauramaan.

Ensimmäinen päätökseni oli käyttää vapaa aamupäiväni kehoni hyvinvoinnin edistämiseksi. Tästä asiasta pitäisi muutenkin tulla prioriteetti! Muutaman minuutin varoitusajalla päätin osallistua Yoogaia:n Yin -tunnille, jossa käytetään mahdollisimman vähän lihasvoimaa. ”Pitkäkestoiset asennot, joissa viivytään useita minuutteja edistävät sidekudosalueitten aineenvaihduntaa, uusiutumista ja energiansaantia.” (osa Yoogaia:n tuntikuvausta) Täydellinen tunti siihen hetkeen; helpotti hieman fyysistä oloani ja rauhoitti mieltäni. Olin tunnin jälkeen erittäin rauhallinen, ehkä liiankin, sillä meinasin myöhästyä koulusta. Heh.

Toinen apukeino tuli puskista. Sunnuntaina kaikki kerääntynyt stressi purkautui itkuna. Matikan preppi-tehtävät eivät sujuneet kuten halusin, olenhan aina ollut siinä hyvä. Päivä oli pitkällä, halusin tehdä muutakin. Nälkä vaivasi, ruokaa laittaessa huomasimme kanojemme pilaantuneen. Pieniä tapahtumia, jotka iskivät yhteen myrskynlailla. Olen aina uskonut itkun puhdistavan olotilaa ja siltä eilenkin tuntui. Kerkesimme reippaalle lenkille, joka oli täynnä naurua ja pelleilyä. Ei haitannut vaikka ohikulkijat kurtistelivat kulmiaan meidän pomppiessa mitä ihmeellisemmin – tasapainoittavaa jos jokin. 

photo (11)

Treenittömyys ja paljon ruokaa toivat myös apua. Nukuin paljon, söin mitä halusin ja unohdin ruokaohjeet hetkeksi. Teimme itse burgereita, joiden väliin paistoimme halloumia! (Mun lemppari!) Söin karkkia. Tanssimme hassusti Mikon kanssa. Voi olla, että olen kaivannut Mikon kanssa vietettyä aikaa enemmän kuin ymmärsin. Vaikka asumme yhdessä, välillä näemme vain nukkumaan mentäessä. 

Viikonlopussa oli taikaa. Tämän aamuinen matikan koe sujui mielestäni nappiin, toisaalta tavoitteeni tuosta kurssista on täydet 5. Kerkesin salille kokeen ja markkinointitunnin välissä: mikä oli loistava yllätys, koska sain Mikon mukaani. Hymy on palannut huulille, niskojen jumi on helpottamaan päin (en kärsinyt ensimmäisen setin jälkeen tänään!) ja illalla on edessä jooga-tunti. 

Välillä täytyy antaa itsensä olla heikko. Myöntää ja löytää parannuskeinot. Stressiä on edelleen, mutta pystyn sen käsittelemään. 

Reipasta viikkoa!

xxo,
Janina

Avainsanat: , , , , , ,

Kevät, kiire ja univaje

Hiihtoloma. Opiskelijoiden joululomasta asti odottama hengähdyshetki – ainakin itselleni. Viime viikko ei itselleni ollut kuitenkaan niin leppoinen kuin suunnittelin. Päivät töissä, illat treenaamassa ja unet vähissä. Perjantain tullessa olin melkoisen poikki.

Tallinna

Olen onnekas sillä työpaikkani on ainutlaatuinen. Itselleni kuin nappi silmään. Vuoro kuin vuoro: nauru raikaa ja läppä lentää. Nautin työstäni ja haluankin painaa sitä niin paljon kuin aikatauluni antavat periksi. Mieltä piristää toukokuussa edessä oleva seitsemän viikon USA-reissu, jonne pitäisi saada säästettyä. Siellä kerkeän lepäämään, lataamaan akkujani tuleviin koitoksiin. Työstäni on tullut myös yksi elämäni tukipilareista. On ollut huonoja päiviä, jotka tuntuvat ylitsepääsemättömiltä. Astuessani töihin sisään tuntuu, että kaikki negatiiviset ajatukset tipahtavat harteilta. 

Yöunet jäivät vähiin, jonka takia kerkesinkin viikolla tekemään huippujuttuja! Tiistain vietin ystävieni kanssa Tallinnassa – huoleton vaikkakin pitkä päivä. Terminaalissa piti olla jo aamu-seitsemältä, paluu Helsinkiin klo 23. Tallinnan reissusta kuulette lisää, sillä löysimme itsellemme kantapaikan, jonka tulen jakamaan kanssanne! 

Tänään skippasin suunnitellusti suomen kielen tunnin: nukuin pitkään, nautin rauhallisesta aamusta kera protskupannarin ja treenasin kovaa. Ensimmäinen päivä pitkään aikaan ilman minkäänlaisia pakollisia aikatauluja. Tämä tuli tarpeeseen, sillä stressitasot ovat olleet huipussaan. Aivoni sekä järjestelytaitoni uppoutuvat koomaan jos nukun monena yönä liian vähän. Ottakaa siis neuvosta vaari; nuku enemmän, stressaa vähemmän. 

Treenit teki välillä mieli skipata, mutta tunnen itseni melko hyvin – olisin entistä ärsyttävämpi väsyneenä ja treenaamattomana. Pitihän viimeisestä raskaasta treeniviikosta ottaa kaikki irti, seuraavaksi nimittäin vaihtuu ohjelma! Treenasin puolet treeneistäni Espalla sijaitsevalla salilla, joka toi hieman lisää puhtia. Vaihtelu selkeästi virkistää. Salin sijainti on myös ihanteellisempi suoraan töistä mennessä. Jos matkustaisin Leppävaaran salille, nukahtaisin bussiin enkä luultavasti koskaan pääsisi painojen luokse. 

photo (10)

Viikonloppuna kirin univelkaani yli 20 tunnilla unta. Sunnuntaina herätessäni aloin tuntemaan oloni taas normaaliksi. Jännitin television ääressä Olympialaisia, oikeastaan vain lätkämatseja – se jos joku on koukuttava laji! Pystyyköhän sitä jossain kokeilemaan? Olisi varmasti mahtava kokemus laittaa kamat päälle! 

Pyydän anteeksi kaikilta kommentoinneilta, jotka ovat joutuneet odottamaan vastaustani aivan liian pitkään. Olen myös pahoillani, blogi on joutunut väistymään muiden kiireiden tieltä. Tämä päivä tasaa kiireitä, joten postaustahti tulee kiihtymään! Postausideoita on hurja määrä ylhäällä. 

Miten te selviätte stressin ja univajeen kanssa? 

xxo,
Janina

Kuvat Riikka & Miko. 
Postaus sisältää yhteistyölinkin. 

Avainsanat: , , , , ,
%d bloggers like this: