Toinen päivä leikkauksen jälkeen. Makaan uudella sohvallamme, vasen jalka ison ja keikkuvan tyynypinon päällä lepuutellen.
Tämä oli siis jo toinen leikkaus vasemman polveni takia. Ensimmäinen leikkaus oli 2005 ja silloinen kuntoutus jäi hieman ellei enemmänkin puolitiehen. Olin tuolloin 14-vuotias ja ilman fysioterapeuttia/ohjeita voitte vain kuvitella kuinka kuntoutus sujui. Ei sujunut.
Nyt lähtökohdat ovat kuitenkin paljon positiivisemmat. Olen viimeiset kaksi vuotta käynyt aktiivisesti kuntosalilla ja lihakseni ovat kehittyneet hurjasti. Kaikista tärkeimpänä polven tukijana toimii nelipäinen reisilihas, joka tällähetkellä on ollut todella hyvässä kunnossa ja helpottaa varmasti paranemista.
Kaikenlainen liikunta siis ei vain auta terveyttäsi tällä hetkellä vaan parantaa mahdollisuuksiasi tapaturmista ja loukkaantumisista parantumisessa. Jos ei ainoastaan terveellisistä elämäntavoista saatu hyvä olo motivoi liikkumaan niin se, että ennaltaehkäiset pahimpia loukkaantumisia hyvällä lihaskunnolla.
Kuntoutukseni lähtökohdat ovat siis paljon paremmat sekä omasta takaa että lääkäreiden auttamana. Ortopedini määräsi minulle vähintään 10 x fysioterapia käynnit. Itselleni ihan uutta ja ihanaa, koska viime kerralla en ollut näin onnekas. Myös leikkaustaedeltävä fysioterapeutin käynti oli plussaa. Hänen kanssaan käymäni koti-kuntoutusliikkeet tulevat varmasti hyödyksi tulevien viikkojen aikana.
Kolme ensimmäistä päivää leikkauksen jälkeen minun pitää vain maata jalka niin korkealla kuin mahdollista. Nilkkoja pitää pumpata ahkerasti, jotta polveen kertyneet nesteet lähtisivät liikkeelle. Kylmäpussilla saa myös turvoituksen laskemaan. Olen noudattanut ohjeita pilkulleen ja huomaankin, että turvoitus laskee pikkuhiljaa ja olo helpottuu.
Huomisesta lähtien alkavat etureiden harjoitukset. Selinmakuulla tehtäviä etureiden ojennuksia ja koukistuksia tehdään 3-4 kertaa päivässä, 20-40 toistoa kerrallaan. Toistoja tehdään päivittäin lisääntyvässä määrin. ”Viikon päästä saatat tehdä jo 150 toistoa kerrallaan”, sanoi fysioterapeutti sairaalassa. Eli odotukset ovat korkealla.
Yllätyksekseni, minulla ei hirveästi ole ollut kipuja. Toisaalta kiitosta pitää kyllä antaa lääkkeille joita syön. 10 päivän antibiootti kuuri ehkäisee tulehdusta ja kolme erillaista kipulääkettä takaavat ettei turhia kipuja tunneta.
Kahden viikon päästä saan tikit pois ja pääsen ensimmäiselle fysioterapia tunnille. En oikein tiedä mitä tuolta käynniltä odottaa. Onko kellään teistä kokemuksia fysioterapiasta? Jännittää ainakin.
Kihlattuni joutui kaksi viikkoa polvileikkauksen jälkeen tekemään jalallaan hyppykyykkyjä. Pelottava ajatus, jos itse joutuu samaan tilanteeseen. Tosin, ei siinä varmasti voi muuta tehdä kuin luottaa lääkärin ammattitaitoon ja tehdä mitä hän sanoo.
Katsotaan miten ensimmäiset etureiden ojennukset sujuvat huomenna. Jalkaa pitäisi saada jo suoristettuakin kokonaan. Ei ole vielä ihan täysin onnistunut. Jatketaan yrittämistä.
xo,
J
JANINA MICHAELA 