JANINA MICHAELA

Hiihtoloma. Opiskelijoiden joululomasta asti odottama hengähdyshetki – ainakin itselleni. Viime viikko ei itselleni ollut kuitenkaan niin leppoinen kuin suunnittelin. Päivät töissä, illat treenaamassa ja unet vähissä. Perjantain tullessa olin melkoisen poikki.

Olen onnekas sillä työpaikkani on ainutlaatuinen. Itselleni kuin nappi silmään. Vuoro kuin vuoro: nauru raikaa ja läppä lentää. Nautin työstäni ja haluankin painaa sitä niin paljon kuin aikatauluni antavat periksi. Mieltä piristää toukokuussa edessä oleva seitsemän viikon USA-reissu, jonne pitäisi saada säästettyä. Siellä kerkeän lepäämään, lataamaan akkujani tuleviin koitoksiin. Työstäni on tullut myös yksi elämäni tukipilareista. On ollut huonoja päiviä, jotka tuntuvat ylitsepääsemättömiltä. Astuessani töihin sisään tuntuu, että kaikki negatiiviset ajatukset tipahtavat harteilta. 

Yöunet jäivät vähiin, jonka takia kerkesinkin viikolla tekemään huippujuttuja! Tiistain vietin ystävieni kanssa Tallinnassa – huoleton vaikkakin pitkä päivä. Terminaalissa piti olla jo aamu-seitsemältä, paluu Helsinkiin klo 23. Tallinnan reissusta kuulette lisää, sillä löysimme itsellemme kantapaikan, jonka tulen jakamaan kanssanne! 

Tänään skippasin suunnitellusti suomen kielen tunnin: nukuin pitkään, nautin rauhallisesta aamusta kera protskupannarin ja treenasin kovaa. Ensimmäinen päivä pitkään aikaan ilman minkäänlaisia pakollisia aikatauluja. Tämä tuli tarpeeseen, sillä stressitasot ovat olleet huipussaan. Aivoni sekä järjestelytaitoni uppoutuvat koomaan jos nukun monena yönä liian vähän. Ottakaa siis neuvosta vaari; nuku enemmän, stressaa vähemmän. 

Treenit teki välillä mieli skipata, mutta tunnen itseni melko hyvin – olisin entistä ärsyttävämpi väsyneenä ja treenaamattomana. Pitihän viimeisestä raskaasta treeniviikosta ottaa kaikki irti, seuraavaksi nimittäin vaihtuu ohjelma! Treenasin puolet treeneistäni Espalla sijaitsevalla salilla, joka toi hieman lisää puhtia. Vaihtelu selkeästi virkistää. Salin sijainti on myös ihanteellisempi suoraan töistä mennessä. Jos matkustaisin Leppävaaran salille, nukahtaisin bussiin enkä luultavasti koskaan pääsisi painojen luokse. 

Viikonloppuna kirin univelkaani yli 20 tunnilla unta. Sunnuntaina herätessäni aloin tuntemaan oloni taas normaaliksi. Jännitin television ääressä Olympialaisia, oikeastaan vain lätkämatseja – se jos joku on koukuttava laji! Pystyyköhän sitä jossain kokeilemaan? Olisi varmasti mahtava kokemus laittaa kamat päälle! 

Pyydän anteeksi kaikilta kommentoinneilta, jotka ovat joutuneet odottamaan vastaustani aivan liian pitkään. Olen myös pahoillani, blogi on joutunut väistymään muiden kiireiden tieltä. Tämä päivä tasaa kiireitä, joten postaustahti tulee kiihtymään! Postausideoita on hurja määrä ylhäällä. 

Miten te selviätte stressin ja univajeen kanssa? 

xxo,
Janina

Kuvat Riikka & Miko. 
Postaus sisältää yhteistyölinkin.