Onnellisuuden viikonloppu

Tämä viikonloppu on itselleni tärkeä. Ensi viikko tulee olemaan melkoista haipakkaa, kotoa tulen lähtemään noin 6AM ja palaan vasta 9-10PM aikaan. Siihen päälle omatoiminen opiskelu ja kolme ryhmätyötä. Hieman on siis tekemistä ja kalenteri onkin täyttynyt eri värisistä palkeista, jotta pysyn kärryillä treeni-opiskelu-työ kuvioista. Nyt on siis aika levätä. Kerätä voimia, nähdä rakkaita ihmisiä ja nauttia.

Lauantai-aamu starttasikin historiallisella tavalla. Sain nimittäin elämäni ensimmäisen sänkyyn tarjoillun aamupalan – ilman ihmeellisempiä syitä. Herätyskellon soidessa tuntui ettei omat silmät tupanneet aueta, joten Miko herrasmiehenä nousi ylös keittämään kahvia. Seuraavaksi tulikin käsky pysyä sängyssä. Kasa lukemattomia lehtiä ja kuppi kahvia, rauhallinen lauantaiaamu. En ole koskaan jäänyt sänkyyn tuollalailla nauttimaan, voin hyvällä omatunnolla suositella sitä kaikille!

Aamupala poikkesi totutusta puurosta ja rahkasta, mikä oli vain positiivista. Kahvin seuraksi tuli alkupaloja, jotta ei tarvitsisi odottaa tyhjin suin. Paistettua Real-leipää, välissä juustoa ja meetvurstia. Ihania suupaloja, juuri sopivan kokoisia. Itse aamupalana toimi täydellinen pannukakku! Juuri sopivan tuhti aamupalaksi, kera pakastemarjojen. Oli hassun tuntuista syödä lämmintä pannaria kylmien marjojen kanssa, oikea vuoristorata suussa.

Aamupalan alkupalat. 

Tämän kuvan pystyikin bongaamaan instagramista @msbottom.

Hieman enempi hiilaria koneeseen kuin ruokavaliossa lukee, mutta en lähtenyt valittamaan. Herkullista oli ja varmasti jaksaa päivän takareisitreenin enkat paukkua!

Huomenna näen pitkästä aikaa rakkaista rakkaimman pikkuveljeni, joka on lomilla armeijan aitojen takaa. Vaikka olen jo useamman vuoden ajan asunut pois kotoa, on hurjaa huomata ikävän määrä kun toista ei pääse näkemään silloin kun siltä tuntuu. Vaikka hän onkin minua päätä pitempi, katson häntä aina kuin sitä pientä natiaista, jonka löysin paloauto-laitteen katolta hänen lähdettyä Tanskassa kulkemaan omia polkujaan. Sitä säikähdyksen määrää. Hieman jo nyt jännittää, minkälainen tuo ikävä tulee olemaan jos ja kun hän saa paikkansa rauhanturvaajana. Onneksi se on vasta tulevaisuutta, turha siitä nyt on panikoitua.

Pelkkää rakkautta, mun pikkuset sisarukset ! <3

Nyt otamme suunnaksi salin ja sen jälkeen minut löytää olohuoneemme matolta äx-asennosta loppupäivän. Tänään käyn läpi teidän kommentit I Love Me -lippu kilpailuun. Niitä tuli hurja määrä niin blogiin kuin sähköpostiinkin, upeita kommentteja – ihania mielipiteitä. Kiitos kaikille!

Onnellista viikonloppua kaikille!

xxo,
Janina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: