Aihearkisto: minä

Julkinen onnistumistarina

Tarkkasilmäisemmät sen huomasivatkin jo, minun elämäntapamuutostarinani julkaistiin tänään Fitfarm:n facebook -sivuilla. Hurja määrä tykkäyksiä ja upeita kommentteja.

Odotin, jopa jännitin, ihmisten reaktioita, mutta onnekseni vastaanotto on ollut uskomattoman hyvä. Moni läheiseni on tullut ssanomaan, etteivät edes ymmärtäneet kuinka isossa koossa olen ollut. En tainnut sitä itsekään muistaa tai ehken vain halunnut?

Totuuden julkituominen oli todella haastavaa, henkisesti. Häpesin ja inhosin historiaani, mutta kuinka pienestä eleestä asiat voivatkaan muuttua? Oloni on tällä hetkellä hiukan kevyempi, rauhallisempi. Olen onnellinen tällä hetkellä, enkä luultavasti olisi tässä paikassa, juuri tällaisenä, ilman noita vuosia.

Julkaisemalla kuvani ja tarinani saatan motivoida edes yhtä henkilöä nostamaan takapuolensa vielä kerran sohvan perukoilta tai jättämään ensimmäistä kertaa jokailtaiset oluet juomatta. Vain senkin henkilön takia, tämä olisi sen arvoista.

Tässä myös teille tuo kirjoittamani teksti:

Olen Janina Pohja, 22-vuotias menopää Espoosta. Lapsuudesta asti olen kärsinyt paino- sekä itsetunto-ongelmista. Nuorena kokeilin jos jonkin sortin urheiluharrastuksia, taitoluistelusta koripalloon ja nyrkkeilystä uintiin, mutta mikään ei tuntunut omalta jutulta. Elämäni yksi upeimmista kokemuksista oli vaihto-oppilasvuosi (2007-2008) Yhdysvalloissa. Nautin vuodesta täysin ja annoin itselleni luvan herkutella, joka varmasti näkyy myös vasemman puoleisessa kuvassa. Painoa vuoden aikana kertyi 15-20 kiloa. Tuon aikaisesta painosta en 100-varmana osaa sanoa, koska häpesin omaa ulkomuotoani sekä pelkäsin vaa’an kovaa totuutta, epäilen kuitenkin keikkuneeni reippaasti 80-85 kilon yläpuolella.

Jojoilin painoni kanssa kuukaudesta toiseen, mutta elämäntapamuutokseni alkoi pikkuhiljaa kesällä 2010. Henkisesti rankan alkuvuoden jälkeen aloin kärsiä hengenahdistuksista. Lääkärit määräsivät melkeinpä kilpaa masennus- ja unilääkkeitä, vaikkei tiedetty mikä minussa oli vikana. Pitkän sairasloman aluksi kihlattuni tyrkkäsi minut kuntosalille, josta elämäni suurin ja tärkein muutos sai alkunsa. Askel ja kilo kerrallaan edettiin.

Treenaus kulki mukana vaihtelevasti kesään 2012 asti. Tuolloin osallistuin FitFarmin ensimmäiseen Superdieettiin ja sain ruokailuni kontrolliin. 6 viikon aikana tiputin noin 7 kiloa ja olin elämäni kunnossa. Ruokaohjeet ja ateriavälit jäivät elämääni lopullisesti. Elokuussa 2012 kuitenkin iski pelkäämäni takapakki, uusinta polvileikkaus. En kuitenkaan antanut sen pilata menoani vaan aloitin blogin kirjoituksen (www.fittimes.net), jonka kautta pidin motivaationi yllä. Unelma Fitnessmalli 2013 -kilpailuista siinsi kirkkaana mielessä ja sitä kohti aioin kulkea.

Juuri ennen kilpailuita päätin toteuttaa yhden suurimmista unelmistani, omasta valmentajasta. Sain toivomani valmentajan ja tuloksia alkoi tulla. Oikean puoleinen kuva on kilpailuiden hakukuvani (maaliskuu 2013), joka siivitti minut semifinaaleihin asti. Unelmat kasvavat päivä päivältä ja tällä hetkellä treenaan tavoitteenani BodyFitness-kilpailut. Luotto valmentajaani, Satu Kalmiin, on kova ja usko omaan tekemiseen kasvaa päivä päivältä. Tavoite on korkealla, mutta niin on motivaatiokin.

Vaikka fyysinen muutos on iso, suurin muutos on tapahtunut pääni sisällä. Uskallan olla täysillä oma, suulas ja hölmö itseni. Pystyn käsittelemään tunteeni ilman herkuttelua ja seisomaan päätöksieni takana. Voin rehellisesti sanoa olevani onnellisempi kuin koskaan ennen.

Kiitos FitFarm. Kiitos Satu. Isoin kiitos kihlatulleni ja maailman parhaimmille ystäville.

Kiitos tätäkin kautta kaikille kehujille, tsemppareille sekä kriitikoille. Tsemppiä, kärsivällisyyttä ja uskallusta elämänmuutostaan aloittaville, jo sillä tiellä oleville sekä ylläpitäjille.
xxo,
Janina

Valintojen maailma

Viime viikon mentaalivalmennussessio avasi todella silmiäni ja olen huomannut alitajuntaisestikin peilaavani omia valintojani siellä käytyihin keskusteluihin. Tuntuu, että olen havahtunut sumusta ja projektini jatkuu kahta kovemmalla luotolla valmentajaan ja omaan tekemiseen. Mentaalivalmennuksessa keskityttiin elämän positiivisiin puoliin, ei lähdetty availemaan menneitä haavoja. Huomioimalla omat, yllättävänkin suuret, voimavarat sai minutkin lopuksi toteamaan ”hei, mullahan ei ole mitään hätää. Pärjään ja saavutan tavoitteeni varmasti.”

Viime viikolla hoidellessani asioita tietokoneella silmiini osui vanhojen kuvien kansiot. Kansiot ovat täynnä hyviä muistoja ja ihania kuvia. Hyvien muistojen seasta löytyi myös kuvia itsestäni, isoimmassa koossa – ikinä. Sattumaa tai ei, mutta kuvat pomppasivat silmilleni tärkeään aikaan. On hyvä muistaa mistä on lähtenyt, mitä on kokenut sekä minkälaisia sotia on voittanut ja muureja kaatanut.

Valmentajan kanssa ollaan viestitelty nyt tiuhempaan ja eilisessä viestissä sen totesin jo itsekin, minulla on taas hyvä olla itseni kanssa. Tuon sumun hälvennettyä peilistä näkyykin aivan eri ihminen. Minä itse, vartalossa josta tykkään päivä päivältä enemmän. Vahvat jalat, kokoajan levenevä selkä ja pyöristyvät olkapäät. Hymyilyttää.

Sen enempää saatesanoja sanomatta, toivottavasti tämä tsemppaa teitäkin eteenpäin.

Kuvat kesältä 2008
Vaihtovuosi Yhdysvalloissa toi itselleni noin 15-20 kg lisäpainoa. En koskaan tuona aikana uskaltanut nousta vaa’alle, pelkäsin totuutta. Epäilen painaneeni 80-85 kg, riittääkö sekään?

Kesäkuu 2010
Henkisesti rankka kesä, liian vähän ruokaa ja liikaa alkoholia. 
Kroppa kutistui, mutta epäterveellisin tavoin – joista varmasti johtuu myös painoni jojoilu. 
Tammikuu 2011
Liikunta oli pikkuhiljaa löytänyt tiensä elämääni, mutta ajatusmaailma oli edelleen vääristynyt. 
”Kulutan enemmän, joten voin syödä tätä herkkuu, tota keksii..” Ei toiminut.

Lokakuu 2011
Alkoholin kulutuksen väheneminen ja ruokapuolen parantuminen auttoivat painon pudotuksessa.

Lokakuu 2012
Toukokuussa 2012 osallistuin ensimmäiseen Fitfarmin järjestämään Superdieettiin. 
Vasta tuolloin alkoi tavoitteellinen treenaamiseni. Elokuussa 2012 ollut polvileikkaus teki kehityksestä hankalempaa, kuvanoton aikaan olin juuri päässyt palailemaan kevyiden salitreenien pariin.

Maaliskuu 2013
Lokakuusta asti treenasin tavoite kirkkaana mielessä. 
Fitnessmalli 2013 -hakukuvat onnistuivat parhaimmalla mahdollisella tavalla ja 
halu jatkaa tällä polulla kasvoi. Matka tämän postauksen ensimmäisistä kuvista ei ollut helppo millään tavalla, jojoilua tapahtui liikaa ja oma kuva oli todella hakusessa. Fitnessmalli -kilpailun jälkeen olin kunnossa, josta olin vain osannut unelmoida.

Kesäkuu 2013
Kunto pysyi hyvänä enkä omasta mielestäni ole koskaan näyttänyt paremmalta 
kuin pikkuveljeni ylioppilas-juhlissa. 

NYT 
Töitä on tehty, tunteja treenattu ja grammalleen syöty. Pakarat muotoutuu, reidet vahvistuu ja saavat lihasta. Lanteille tullut hieman extraa, mutta ei se mitään. Töitä on vielä paljon edessä, mutta niin on aikaakin.
Tärkein asia kuitenkin on:
Minä pidän itsestäni nyt! 

Treenaan kovaa, syön tarkasti ja pidän huolta vartalostani koska en vihaa vaan rakastan sitä. Tehkää tekin samoin ja olkaa kärsivällisiä. Muutos ei tapahdu päivässä, ei viikossa eikä välttämättä kuukaudessakaan. Pitkällä juoksulla se on taattua.

xxo,
Janina 

Onnen alkulähteillä

Tavoitteellinen treenaaminen antaa paljon ja on huikeaa huomata kehittyvänsä. Juurikin siitä saa sitä, edellisessä postauksessa peräänkuulutettua, motivaatiota. Tavoitteellinen treenaaminen ei kuitenkaan koske vain fitness-lavoille tai esimerkiksi maratonille pyrkiviä. Jokainen meistä treenaa omien tavoitteidensa mukaisesti, on tavoitteena sitten laihtua Y määrä kiloja, nostaa A määrä penkistä tai saada hyvä olo.

Aloittaessani treenaamaan oli prioriteettinani löytää kadonnut hyvä olo. Lääkärit määräilivät kuka mitäkin lääkettä, masennuslääkkeistä unilääkkeisiin. Parhaimmillaan pöytäni päällä seisoi viisi paketillista lääkkeitä, joiden olisi pitänyt parantaa. En ole koskaan ollut lääkkeiden suurkuluttaja, päänsäryt ja kuukautiskivut on kestetty lämpötyynyjen ja levon avulla. Väitän tämän asenteen pelastaneen minut melkoiselta lääkeryöpyltä. Lääkkeiden käytön sijasta käytin sairaslomani Mikon kanssa treenaamiseen. Hengenahdistukset katosivat, hymy palasi huulille ja olo parani huomattavasti. En missään vaiheessa ollut fyysisesti sairas, olin henkisesti palanut loppuun. Tavalla, jota ei yksikään lääke olisi parantanut. 
Tapahtumat sijoittuvat kolmen vuoden taakse, alkukesään 2010. Sieltä lähtien olen rakentanut ja vahvistanut henkistä kanttiani. Opettelemalla kuuntelemaan itseäni. Arvostamaan itseäni ja elämääni. Miksi pysähtyisin paikoilleni huonoihin tilanteisiin? Kuuntelemalla itseäni ja tekemällä päätöksiä oma onnellisuuteni prioriteettina, voin rehellisesti sanoa eläväni elämäni onnellisimpia päiviä.

Tänään oli paljon odottamani mentaalivalmennuksen ensimmäinen sessio. Olin valmistautunut avaamaan elämääni ja ajattelutapaani sekä selvittämään sotkuiset ajatukseni. Hieman reipas tunti sisälsi juttelua, mietintää ja muutamat kyyneleet. Yksinkertaiset keinot, ääneen sanominen ja ylös kirjaaminen, avasivat silmäni elämäntilanteestani.

Miksi välillä pidän itseäni huonompana kuin olen? Miksi vähättelen kun siihen ei olisi syytä? Löysimme myös syyn miksi ruokavalion noudattaminen on ollut hankalaa, tuntematon pelottaa. Kyllä, voin rehellisesti sanoa jännittäväni kuinka kroppani tulee muuttumaan. Ilman muutosta en kuitenkaan voi saavuttaa suurempaa tavoitettani kilpailemisesta, joten ajatusmaailman on muututtava.

Minulla on jo olemassa aseet, joiden avulla mikä tahansa on mahdollista. Nyt, ensimmäisenä tavoitteenani onkin niiden käytön opettelu. Itselläni on itsepäinen luonne, joka ei helpolla anna periksi – heikkous vai vahvuus? Ylianalysoin kaiken ennenkuin mitään on edes kerennyt tapahtumaan – heikkous vai vahvuus? Teen virheitä – heikkous vai vahvuus?
Löysimme vahvuuteni ja nyt on aika alkaa käyttämään niitä omaksi hyödykseni. Katsotaan miten ajatuksenjuoksu muuttuu seuraavien viikkojen aikana. Uskon, että vain positiivisempaan suuntaan. Saatan unelmoida suuria, mutta uskon itseeni ja olen valmis tekemään työtä niiden toteutumiseksi.

xxo,
Janina

%d bloggers like this: