Onnen alkulähteillä

Tavoitteellinen treenaaminen antaa paljon ja on huikeaa huomata kehittyvänsä. Juurikin siitä saa sitä, edellisessä postauksessa peräänkuulutettua, motivaatiota. Tavoitteellinen treenaaminen ei kuitenkaan koske vain fitness-lavoille tai esimerkiksi maratonille pyrkiviä. Jokainen meistä treenaa omien tavoitteidensa mukaisesti, on tavoitteena sitten laihtua Y määrä kiloja, nostaa A määrä penkistä tai saada hyvä olo.

Aloittaessani treenaamaan oli prioriteettinani löytää kadonnut hyvä olo. Lääkärit määräilivät kuka mitäkin lääkettä, masennuslääkkeistä unilääkkeisiin. Parhaimmillaan pöytäni päällä seisoi viisi paketillista lääkkeitä, joiden olisi pitänyt parantaa. En ole koskaan ollut lääkkeiden suurkuluttaja, päänsäryt ja kuukautiskivut on kestetty lämpötyynyjen ja levon avulla. Väitän tämän asenteen pelastaneen minut melkoiselta lääkeryöpyltä. Lääkkeiden käytön sijasta käytin sairaslomani Mikon kanssa treenaamiseen. Hengenahdistukset katosivat, hymy palasi huulille ja olo parani huomattavasti. En missään vaiheessa ollut fyysisesti sairas, olin henkisesti palanut loppuun. Tavalla, jota ei yksikään lääke olisi parantanut.

Tapahtumat sijoittuvat kolmen vuoden taakse, alkukesään 2010. Sieltä lähtien olen rakentanut ja vahvistanut henkistä kanttiani. Opettelemalla kuuntelemaan itseäni. Arvostamaan itseäni ja elämääni. Miksi pysähtyisin paikoilleni huonoihin tilanteisiin? Kuuntelemalla itseäni ja tekemällä päätöksiä oma onnellisuuteni prioriteettina, voin rehellisesti sanoa eläväni elämäni onnellisimpia päiviä.

Tänään oli paljon odottamani mentaalivalmennuksen ensimmäinen sessio. Olin valmistautunut avaamaan elämääni ja ajattelutapaani sekä selvittämään sotkuiset ajatukseni. Hieman reipas tunti sisälsi juttelua, mietintää ja muutamat kyyneleet. Yksinkertaiset keinot, ääneen sanominen ja ylös kirjaaminen, avasivat silmäni elämäntilanteestani.

Miksi välillä pidän itseäni huonompana kuin olen? Miksi vähättelen kun siihen ei olisi syytä? Löysimme myös syyn miksi ruokavalion noudattaminen on ollut hankalaa, tuntematon pelottaa. Kyllä, voin rehellisesti sanoa jännittäväni kuinka kroppani tulee muuttumaan. Ilman muutosta en kuitenkaan voi saavuttaa suurempaa tavoitettani kilpailemisesta, joten ajatusmaailman on muututtava.

Minulla on jo olemassa aseet, joiden avulla mikä tahansa on mahdollista. Nyt, ensimmäisenä tavoitteenani onkin niiden käytön opettelu. Itselläni on itsepäinen luonne, joka ei helpolla anna periksi – heikkous vai vahvuus? Ylianalysoin kaiken ennenkuin mitään on edes kerennyt tapahtumaan – heikkous vai vahvuus? Teen virheitä – heikkous vai vahvuus?
Löysimme vahvuuteni ja nyt on aika alkaa käyttämään niitä omaksi hyödykseni. Katsotaan miten ajatuksenjuoksu muuttuu seuraavien viikkojen aikana. Uskon, että vain positiivisempaan suuntaan. Saatan unelmoida suuria, mutta uskon itseeni ja olen valmis tekemään työtä niiden toteutumiseksi.