Avainsana-arkisto: virheitä

TARINA SIITÄ, KUINKA MOKAAMINEN ON HYVÄSTÄ

Tarina alkaa siitä, kun muutama viikko sitten vietimme porukalla viikonloppua Annan lapsuudenkodissa Kiteellä, pelasimme Aliaksen naiset vastaan miehet versiota. Oli minun vuoroni selittää; viisi sanaa, ryöstövuoro eli myös miehet saivat arvata (lue: huutaa vastauksiaan). Luin vuorossa olevan sanan ja ajatuksissani klikkasi. Nyt lähtee, jätkät ei niin saa tätä! Aloitin selittämisen mielestäni vahvasti; katsoin tiukasti luonto-ohjaajaksi opiskelevaa ystävääni, Terhiä. ”Tää on sulle, kuuntele tarkkaan” sanoin.

Repoveden kansallispuisto, luontopolku, Retkipaikka, paras luontopolku Suomessa, retkeily, vaeltaminen, suosittelu, Janina Michaela, lifestyle-bloggaaja, matkustelu, taianomainen Suomi

Repoveden kansallispuisto, luontopolku, Retkipaikka, paras luontopolku Suomessa, retkeily, vaeltaminen, suosittelu, Janina Michaela, lifestyle-bloggaaja, matkustelu, taianomainen Suomi

”Tää on iso, jossain pohjosessa, ainakin Oulua korkeammalla.. ehkä..”
”Ei, ei Halti-tunturi – mutta viimeinen sana on oikein! Muistakaa se!”

Aikaa kului, eikä kukaan tiennyt vastausta. Aloin itsekseni miettimään keinoja, jolla selittää kyseinen yhdyssana niin etteivät miehet arvaisi sitä. Ei tullut mitään mieleen, joten silmäilin naiset läpi ja vaadin heitä olemaan nopeita. Selitykseni jatkui…

”Tää on siis yhdyssana, tiedätte sen viimeisen, ensimmäinen sana on vanha mies.”

Repoveden kansallispuisto, luontopolku, Retkipaikka, paras luontopolku Suomessa, retkeily, vaeltaminen, suosittelu, Janina Michaela, lifestyle-bloggaaja, matkustelu, taianomainen Suomi

Repoveden kansallispuisto, luontopolku, Retkipaikka, paras luontopolku Suomessa, retkeily, vaeltaminen, suosittelu, Janina Michaela, lifestyle-bloggaaja, matkustelu, taianomainen Suomi

PAPPATUNTURI! kuului huuto, nostin peukun ja jo kaikki repesivät nauramaan. Mistähän se paljasjalkainen stadilainen on saanut maantiedosta.. Pappatunturi on vanhanaikainen mopomalli eikä retkeilykohde! Tipahdin itsekin. Yleissivistyksessä on ollut pienoinen aukko, mutta ei anneta sen häiritä.

Mä olen viimeisen vajaan puolentoista vuoden aikana huomannut kuinka paljon luonto ottaa pahaa pois ja antaa tilalle hyvää. Yritän löytää ja valita uusia paikkoja, mutta pääkaupunkiseudulla olen jokainen kerta päätynyt Nuuksioon. Repoveden kansallispuisto on ollut jo vuoden go-to -listallani ja tuo jo legendaksi muuttunut selitykseni laittoi asioita tapahtumaan.

Repoveden kansallispuisto, luontopolku, Retkipaikka, paras luontopolku Suomessa, retkeily, vaeltaminen, suosittelu, Janina Michaela, lifestyle-bloggaaja, matkustelu, taianomainen Suomi

Repoveden kansallispuisto, luontopolku, Retkipaikka, paras luontopolku Suomessa, retkeily, vaeltaminen, suosittelu, Janina Michaela, lifestyle-bloggaaja, matkustelu, taianomainen Suomi

Tarvitsi vain mokata ja nauraa itselleen – yhtäkkiä olinkin jo kovaa kyytiä matkalla kohti Repovettä, matkakumppaneinani Terhi sekä Anna. Matkalla vaeltamaan, ihailemaan maisemia sekä hiljaisuutta, nauttimaan askelten alla narskuvasta lumesta, hengittämään puhdasta ilmaa sekä voimaantumaan. Kuinka hipiltä se kuulostaakin. Luonto on paikka, jonne voi mennä juuri sellaisena kuin siinä hetkessä on. Näyttää hyvät sekä huonot tunteet. Antaa kaiken valua pois ja palata kotiin kevyemmin mielin. Leveämmällä hymyllä.

Repoveden kansallispuisto, luontopolku, Retkipaikka, paras luontopolku Suomessa, retkeily, vaeltaminen, suosittelu, Janina Michaela, lifestyle-bloggaaja, matkustelu, taianomainen Suomi

Myös ystävän koti on paikka, jossa ei tarvitse rakennella tiilimuureja. Luonto ja ystävät yhdistettynä yhteen viikonloppuun on kombinaatio vailla vertaa. Kun iltakymmenen aikaan ystäväsi mies muistuttaa neljättä kertaa saunan olleen lämmin jo kolmatta tuntia havahdut keskusteluittenne vieneen mennessään. Minulle se kertoo vahvasti yhdessäolon vaivattomuudesta. Ajantaju unohtuu kun toisen kanssa on hyvä olla, puheliaasti tai hiljaisesti.

Tarina ei kerro kaikkea, mutta muistuttaa meitä olemaan ottamatta elämää kovin vakavasti. Jos pelkäämme mokata, emme saa mitään. Hitto, taidan puhua taas samasta aiheesta kuin viimeisimmässä postauksessani, mutta hieman eri kulmalla. Tämän postauksen punainen lanka piti olla itselleen nauraminen, mokaaminen ja näiden asioiden kautta hyvän poikiminen. Toivottavasti löysitte sen. Toisen postauksen sanoma on itsensä hyväksyminen sellaisena kuin olemme juuri tällä hetkellä.

Repoveden kansallispuisto, luontopolku, Retkipaikka, paras luontopolku Suomessa, retkeily, vaeltaminen, suosittelu, Janina Michaela, lifestyle-bloggaaja, matkustelu, taianomainen Suomi

Toivon meille kaikille näitä molempia voimavaroja tulevalle viikolle. Mo(i)kataan kun tavataan. Hehheh. 

xxo,
Janina

JÄTÄ KOMMENTTI

Janina Michaela Facebookissa, Instagramissa & Bloglovin:ssa. Ei muuta kuin seuraamaan. ;)

Avainsanat: , , , , , , , ,

How you ’like’ me now?

Maailma kohisee 19-vuotiaan Essena O’Neill:in ”kaapista tulosta”. Sosiaalinen media on vääristänyt nyky-yhteiskunnan ajattelumaailman, ja nyt siihen maailmaan on tehty särö.

Uskon jokaisen meistä vähintään alitajuntaisesti ymmärtäneen, ettei esimerkiksi kaikki Instagram-kuvat vastaa todellisuutta. Tiedänhän sen itsekin, että kuviin haetaan parhain kulma, valaistuksella ja varjoilla pelailemalla saadaan isoja muutoksia aikaiseksi: uumasta kapeampi, ihosta puhtaampi, hauiksesta isompi ja kuvasta feikimpi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen havahtunut tähän myös omassa tekemisessäni. Kuten edellisessä postauksessa kerroin, olimme lähdössä Mikon kanssa ottamaan nopeasti treenikuvia, jotta saisin teille jaettua loistavan setin, jolla aloitin elämäntapamuutokseni. Aloin syystä tai toisesta miettimään mitä laittaisin päälleni, jotta pystyisin näyttämään kuvissa mahdollisimman hyvältä. Valitsemani, ja rakastamani, housut eivät piilottaneetkaan kesän aikana kerääntyneitä läskejä. Housut jäivät lattialle ja minä sängylle makaamaan. Kuvat jäivät ottamatta ja nyt harmittaa. Minun heikko hetkeni.

Kukaan meistä ei ole superihminen, emmekä täysin pysty välttymään heikoilta hetkiltä, tyhmiltä tuntuvilta ajatuksilta ja arvostelulta. Ei ole olemassa sellaista pyyhekumia joka taianomaisesti poistaisi asioiden olemassaolon. Mutta jokainen meistä pystyy vaikuttamaan oman ajattelunsa kanssa siihen, kuinka paljon antaa valituille ajatuksille valtaa.

En itse käsittänyt minkälaiset rahat Instagramin kulisseissa pyörii ennen kuin tuo kyseinen tyttö raotti verhoa  – helppo $2000 per kuva. Havahduin myös ihmettelemään; blogipostauksilla on erittäin tarkat säännöt kuinka erilaiset yhteistyö tulisi merkitä, mutta Instagramissa samaa ei tarvitse katsojille kertoa. Shady. On vähennettävä sinisilmäisyyttä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen itsekin ollut koukussa tykkäyksien, seuraajien ja postauslukujen määriin. Poistanut kuvan ”liian vähäisen” tykkäysmäärän vuoksi. Noloa! Myönnän seuraavani niitä edelleen. Nämä luvut kiinnostavat, mutta oli luku minkälainen tahansa, en anna sille yliotetta itsestäni. Olen myös aikaisemmin muokannut kuvia, liikaakin. Olen näyttänyt itseltäni, näyttämättä itseltäni. En haluaisi olla se, jonka pitää miettiä tarkkaan miltä näyttää ulos lähtiessään. Näytänkö nyt samalta kuin julkaistuissa kuvissa. 

Olen mieluummin vähemmän ”tykätty” ja enemmän rakastettu.

xxo,
Janina

 

Avainsanat: , , , , , , , , , , ,

Epätäydellinen bloggaaja

Onko sellaista edes olemassa?

Kyllä on. Ainakin yksi. Nimittäin minä.

Supernainen. Sellaiseksi minua on kutsuttu lähiaikoina useammankin kerran. Energiatasoni ovat ylhäällä kokoajan eikä hymy hyydy. Töissä saan kuulla vitsiä kuinka myymälästä näkee ja tietää missä Janni on mennyt – vaatepinot on viikattu, järjestystä pyöräytetty ja kaikki on siististi. Olen oikea hyörremyrsky kun liikkeelle pääsen. Tsim-tsam-tsim homma rullaa.

_MG_3661

Suurimmaksi osaksi olenkin hymyilevä ja oikeasti tehokas. Mutta se vaatii veronsa. Kun iltavuoron jälkeen istahdan bussiin mielessäni on vain munakas ja kuuma kuppi teetä – sohvalla löhöten. Tuijottaen vakioiksi muodostuneita tv-sarjoja, kuten MasterChef Australia – jonka aikana kyynelehdin poikkeuksetta. Enkä ymmärrä aina miksi. Eläydynkö niin täysin toisten kokemuksiin?

Menevä elämäntyyli jättää jälkensä myös kotona. Vaatteet eivät koskaan päädy kaappiin asti vaan ne käytetään pyykkitelineeltä suoraan. Pyykkiteline onkin osa meidän olohuoneen sisustusta. Aika tyylikäs sellainen, alati vaihtuva – ei jätä tylsäksi! Heh. Keittiökään ei siistinä pysy hetkeäkään, lavuaari on täynnä tiskejä ja tiskikone jyllää välillä kaksi kertaa päivässä – sheikkereitä, ruokakippoja, lautasia. Laseja siellä harvemmin on sillä käytämme kotonakin sheikkereitä, niihin mahtuu paljon enemmän vettä eikä tarvitse ravata edes takaisin kokoajan.

En muista milloin olisin imuroinut. Tai pyyhkinyt pölyt. Saati luutunnut nämä lattiat! Kuka tälläisiä myöntää? Minulla on onnekseni siivoava kultakimpale eli mieheni. Hän on ottanut isomman roolin sitä myöten mitä lähemmäksi kisani tulevat. Eilenkin kotiin kömpiessäni minua odotti lempi-munakkaani kera inkivääriteen.

No mitä mä sitten teen ellen siivoa kotia siellä ollessa? Tuhlaan aikaani toinen toistaan turhempia TV-sarjoja katsoen, yksi koukuttavimmista on NYC:n Täydelliset Naiset. En tiedä miksi, ehkä siksi että se on niin kaukana omasta elämästäni. Ei minulla ole ystävieni kanssa draamaa. Mikähän siinä kiehtoo katsoa toisten riitelevän tyhmistä asioista tai puhuvan toisistaan seläntakana. Omituisia koukutuksia tässä maailmassa. Siivouksesta puhuttaessa, opin vasta viime vuoden Euroviisujen aikaan pesemään ikkunat. Rakas ystävä tuli ja näytti kädestä pitäen kuinka homma hoidetaan. Onhan se nyt vähän noloa? Uusavuton ex-Töölöläinen.

_MG_3566

Kuinka tarkkaa on esimerkiksi hyvän kuvan saanti? Tämä ei ole sellainen, naurava hylje. Mutta se tekee mut onnelliseksi.

Miten sen sanoisin. Tykkään juustokakusta. Ja jo kaksi kertaa cheat meal on jatkunut seuraavana päivänä juustokakku-palan parissa! Hups. Ei sille mahda mitään kun tulet nälkäisenä kotiin ja avatessasi jääkaapin juustokakku täyttää kaikki aistit! Unohtuu kananmunat ja kinkut. Kädet liikkuvat kohti kakkua kuin hidastetussa elokuvassa. Lamppu syttyy päässä, meillä on vielä jämät 3 Kaverin mustikka & kardemumma jädestä! Mun lempparista. Ei siinä tullut harjoitettua itsekuria vaan annettiin haluille valta. Välillä ei vaan pysty. Vaikka ehkä pitäisi. Ihminen se minäkin olen. PSSSTT! Oli muuten törkeän hyvää! Slurps!

Vaikka olenkin yltiöpositiivinen, toivon etten maalaile teille kuvaa vaaleanpunaisten lasien läpi.

Epätäydellisen täydellistä torstaita!

xxo,
Janina

PS. Tämän postauksen istuessa luonnoksissa siivosimme isosti kotona! Heh. Niin ja taistelin väsynyttä juusto+ruisleipä himoa vastaan!

Avainsanat: , , , , , , , ,
%d bloggers like this: