Etsi arjesta hyviä asioita

Olen nyt maannut, istunut, kököttänyt sohvallamme viimeiset kolme viikkoa. Odotukseni eilisestä fyssarikäynnistä olivat korkealla, saisinhan jättää polvituen sekä kyynärsauvojen käytön – JEE! Pääsisin käymään ulkona ja näkemään ystäviä samalla kuin opettelen kävelemisen salat uudestaan. Tulevat viikot näyttivät ja kuulostivat hyviltä!
Sain kuin sainkin jättää sekä tuen että kepit pois, mutta lupaa kävellä ei myönnetty. ”Yritä välttää turhaa kävelyä, ei edes kaupassakäyntejä jos pystyt välttämään.” Jaahas, enhän tätä näin ollut kuvitellut. Aikamoinen henkinen kolahdus. Kuulostaa varmasti oudolta, mutta kun on tottunut liikkumaan 5-8 kertaa viikossa ei tässä vaiheessa hirveästi jaksa naurattaa.

Onneksi pieni valonpilkahdus kuitenkin annettiin: ”Kahden viikon päästä saat todenteolla sitten aloittaa salilla käynnin, nyt voit vain totutella ajatukseen.” Eli kaksi viikkoa enää ja pääsen takaisin rakkaaseen jalkaprässiin! En malta odottaa! :)

Näiden kolmen viikon aikana psyykkinen puoli sekä kärsivällisyys ovat olleet kovalla koetuksella. Kärsivällisyys ei ole koskaan ollut itselleni ässä hihassa, joten olenkin päässyt opettelemaan sitä. Olen käynyt aikamoisia tunne-vuoristoratoja läpi. Olen nukkunut yöni hyvin, kiitos särkylääkkeiden. Olen nauranut, siitä kiitos menee monelle kuten kihlatulle ja tv-sarjoille. Olen nähnyt ystäviäni, kiitos heidän luokseni tulon. Olen irvistellyt kivusta ja itkenyt turhautumisesta. Siinä vain murto-osa.

Yksi itseäni sekä varmasti kihlattuani ärsyttävimmistä on marmatukseni. Kun itse ei voi mitään tehdä tulee todella helposti valitettua kaikista asioista ihan vaan omaa turhautuneisuuttaan. Päähän ottaa kun pitäisi imuroida, muuten siivota, järjestää keittiö, pestä pyykkiä jne.. Löydän asunnostamme mitä ihmeellisempiä ”epäkohtia” ja kunnes kihlattuni ne tekee voi olla varmaa että valitus-Janni on paikalla.
En voi mitenkään olla ylpeä omasta käytöksestäni ja huomaankin pyytäväni anteeksi monta kertaa päivässä. Eiköhän se ole iso merkki siitä että teen jotain väärin. Tiedän kyllä mistä kaikki johtuu ja miksi marmatan, mutta miten voisin sen saada lopetettua?

Näin sanovat asiantuntijat:
• vahvista stressinsietokykyä
• etsi arjestasi mielihyvää tuottavia asioita
• muuta toimintatapojasi
• ole kiitollinen siitä mitä on
• tarkastele negatiivisia ajatuksiasi ilman arvostelua
• keksi vahvistuslauseita (esim. Minulla on ihana mies)
(Lähde Kodin Kuvalehti 16/2012.)

OLE KIITOLLINEN. Kuinka vaikeata se välillä onkaan. Tuntuu, että elämme valittamisen yhteiskunnassa. Ihankuin valittamisesta olisi tullut small talkin muoto, valitetaan kilpaa. Aina pitäisi päästä uudelle matkalle, saada parempi työ, isompi asunto tai ainakin paremmalta alueelta, kiinteämpi kroppa.. Itse on ainakin myönnettävä että tulee päiviä jolloin kaikki on huonosti ja jään helposti valittamiskierteeseen.

Olenkin pohtinut tätä todenteolla ja löysinkin ratkaisun. Ostamamme iso lasipurkki on ollut tyhjillään, joten teemme siitä positiivisuuspurkin. Jokainen päivä kirjoitamme lapulle jotain hyvää mitä tänään on tapahtunut tai mistä on kiitollinen. Kuulosti aluksi hölmöltä, mutta kuinka mukavaa on jonkinajan kuluttua lukea ne laput.

Opettelen loppu sohvalla lusimiseni ajan positiivisia ajatuksia. Ja päivitän edistymistäni teille.

Tänään olen erittäin kiitollinen ystävistäni. Näin pitkästä aikaa hyvää ystävääni, Joonaa. Hänen kanssaan on aina yhtä helppoa olla vaikka olisimmekin nähneet kuinka pitkän aikaa sitten viimeksi. Odotan myös innolla huomista kun näen pitkästä aikaa Roomassa asuneen lapsuudenystäväni, Marun. Parhaita päiviä ja hetkiä! :)

Muistakaa myös kertoa muille kun olette kiitollisia heistä!