Treenirintamalla ei ole mitään uutta. Eilen sain uuden antibioottikuurin ja tuhdimmat kipulääkkeet, joiden pitäisi helpottaa paranemista ja viedä turvotus mukanaan. En juurikaan saa suuta avattuani, maitorahkakin sekoitettiin sokeroimattomaan mehukeittoon jotta saadaan siitä melko litkua. Hirveästi ei naurata. 

Tänään piti olla jo salipäivä, mutta aamuinen olo ei ollut sen parempi kuin aikaisempinakaan aamuina. Halu treenaamaan on erittäin suuri, mutta pelkään haavan aukeavan ja menevän pahemmaksi. Tämä päivä ollaan vielä levollisesti kotona (ellen lähde pienelle kävelylle, voisi olla hyväksi), illaksi palaan kuitenkin jo töihin. 

Näiden päivien sohvamakoilujen jälkeen huomaa miksi monet jäävät sohvalle. Onhan tämä mukavaa ja nopeasti laiskistavaa. Silti huomenna – toivottavasti – palaan kevyen jalkatreenin kimppuun enemmän kuin innoissani. Ei auta kuin yrittää pitää pää pystyssä ja saada ravintoa kroppaan, jotta se edes jaksaisi treenata. 

xxo,

Janina